MEDKRIT

Taustaa ensin.

Jore Puusa

Kuvajournalismin opettaja

Kerava

Matala leikkaus syvälle mediakritiikin opetuksen tilaan.

( vapaasti käytettävissä)

Mediakritiikin opettajien opetusta tai opettajien opettamien lapsukaisten oppimista pitää muuttaa.  Jopa parantaa vastaamaan ziljoonan kilometrin tuntivauhtia kulkevaa mediamaailmaamme.  Parantaminen alkaa nöyrästi toteamalla, missä ollaan.

Iltasanomien verkossa kirjoittaa  henkilö kommentin erään Trumpia koskevan jutun yhteydessä: “Mistä IS ja tää toimittaja nää jutut oikeen keksii”. Tuo lause kuvaa, mitä peruskoulun käynyt kansa ajattelee mediasta. Kuvat ja jutut tulevat jostain tunnistamattomasta lähteestä itsestään, tai toimittaja on itse keksinyt Trumpista jotain.

Kun selittää huolellisesti kansainvälisen median välitystoiminteet ja kymmenet uutistoimistot kuten AP, UPI, AFP, CNN jne ja purkaa esiin, ettei suomalainen toimittaja tietoa aluperinkään ole aikaansaanut työllään oval officessa, syntyy hiljaisuus tai epäluuloinen suuttumus.  Oleellista on, ettei juuri kukaan usko. Vääränlainen valheellinen ja huono juttu tietämättömän lukijan mielestä on - vihervassarikommari-ituhipin kirjoittama tai natsirasistioikeistofanin tekaisema. Tämä suistuma reaalimaailmasta voidaan muuttaa parantamalla opetusta ja kohdentamalla se paremmin..

Minulla ei ole eksaktia tietoa opettajankoulutuksen medikritiikkiopetuksen tasosta. Mutta minulla on havaintoja kolmen poikani peruskoulujaksosta, laajasti somesta ja olen aikanaan istuskellut hiljaa luokissa. Ennenkaikkea olen opettanut opiskelijoilleni aluetta  25 vuotta ja kirjoittanut aiheesta hukkaan kilometrin.

Kun olin itse seitsemän antoi opettaja meille pääsiäisenä valkoisen a5 paperin ja käski piirtää siihen pupun, munan, talon, jonka piipusta suitsee savua ja taivaalle noidan luudalla. Kliseet liimattuna toistensa päälle. Ensin raapustettiin HB kynällä ääriviivat, mahdollisimman samoin pulpetista toiseen, ettei opettaja suutu. Sitten mentiin näyttämään luonnos opettajalle, joka tiirasi sitä ja antoi sitten luvan värittää. Omituisinta, että 2005 nuorin poikani teki täsmälleen saman proggiksen, eikä opettaja ollut 100 vuotias vaan alle 40. 

Yksikään kolmesta  pojastani ( syntyneet 88 ja 89 ja 95) ei koskaan saanut opetusta median toiminnan suhteen. Yhdessäkään peruskoulun alakoulussa tai yläkoulussa, joissa olen vieraillut työnpuolesta, puolisalaa tai sattumalta, en ole kuvistunneilla nähnyt minkäänlaista mediakritiikin opetusta. Kun oppilas siirtyy lukioon ja ottaa valinnaisena ammattikuvismaikan antaman opetuksen, on jo liian myöhäistä. Vaikka juuri hän tajuaisi asioita, on ikäluokasta suurin osa menetetty.

Ajattelen syyksi seuraavia asioita.

1. Poliittiselle koneistolle harhaluulojen vallassa elävä kansa on paras mahdollinen kansa. Mediakritiikkikyky on vaarallinen, jos halutaan - että auktoriteetti pysyy.

2.  Asia on liian vaikea, maamme on ikonoklastinen ja somen myötä kunnioitus journalismia kohtaan on romahtanut. Halutaan olla sitä mieltä, johon halutaan uskoa - koska siitä pidetään.

3. YLE:n juttujen tylsä videomateriaali on erillään toimittajan tekemästä jutusta, eivätkä toimittajat kykene jatkokysymyksiin. Näinollen kansa olettaa, että maassamme eduskunnan radiotelevisio on heikoin mediatuottaja ja biased. Kansa on osittain oikeassa. YLE on saatava mukaan talkoisiin.

4. Kuvatekijä lienee Suomen halveksituin ammatti -- oli se taiteilija tai (lehti)valokuvaaja. Jokainen (kuulemma) osaa piirtää tai kuvata. Näin ajatellaan. Ammatit kuolevat. Sosiaalisin taidoin eteenpäin pyrkivä kuvantekijä merkitsee julkkiksena kansalle, substanssiosaaja taas ei. Julkimon kuvia katsotaan ja jopa ostetaan. (rakkaimpani on kuvataiteilija ja kuvataideope, joten minulla on tuplasektori edessäni nähdä laajemmin).

Tässä siis suppeasti kirjoittaen ollaan. Suossa kaulaa myöten - henki pihisten, eikä se ole kenenkään etu.  Ei olla järin häävissä tilanteessa ja tilanne pahenee eskaloituen,  jollei sille tehdä jotain ja heti eilen. Median uskottavuuden romahtaessa, median itsensä edesauttamana kansa lähtee ylikierroksille ja alkaa metsästää kuvittelemiaan roistoja kaikkialta somesta. Kun media romahtaa, sen tilalle tulee aina jotain. Se voi olla fasismi tai joku muu ääriliike. 

Mitä pitää tehdä. Helppoa. Pitää lyödä päät yhteen innokkaiden ja osaavien ihmisten kanssa ja kasata opetusmateriaali, joka puree teiniin ja alakoululaiseen. Mutta ensin pitää räjäyttää koulutuksessa olevien wannabe opettajien tajunnan arkku ja sen pystyvät tekemään uskottavasti vain median ammattilaiset alan opettajien (lue Teidän kanssanne) yhteistyössä.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Opetushallitus edellyttää uudessa OPS:issaan, että kouluissa  opetetaan enemmän mediakritiikkiä, siis lehtikuvien aukilukemista ja juttujen plus kuvien synkronin merkitystä. Mutta miten? Alla leike eräästä kurssistani.

Toimituksen hierarkia määrittää median ilmapiirin. Jos ilmapiiri on käskyvaltainen, syntyy huonoa journalismia, koska toimittajat pelkäävät. Lehdissä piilouhkaillaan niitä erottamisella, jotka eivät saa klikkauksia juttuihinsa..hierarkiassa kuvaajat ovat viimeisiä. Heitä on erotettu eniten. Kun toimitusten väkiluku pienenee, vähennys on visualisteja ja toimittajille ostetaan kamerat. Huonojen kuvien takia varsinkaan nuoret eivät halua lukea vanhanaikaisen näköistä printtiä.

Median omistajista johtuu median toimintamalli. Suomessa lehdet olivat aiemmin sukuomisteisia, patruunamentaliteettia siis. Tilausmaksuista saadaan vain pieni osa lehden rahoista, ilmoituksista tulee leijonanosa. Ilmoitusten määrä vähenee, ne menevät nettiin, jossa on halvempaa. Vain HS on saanut netissä maksumuurinsa toimimaan.

Puolueiden lehdet ajavat puolueensa asiaa ja koettavat sitouttaa ihmisiä puolueeseen kertomalla asiat kuten valhemedia haluaisi - eli sellaisena, kuin ihmiset haluavat uskoa ne. Propagandaa ei Suomessa ole, mutta siihen voi tutustua vanhoissa julisteissa. 

Lehtikuvaaja sijoittaa kuvan elementit siten -että lukija oivaltaa nopeasti- mistä on kyse ja voi lukkiutua juttuun ja jatkaa lukemista.  Jos kuvat ovat tylsiä, jututkin ohitetaan.

---------------------------------------------------------------

EHDOTUS!

Mediakritiikkiluentosarjan runko teineille, noin? 4 x 90 minuuttia.

Jokaisella luennolla paikallismedian kritiikki ensin, käydään alueen lehti läpi.
Kokonaiset aukeamat tykillä seinälle.
Samoin nettimateriaalia esim. YLE:n uutisista.

Mistä kaikki aineisto sinne mediaan ilmestyy?

Mikä se media oikein niinku on?

Mikä on valtamedia, entä valhemedia, eiks MV muka ole totta.?

Kuka median omistaa?

Kuinka paljon mediaa oikein on Suomessa?
Miks ne jutut on niin tylsii, mä en siis jaksa V#%&TU lukee niitä.

Miten media oikeastaan toimii?

Mitä on disinformaatio, mistä sitä muka tulee?

Keitä toimituksissa työskentelee ja maksetaanko niille jotain?

Miten siellä mediassa määrätään joku tekemään juttu?

Kuka sen jutun tekee ja miten?
Mist ne keksii mitä juttui tehdä?
Onko siellä mediassa jotai sääntöi, vai saaks tehdä mitä haluu?

Mistä sitten valokuvat tulevat ja kuka ne ottaa?

Miksi ne ottaa niin tylsiä kuvia?

Miksei minusta oteta koskaan kuvaa?

Kuka ne YLE:n videot kuvaa?

Miksi niissä kuvissa näkyy ainavaan naamoja?

Ei kai joku maksa niille kuvaajille kuvista, kuka vaanhan osaa ottaa kuvia?

Voinko minä ottaa kuvia mediaan?
Lähettääks ne aina jonkun Suomesta ottaan kuvia sodasta?

Tekijänoikeudet ja media.

Saanko ottaa kaverin kuvan ja myydä sen mediaan?
Tai saanks ottaa kenenvaan kuvan ja laittaa sen mun faceen?

Kuka kaikki kuvat sitten omistaa?

Saako mennä kauppaan ja ottaa kuvan kaverista niinku juomas hyllyltä bissee?

Onks kaikki facenkuvat vapaasti otettavissa?
Entä sit taulut tai museot, voinks mä mennä ottaan niistä kuvan?

Voiko mediaan luottaa vai valehteleeko ne ainavaan?

Oma kriitisyys, onks mulla sitä ja mistä sitä saa ostaa?

Mistä tiedän, onko joku asia mediassa feikki taikka valhe?

Kieltääkö joku toimittajaa kirjoittamasta jostain kamalasta?

Mikä se JNS eiku JSN oikeen on?
Miks kolumnissa on ihan erillaisii juttui kuin uutisosassa?
Kirjottaaks toimittajat ne lukijanäänijutut.

Miten niitä lehtikuvia ja videoita sitten pitäisi katsoa?

Onko niissä joku juttu, jota mä en tajua?

Miksi niissä kuvissa on niin paljon tyhjää?

Miten niitä katsotaan, että tajuaisi jotain?
Onks niissä kuvissa jotain valhetta, onks ne ihan totta?
Miks toimittajat ottaa nii huonoi kuvia?
PostScriptum: Minulla on aika paha dysleksia, olin 5 pisteen sininen vauva ja jotain nitkahti pieleen nupissa. Ylläolevassa lienee typoja..huh!Anteeksi. Onneksi osaa puhua hiukan paremmin ennekuin dementia tekee siitäkin selvää.


Case elävästä elämästä.
MV lehti puhuu "aina totta"

MV disinformaatio, osa 41

Ilja Janitskin --- MV "lehden" ex omistaja levitti tietoista valhetta.
Janitskin on tehnyt combon eli kuvaparin, jolla selkeää propaganda-arvoa.
Kuvassa pakolainen nauttii ateriaa vastaanottokeskuksessa, vaikka Janitskinin mukaan miestä pitäisi
pitää kaltereiden takana nälässä. Kuvacombon journalistisen totuuden vertailuosioon on
löydettu leivänkannikka, jossa hometta ja MV kertoo, miten se annetaan vanhukselle Suomessa,
kun hyvinvoivan näköinen pakolainen saa kunnon ruokaa.
Kun katsoo reversehaulla homekuvan alkuperää käykin ilmi, ettei sitä ole ollenkaan otettu Suomessa.
Eikä ollenkaan ao vanhainkodissa ja aikakin plus tarkoitus on ihan eri.
Tämä on MV lehden päivittäistä toimintaa - jota kymmenet tuhannet pitävät totena.