tag:blogger.com,1999:blog-8681705987207110591.post3146517870568207649..comments2022-12-12T11:18:59.826+02:00Comments on KUVAJOURNALISMIA: Hyytävän kylmää pohjoisessa...Jore Puusahttp://www.blogger.com/profile/06500623389739654523noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-8681705987207110591.post-71991486427293306802014-04-06T22:21:56.279+03:002014-04-06T22:21:56.279+03:00Kiitos vaan!
Juuri kukaan minun tutuistani ei näe ...Kiitos vaan!<br />Juuri kukaan minun tutuistani ei näe kuvissa mitään, vaikka osa on korkeakoulukoulutettuja. Kukaan ei ole saanut visuaalista koulututusta. Kun luen kuvat auki, heidän naamataulunsa valaistuu. Sitä on hauska katsoa.<br /><br />Minusta ei pidä valehdella itselleen ja tehdä/kuvata sitä mikä varmasti myy. Jos niin tekee, tulee elämästä myöhemmin onneton, koska kertynyttä mielistelyn ja valheen taakkaa ei jaksa kantaa. <br /><br />Olen itse kuvannut usein täysin eritavoin kuin asiakas pyytää, siis puhtaan journalistisesti ilman asiakkaan vaatimaa painotusta ja saanut melkoisen huudon niskaani..ja olenhan nyt työtönkin. <br />Joka tosin johtuu enemminkin siitä että olen sanonut sitä mitä asiakas ei halunnut kuulla ;-)<br />Mutta ei haittaa, kehtaan katsoa itseäni peilistä aamulla. Tilaaja on tilaaja ja itse on itse, kumpi on tärkeämpi. <br /><br />Jos kaikki kollegat olisivat rehellisiä ja toimisivat yhdessä ei meillä olisi hätää mitään.<br />Tuolla aiemmin minulla on teesit kuvan tilan parantamisesta, peruuta kymmenkunta? juttua. Joukkovoimalla vaan eteenpäin mutta oleellisinta on ostavan joukon kouluttaminen siis myös tavisten ja jo peruskoulussa. Ei ulkokuvallinen voi osata ostaa ja katsoa -ellei ensin selitetä. Ei kuvan tajuaminen ole myötäsyntyinen taito.<br /><br />Jore Puusahttps://www.blogger.com/profile/06500623389739654523noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8681705987207110591.post-80322655182741530542014-04-06T21:08:26.863+03:002014-04-06T21:08:26.863+03:00Moi!
Luen blogiasi aina silloin tällöin ja ilahdu...Moi!<br /><br />Luen blogiasi aina silloin tällöin ja ilahdun kovasti kerta toisensa jälkeen kun aktivoidut. Erityisesti kirjoituksesi omista työkokemuksistasi ovat uskomattoman antoisia. Kiitos siis niistä (ja muustakin sisällöstä)!<br /><br />…<br /><br />Näin nuore(hko)n kuvaajan näkökulmasta joitain pointtejasi on hieman vaikea ymmärtää. Nämä ymmärtämättömyyteni liittyvät lehtikuvan tason laskun kommentointiin. <br /><br />Huomautan tässä vaiheessa että kirjoitan hieman puskista, sillä oma lehtikuvaukseni rajoittuu aikakaus– ja asiakaslehtiin. Fiilistelen silti täysillä hyvää kuvajournalismia (ja eritoten dokumentarismia).<br /><br />Ainakaan omiin tuttuihini ei kuulu ns. tampioita jotka eivät ymmärtäisi journalistista sisältöä, laatua, saati sitä miten sellainen syntyy. Kyse on enemmänkin kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta sekä rahasta. <br /><br />Laadun tekemistä harjoitellaan kauan mikäli laadulle on kysyntää (nyt kun ammattityöstä puhutaan). Tällä hetkellä kysyntä on nopeasti haltuun otettavissa, kauniissa pinnoissa jotka ensisijaisesti näyttävät toisilta kuvilta ja vasta sitten kertovat jotakin aiheestaan. Tällaisia myös kannattaa harjoitella tekemään nopeasti ja rutiinilla mikäli aikoo pärjätä – koska sellainen on tilaajan mieleen. Lisäksi, kilpailun kireyteen viitaten, kuvaajia on vuonna 2014 paljon, paino sanalla paljon.<br /><br />Kulttuurin muutoksesta sen verran, että valokuvia katsotaan tänään kuin harakka pöytähopeaa, 40 vuotta sitten varmaankin enemmän kuin haukka hiirtä :) <br /><br />…<br /><br />Kuvien esteettiset arvot muuttuvat myös ajan oloon, totta kai. Luullakseni niiden samaistavat komponentit ammentavat ihmisen (ts. oletetun lukijan oletetusta) peruskokemuksesta. Esimerkiksi itse olen syntynyt vuonna '84, joten minulle huomio– ja shokkivärit sekä selkeät, typeryyteen asti yksinkertaistetut muodot ovat varsin kotoisia. Tietokoneet, nääs. <br /><br />Erilaisen teknologisen, sosiaalisen ja poliittisen ajan lapset reagoivat varmasti vahvemmin toisenlaisiin komponentteihin.<br /><br />Kuvat myös heijastavat kuvan tilaajan arvoja. Tähän tietty liittyy toinen ja paljon isompi matopurkki. <br /><br />…<br /><br />Mitä mieltä itse olet kuvaajan toimintamahdollisuuksista? Tai millä tavalla lehtikuvan tasoa voisi nostaa, mitä sen eteen voisi tehdä? Tekijän näkökulmasta oletan, että kun jokin juttu menee läpi niin sitä paukutetaan niin kauan kuin keikkaa riittää. Ja kuvat näyttävät toisiltaan siksi, että sillä–ja–sillä lookilla pärjää. Lookilla, niinpä.<br /><br /><br /><br />Cheers,<br />JussiJussi Särkilahtinoreply@blogger.com