RETROSPEKTIIVI

Lyhyitä kertomuksia työstä.......ja yöstä.

22. elokuuta 1978 kuolee palava keihäs, Jomo Kenyatta. Ja kuinka ollakaan olen Keniassa keikalla. Mutta aivan väärässä paikassa, Tana joella kuvaamassa maisemia sun muuta mukavaa, siis safarilla. Mennään jokea ja kuski täräyttää päin krokotiiliä, joka saa haavoja potkurista, jonka sokka irtoaa. Ukko jokeen uuden sokan kanssa. Kymmenen metrin päässä krokotiilin kaverit pistävät haavoittunutta poskeensa ja meidän kuski on veessä kaulaansa myöten vihellellen.

Sitten lodgessa radio kertoo Kenyattan kuolemasta. Ja menoksi Nairobiin. Maastoauto / Cesna / taksi...ja katafalkilla viimeisiä hetkiä makaava kansallissankari jo tuoksahtaa, mutta kuvat maailmalle paikallisen lehden toimituksesta.

Kroko kuvassa on yksi kaverinsa poskeen pistäjistä. Mutta ne kuvat ovatkin Lehtikuvan arkistoissa ja sinne minulla ei ole pääsyä.

Tuolla alempana kommenttiketjussa katafalkkikuva, saatan muistaa väärin mutta paikallinen lehti, josta lähetin kuvat, kertoi 350 000 ihmisen olleen jonossa menossa katsomaan kuollutta tuona päivänä. Ja mä suoraan sanoen pelkäsin, että mut valkoisena lynkataan, kun kävelen jonon ohi presskorttia näytellen ja hermona että hikeä litra kengissä..puoli rullaa värinegaa oli jäljellä, alle 20 framee. 

Mutta kuten aina, maissa joissa ihmisellä on muukin kuin rahallinen arvo - kaikki olivat arvokkaan yställisiä. Miten olis suomalaiset rasistit kiljuneet jos musta pro olisi kävellyt jonon ohi. Paskasakkia tässä maassa. Se lämpö jota sain osakseni 47 maassa joissa työjelin, oli merkittävästi suurempaa kuin Suomessa missään.

Rouva kuvassa on Kata Kärkkäinen. Oli hän paljastautuneena kokonaan aboriginaaliksi Playboy nimisessä pikkulehdessä Amerikassa. No me, tai jotkut meistä tehtiin epävirallisen virallisia barfly lentoja pitkin statia kuten persut sanoo. 

Näitä neitoja sitten tarttui vaatteisiin, kaikennäköistä. Oli Kikkaa, joka ottijakuoli joku aika sitten..hän oli hurja isolla H.lla ja häntä hoiteli mm toi M. mutten sano enempää. Mulla oli Oly XA aina mukana ja sillä tööttäsin kuvia pinnalla lipuvista älyn jättiläisistä kapakoiden huuruisissa tiskeissä ja niiden alla.

Katala ei juuri lähteny kenenkään mukaan paitsi..ton J:n 

Mähän en näihin siis koskenu vakaana uskovaisena ;-/

...........mutta tuotanoin. Kerran oltiin P.J:n kanssa kierroksella ja oltiinkin aika mäsässä. Mentiin sitten Sahvariklupille (perussuomea eli hakkaraista) Siellä tuo P näki pöydässä kalliin drinkin sateenvarjolla rouvan edessä ja veti sen kiduksiin. Pöydän takaa nousi kolme metriä pitkä ja kaksi levee setä, joka P:tä turpaan lyömään. 

Mutta P lähti kuin RKP:n rusakko puskasta sahvariklupin keittiöön ja sai käteensä jäisen Parmankinkun ja kun ukko tuli hollille veti P kinkullla bodaria päin näköö. Ja sit me pakoon.

Kun alko olla purkamaton paine yöstä käsin, oli kaks mestaa. Josafat eli Tullinpuomi. Mä asuin silloin kimppakämpässä Kalliossa yhden Neuvostoliitonkaupan specialistin kaa..( moi vaan Tapsu). Meillä oli YA soppari et vuoroviikoin skotataan rouva kämpille siivoon ja hoiteleen muonitus ym tarpeet. Kakskymmpisten sovinismia -- sorry rouvat..mut siinä kävi kyllä aloittelevaa julkkista vinot pinot. Voi jospa voisin palauttaa ne ajat.

Katalaa en kuitenkaa saanu - olis pitäny koittaa kakkosvaihteella ;-(

Olen aina ollut Leonard Cohenin suuri fani. Edes hänen saippuaoopperamusiikkinsa ( "woke up this morning" etc) Gandolfinin tähdittämään...mafiperhevetoon ei saanut minua luopumaan ukkelista. 

No LC kävi Suomessa konsertoimassa ja kuten useimmiten pressi oli silloisessa hotelli Hesperiassa. ( hotelli, jonka yökerhosta sai vähän huonompikin mies klo 03.30) 

Info oli takavuosina niin perussuomalainen että. Toimittajat häpeilivät englantiaan ja koettivat miettiä kysymystään muotoon, jossa ei olisi 9 pisteen kielioppivirhettä that sanan ja pilkun paikan suhteen. Silläaikaa ruotsalaiset olivat jo kysyneet kysymyksensä. 

Info kuulutettiin loppuneeksi ja jengi lähti pakoon. Minä en koskaan kuvannut infojen aikana, kuten laumasielukollegat tekevät rivissä tänään toinen käsi kaverin taskussa suoralla salamalla.

LC lähti hiippailemaan yksin baariin ja minä perään, koska ajattelin että nyt tehään kunnon kuva, ja istuttiin uiskin äärellä parisen tuntia. Kelattiin miten biisit syntyivät ja siirryttiin puhumaan kirjallisuudesta kuten Kravun kääntöpiiristä eli millersedän tekemästä sensuurin kohteesta Suomessakin. Minä, että sitä peeeenis pystyssä luin ja hän myös. 

No kuvaan. LC:llä musta poolopusero ja minä, että nyt ukkeli kellumaan ilmaan ja mentiin Hesperian yläbaarin vessaan, jonka ovella LC keikkui ja tausta oli musta siis. Päävalo ja ainoa oli vessan peilin päällä ollut loisteputki 

Olipa kerran ukkeli nimeltä Timo Sarpaneva, joka muotoili lasista omituisia potteja ja puteleita. Hänellä oli vaimo, jonka viherbisnekset menivät pieleen ja vaimolla sisko, joka asui Turussa ja oli ihan tavallinen kumikaupan myyjä. 

No minä olin siinä kumikaupassa kakarana autokuskina. Ja niin kaikenlaisten mutkien kautta tuo sisko kertoi siskolleen tuntevansa Helsingissä yhden valokuvaajagraafikkosekoituksen. Siitä seurasi, että kun Sarpaneva alkoi tehdä retrospektiiviä .... myytyään valtiolle pullonsa ja purnukkansa 3 miljoonaan markkaan, hän otti minut tekemään julistetta. 

Ja sitä tehtiin kuin IIsakin kirkkoa. 

---

Sarpaneva kävi Sepänkadun studiolla (muistatko Peter) ja hänet piti syvätä johonkin purnukkaan sisään käärmeen kanssa. Ja sitä veivattiin. Valmista tuli ja jullarin data oli Sarpanevalla. Tapasin kadulla kollegan, joka oli myös graafikkovalokuvaajasotku ja kertoi minulle oluella iloissaan, että hänen Sarpanevalle tekemäänsä julistetta painettiin parastaikaa. 

Ukko oli jumalauta teettänyt useilla tyypeillä kamaa kertomatta mitään ja valkkasi yhden maksamatta muille, mutta jakaen muiden ideoita ristiinrastiin. 

-

Olin tehnyt valtavan työn mutta lasku tuli bumerangina asianajajaltaan uhkausten kera. Perkeleen rikkaat..se oli se vuosi, jolloin minulla oli 47 tuhatta mk luottotappioita, mulkut eivät maksaneet, ei edes Sanoma oy.

Että mä tykkäsin itseeni fiksumpien ihmisten kuvaamisesta ja sitten niiden kanssa juttelemisesta. Tuon kaiken menetys, on suurin suru toimittajapaskojen nyt kuvatessa epäterävää skeidaa juttuihinsa minun ja kollegoitteni kanssa istuessa himassa varpaita laskien. Prkle.

Mut tämä Leena Lander, nykyisin Raittilan kanssa styylaava kirjailija Turust oli vielä parempi veto...kertoi kirjoittamisen tuskasta tuolla nimenomaisella tuolilla istuen kun oli duunannut kuin tulisilla hiilillä, jos tajuat synkronin näyn ja ajatuksen välillä 

Hymiö smile

 Nää kaikki kymmenet oli niin briljantteja naisia, että niihin retkahti salaa usein..seksikkyys on älyä ja palo silmissä.

Ja hei hanit. Jos mun kuvassa on kynttilä...se myös valaisee setin. Usein kokonaan. Ei aina. IKINÄ mun myllyssä ei ollut salamaa kiinni vuoden 80 jälkeen ja studiflässeilkin vaan reprosin. Amen

Rakkauden kesät 1968-1972 olivat jo menneet, kun otin tämän kuvan Ruisrockista 1977. Olin juuri valmistunut valokuvaaja ja tiesin että minut ostetaan UPI / Lehtikuvaan TurunSanomista. Elämä oli mielipuolisen hienoa. Ihmiset suutelivat ja koskivat toisiaan kaikkialla. Aitoa rakkautta väreili ilmassa, minne vain meni. (toki ilmassa väreili muitakin tuoksuja.

En tiedä ketkä ovat kuvassa, tuo oli vain lehtikuva TurunSanomien liitteeseen rauhasta, rakkaudesta ja rockista..

Mitä on nyt?

Tuosta kaikesta on jäljellä nada, nothing, nema. Ihmiset vihaavat synkästi toisiaan, väkivaltaisen kuoleman uhka leijuu ilmassa ja tuhopolttajia ylistetään. Muukalaislapsen lyöjä on sankari ja valhe on muuttunut satojentuhasien totuudeksi.

Miksi en lähtenyt 1989 AP:n Bangkokin kuvatoimituksen päälliköksi kun sitä Charlie McCarthy tarjottimella tyrkytti. Olisi saanut sankarikuoleman jossain paikallisessa sodassa, eikä tarvitsisi murhemielellä katsoa miten rasistit ja fasistit mädättävät tämän ( ilman ihmisiä) kauniin maan.

Tämän ruuvien kiristyksen jälkeen en enää montaa matsia kuvannut. Muistan hämärästi, että hifkin peli Usarille olisi ollut viimeinen..Hyvä että loppuivat, satoja matseja tuli tahkottua. MM:ssä, Kanadacupissa, esiolympialaisissa jne. Yleisö tuli yhä mulkummaksi ja pelaajat yhä tyhmemmäksi. Yksinkertaisesti alkoi inhottaa koko touhu. Ja kun sen viimeisen matsin olin kuvannut, en enää koskaan katsonut edes telkusta MM kisoja tai lehdestä lukenut aiheesta. Loppu mikä loppu. Iso miehet juoksevat jäällä puukeppi kourassa kumipalan perässä kaatuillen ja loukaten. Jokainen saa valtavasti enemmän liksaa kuin 5 vuotta korkeakoulussa opiskellut kirjastovirkailija, joka huolehtii sivistyksestä. Väärin.

Tuosta vielä päivän päätteeksi ja Pariisin ilmastosopimuksen kunniaksi kuva Nikuvikenistä, veneeni kotisatamasta Sköldvikistä.. Sama kuva ollut toki siellä sun täällä paljon esillä. Nesteen päästöjä siis. Aina silloin tällöin kuuluu kauas merelle röhinää ja rohinaa ja jostain putkesta syöksyy mustaa mönjää taivaalle.

Kyläläisten mukaan alueella on paljon enemmän astmaa ja muita keuhkosairauksia kuin muualla rannikolla. Nesteen mukaan näin ei ole. 

Nykyisin näitä piippujen röyhähdyksiä näkyy harvemmin, ne tapahtuvat yöllä.

Muuttuuko tilanne Pariisin seurauksena pikkukylässä Nesteen sisällä. Ei tietenkään, eikä muutu missään muuallakaan. Kunhan puhuvat. Ällistyttää, että ihmiset luulevat kapitalistin yhtäkkiä alkavan ajatella muuta kuin voittoa.

Yhteiskuntasopimusta ajetaan kuin käärmettä pulloon, vaikka sillä ei toteutuessaan ole pienintäkään merkitystä kilpailukykyyn, koska pakotetut ihmiset eivät tuota enempää - vaan vähemmän. Mutta kuka liittää MTK:n kepujengin yhteiskuntaan. Maanviljelijä on yrittäjä ilman yrittäjän riskiä. Heistä ei puhu kukaan nyt sanaakaan. Heidän tarvitsee vain nostaa tuet - joita yhteiskunta jakaa ja vaihtaa Volvo uudempaan.
Kuvassa MTK:n ex pj Esa Härmälä ja jumalattoman iso nauta, joka sekstasi minua juuri kahden framen välillä. Kieli oli iso, karhea ja lämmin ja tuoksui hyvälle ( lehmälle). Maatalon pikkupoikana lehmä ei ollut minulle ylläri, mutta kakarana en mennyt koskaan yhtä lähelle maitokoneen turpaa. Siksi muistan kielen yllärin aina. Penskana pantiin sormi vasikan suuhun ja annettiin lutkuttaa, kuulemma isommat pojat laittoivat sinne muutakin.

Post Scriptum..kuva filkalle, ollessani oikea lehtikuvaaja enkä surkea eläkeläinen, en koskaan käyttänyt salamaa näissä kuten kaikki nyt. Pitää osata valokuvata, oli motto.
Post Scriptum2..kuvassa on oman tyyllini suhteen yksi moka, mikä?

Otin tämän kuvan Kaivarin konsertissa parikymmentä vuotta sitten. Minusta siinä tiivistyy koko suomalaisuuden pussinperäongelma. Maa on tullut aivan hulluksi. Juuri käymässäni FB keskustelussa rasistinainen kiljuu pakolaisten vislaavan nuorille tytöille ja raiskaavan heidät. 
Vaikka naaman edessä heristää lukuja suomalaisten miesten naisvihasta ja väkivallasta ja jopa sadan kantasuomalaisen miehen kantasuomalaisiin naisiin päivittäin kohdistamasta seksuaalisesta väkivallasta, saa vastaansa kuolleet silmät ja naamiomaiset kasvot. Uskovaisen kasvot kuolapisaroineen. 
Mitävitun tilalle/vierelle on saatava jokin vastamedia ja pian ennenkuin Janitskinin Venäjälähtöinen yhteiskunnan hajoitus menee liian pitkälle ja kiihotuksen takia vastaanottokeskuksia palaa kymmenine lapsiuhreineen.
Muistakaa mitä Janitskinin mediassa kirjoitettiin Välimereen hukkuneen pikkupojan kuvan alla...."Nyt shampanjapullot aukes"
Peruskoulu on epäonnistunut täysin yrityksessään kasvattaa eettisesti näitä elukoita. Kuva Jore Puusa. Kuvan lainaaminen tai muu käyttö ehdottomasti kielletty.

1954 Utti, Kuivalan kylä. 11 km Kouvolasta Lappeenrantaan päin. Puusan talo. Lehmät on kait iltalypsetty ja odotellaan ehkä saunaan menoa. Mamman ja papan kanssa voi katsella kuvaajaa, kuka lienee. Ei ole tietoa tietokoneista, ei tableteista, ei kännyköistä, ei facebookeista, ei juuri mistään. Puhelin on postissa kahden kilometrin päässä. Antibiootteja voi saada, mutta sekään ei ole varmaa. On aika samanlaista kuin 1800 luvun lopulla. Autoja voi nähdä kaupungissa.

Pakolaisia sensijaan on. Minun, pienen pojan ympärillä on kaksi evakkoa. 1953 heille ja isälleni huudeltiin: "Ryssät, painukaa takaisin" ja heitettiin kivellä perään. Ei tämä maa ole mihinkään muuttunut, ei ainakaan parempaan.

Kuukauden kuluttua niillä alueilla, joista pakolaiset lähtevät sotaa pakoon on kylmä ja pakkanen ja lunta. Saattaa olla kylmempi kuin Suomessa. Me istumme himassa takkatulen ääressä ja ahdamme makkaraa ja bisseä kitaan ja kiljumme: "älkää tulko tänne vitun hiekkaneekerit raiskaamaan naisiamme ja viemään työtämme!"

Kun kuvasin tämän, ampui alhaalla olevassa laaksossa Neuvostoliiton gunshipheko kylään raketteja...ihan kuin Syyriassa nyt. Pensaisssa istui rosvoja - jotka tappoivat kirveillä pakolaisia ja heittivät ruumiit laaksoon. Mitävitun mukaan pakolaiset ovat rintamakarkureita...suomalaisten rasistipaskojen kyky olla tuolla loppuisi itkuun tunnissa.

Katso kuvaa, tytöllä ei ole edes sukkia jalassa lumessa tarpoessaan..

Länsi-Himalaja, kilometri Pakistanin rajalta Afganistaniin.

Minä koen tuskaa jokaisesta luodin turhaan kaatamasta.
-
Kapean tien varrella, jossain ItäSuomessa on yksi monista venäläisten sotilaiden joukkohaudoista. Tässä kuvassa sotilasairaalassa kuolleiden muistomerkki..
Jokaisella näistä on ollut äiti, joka on pitänyt pientä poikaansa sylissään. Äitejä ei enää ole..ja rakastetuista pienistä pojista jäi muutama luu, joskus luodireikien pilkuttama.
He ovat jääneet kaiverruksiksi kiveen ja suomalaisen käydessä katsomassa…hyvin harvoin, ei kyriilisistä juuri kukaan saa selvää.
Kirjoitan tuosta muutaman auki..ehkä he ovat silloin hetken ihmisiä. Voimme surra myös vastapuolta, kukaan heistä ei halunnut kuolla suomalaisessa metsässä, yhtä vähän kuin kukaan omista sotilaistammekaan.

Satunnainen otos ja transkriptio suomalaisittain.

Astavjev Dimitri
Beljajev Pavel
Vasiljev Fjodor
Gusin Tihon
Dolgobordnov Pavel
Jevsejev Ivan
Paslov Pavel
Ponomarenko Grigori
Provatorov Lavrenti
Rumin Mihaili
Smirnov Vasili ja Dimitri
Sobolev Nikolai

Olli Oravan muistoksi! Naapurin kissa repi sinut aamulla tuhannen pillun siivuiksi suoraan lintulaudalta. Jumankautele, jos vielä pistät limaisen kissannaamasi huudeilleni, taon sinut rautalapiolla frisbeeksi ja heitän kierteellä takaisin aidan yli, mistä tulitkin.

SOME on täynnä onnistumisia ja "upeita" kuvia. Siksi voin vanhana ukkona alkaa näytellä kuvia, joissa itse mokasin -- vähän niinkuin vastapoolina kaikille superlatiiveille. . Erheytymistäkin kun on sattunut 40 vuotta kestäneellä urallani;-)

-

Kun ajelet Porvoosta kohti Loviisaa, jää vanhan tien vasemmalle puolelle puutalon ja tehtaan risteymä, jossa toimii kristillisellä perustalla --- yhteiskunnasta ulos ajautuneitten nuorten kuntouttamislaitos. Jeesusta, soppaa ja askartelua.

-

Tuleva valtakunnanjohtaja Niinistö käväisi siellä pressanvaalikampanjansa aikana. Lehtikuvaajalle ergonomia ja kartalla oikeaan paikkaan asettuminen on tärkeä luonteenpiirre ja ainoa oleellinen osaamisalue, jonka on oltava geeneissä. Kuten aina,

menen paikalle 15 minuuttia ennen H-hetkeä. Silmäätekeviltä tiedustelen, missä tuleva pressa tekee mitäkin ja tiedon mukaan asettaudun. Väärin. Prkl. 

-

Niinistö ja laahus ei kulje kuten piti, jään jumiin actionin taakse. Taas sama toistuu, tunkeminen. Lehtikuvaajan pitää osata tunkea itsensä läpi jopa supon sedistä. Hennot naiset ottavat pönötyspotretteja, koska eivät halua tunkeutua lihasmuurin läpi. Saan myllyn supon sedän ja Niinistöä mielistelevän toimittajajoukon läpi ja...otan framen. 

-

Niinistö katsoo paikan johtajattaren vaimon decolteehen enemmän kuin tarvitsisi. Ilmeisesti kyseessä on vertaileva tutkimus oman vaimon,

rva Hauki On ja muutamaa kertaluokkaa suuremman kuppikoon välillä.

Superkristillinen rouva lienee ohi raamatun opetusten tietoinen sexappealin vaikutuksesta vanhempanakin. Toimii. Sale lukkiutuu silmistään tädin tissien väliin.

-

Mutta Puusan niksun AF jysähtää ohi juhlakaluista takana seisovaan toimittajamuuriin, jotka hymyilevat jakoavaimina.

---

Mitä tästä opimme, ettei framesi softi pääkohdassaan olisi?

Älät 1 ja 2.

Älä koskaan usko, että jokin toimii keikalla, kuten oletat...jos uskot luuloihin, olet laiska.

Älä ikinä jätä taistelutilanteessa päärunkosi laajista AF:lle, vaan manualisoi se aina hyperfokaaliin.

Amen!

Itsenäisyyden juhlakuusia istutettiin 1967, Suomen täytettyä 50 vuotta. Mutta enhän minä silloin vielä kuvannut yhtään mitään lehtiin. Siksi tämän Arvo Ylppö -kuvan täytyy olla vuodelta 1977 eli itsenäisyyden 60v bileistä.

Arvo Ylppö oli suomalaisen lastenlääketieteen isä, joka haki koulutuksensa Saksasta / Berliinistä ja suhtautui monien suomalaisten tiedemiesten lailla hyvin myötämielisesti natseihin ja Hitleriin. Kunnes..hm. Tuo on perkaamaton aika maamme rumempaa historiaa.

Arvo Ylppö oli pieni mies, kirjaimellisesti. Pituutta voi määrittää kyykyssä olevan Heikki Kosken ( ministeri ja ALKON bossi 1982–1994) suhteen. Sanoisin siinä 147 cm? Mutta niinvain Arvo veti yhtä monta leukaa kuin eli vuosia, eli 104.

Lea vaimo, joka oli miestään puolisen metriä pidempi --- tuossa taustalla--- valvoo toimitusta.

Muistan vain seuraavan. Kun kuusi oli istutettu, Ylppö sanoi, että nyt lähdetään pojat punssille. Silloin ilmaa leikkasi Lean terävä ja voimakas ääni: "Meidän Arvo ei sitten lähde mihinkään". Eikä Arvo lähtenyt, vaan seurasi Leaa kiltisti autoon. Suurmiesten takana on aina vielä suurempi nainen.

Kollegaa pitää kehua. Tällä kuvalla lehtikuvaaja Timo Pylvänäinen voitti vuoden lehtikuvan? vuonna?

Vai voittiko? 

 Tämä on nimittäin minun kuvani idoli Nipa Neumanista, Dingon solistista --- tai tinkon niinkuin tytöt Turussa huusivat: "tinkooo, tinkooo nipaaa annan pilluuuuu sulleeeee". Olin joukossa kuvamassa ja meinasin korvani pudottaa, antajat olivat justiinsa peruskouluun päässeitä. Dingo oli ilmiö silloin ja ilmiö vetää aina puoleensa bändärit ja hengarit ja fanit. Kuvassa toki faneja..mutta edelleenkään en tiedä, mikä saa noin 13 vuotiaat tytöt kiljumaan hapet pihalle ja hiilidioksidin sijaan ja tutisemaan paniikissa ja lopulta taju kankaalle. Joku arvon rouvista selittää. Seksiä? Omistautumista? Omistamisen halua?

-

Mutta se Pylvänäinen. Savo on tuottanut näitä, mm Kainulainen, Pylvänäinen, Kotilainen jne. Savon lahjat lehtikuvaukselle.

Pylvänäinen oli ulkona ja minä sisällä ja ukko oli jättänyt pressikortin himaan tai muuta vastaavaa. Minä hänet sisälle puhumalla ja näytän missä Nipa odottelee stagelle pääsyä. Timo siitä räps kuvan ihan vierestäni ja voitti sillä skaban. Muuten ei olisi vituttanut, mutta kun itsensä logistinen siirtely on puolet lehtikuvausta, olisi voinut kaljat tarjota. Paskat...suuttui jälkikäteen jostain niin, ettei enää tervehdi.

Olisi silti kiva katsoo kuvat rinnakkain.

Sama ongelma tässä kuin Koskisella ja Nissisellä, jotka ottivat prikulleen saman kuvan kun Kekkosta talutetaan. Ja Koskinen voitti astetta huonommalla kuvalla. Nissinen on RIP, Koskinen Zappaklubin jäsen, hengissä. 

Jos katsot Pena tätä, kyllä mä sen Lahden MM kisajutun vielä kerron.....ai minkä...no sen hangessa möyrimisjutun ja mitä sitten minulle tapahtui.

No entäs tämä, -90 luvulla suuri amerikkalainen asiakkaani BS (kiitos Peter Stone) otti yöllä yhteyttä puhelimitse käsin. Ajattelin, että vähintään Lifen kansikuvaa tekemään 

Hymiö wink

Mutta ukkeli Ben Ch. eli kuvatoimittaja kysyy, että asiakkaansa on kuullut, että Suomessa pikkulapset saunassa ovat ämpäreissä. Ja kysymään minulta että onko kuvaa ja onhan minulla, montakin. 

Tämän pukkasin menemään printtinä ja negana Fedexin kautta ja faksin perään. 

Pari päivää kesti ja armoton mekastus alkoi puhelimesta. Asiakkaan asiakas, nainen kiljuu, että mitä helvetin pedofiilejä siellä Suomessa asuu ja etten kai minä luule, että perhelehteen voidaan painaa alastoman lapsen kuva!!! 

Minä kysymään, että eikös Teille pitänyt lapsen saunomisesta saada kuva. Akka siellä huutamaan, ettei täällä kukaan käy alasti saunassa tai suihkussa tai missään perheen kesken ja ettei hän käsittänyt, että pornoa lähetetään ja ettei hän aio maksaa mitään. 

Koetin piipittää, että näin Suomessa on oltu viimeiset tuhat vuotta ja että saunassa olisi tukalaa olla vaatteet päällä, mutta täti läppäsi luurin korvaan tuhisten ja puhisten. Maksoivat kuitenkin vähän,mutta juttua eikä kuvaa ilmestynyt. Weird and sick. Eh?

-

Ja joo tuohon Black Star kuvatoimistoon liittyi, että joka keikasta niille piti erikseen tehdä materiaalilasku. Eli käytetyt rulla. No minä usein, että kaksi rullaa ja ne tänne faksin, ettei se ole mahdollista. Että heidän kuvaajat vetelee yhden palstan naamakeikastakin viisi -10 rullaa ja assitentin palkkio lisäksi, ettei kukaan heidän asiakas tällaista usko, että miksen ilmoita assitentin liksaa...jumalauta ikinä en oo assistenttia käyttäny. Mihin sitä tarvitaan, kahvinkeittoonko? 

No ne lähetti sekin. Ja Osuuspankki lunasti ne kyllä, mutta lunastus maksoi enemmän kuin kaksi rullaa filmiä kaupassa. Annoin olla. Sen siitä saa kun on rehellinen 

Hymiö frown

tää oli joskus lähempänä -80 luvun puolvällii. Kuopijosta oli neljä tärkeetä keputätii käymässä Helsingissä ja etuskunnassa. Ol täys 

Hymiö wink

 istunto ja mut laitettiin SaSa:lle kuvaan vierailu. Oli tavallista hiljasempaa salissa. 

Kaks edustajaa edusti kansaa. Aina paikalla oleva Abborrelandin edustaja ja sit Mato Alli? Ja nää mun tätit katteli ja ihmetteli aikansa. 

Mää kuvasin heh...ja sit pois ja tätit, et missä kuppila ja he sinne. 

Ja mulle sano vihasena yks: "Ettei ikinä ennee tulla statiin, että tiellä ei kukkaa evusta mittää ja myö ei kylä ennee iänestetä kettää, ko tämmöst lekkerpellii koko touhu... niih.

Mulle siinä oikeen koveni, ettei ollu enempää etustajia salisa. Heh. Mutta normaaliahan tuo oli, tullaan, painetaan nappia ja pois. Jotkut osas vielä paremmin -- kuten Benkku ja Stasi, ne kiilas stidinpätkällä paikallaolonapin alas. Jolpit sai sit puhemieheltä haukut.

--

Ja kymysys, et mitä puuhaa nuo kaks setää tuolla eessä puolipyöreen pöydän ääressä ja MITEN?

Hää ol Viki / Vikki. Kuolt jo 25 vuot sitte Utis koin lattial. Viktor oikialt nimelt.

-

Kuvassa olevaa vanhaa miestä ei enää ole. Hän oli isoisäni kaveri Kouvolan lähellä Utissa. Hän edusti omaa taustaani. Höpöttävää karjalaista. Aina iloista. Aina hymyssä suin. Hiukan erinäköistä. Eritavoin käyttäytyvää. Häntäkin heiteltiin kivillä Utin kujasilla ja käskettiin painua takaisin ryssään. Back to USSR. Kantasuomalaiset ovat aina olleet rasistipaskoja. ( ainiin, minä en ole enää aina iloinen ja hymyssä suin)

-

No...kysyn taas paria juttu kuvasta, joka toki EI ole lehtikuva. Minkä vieressä Viki istuu ja miksi? Mikä on seinällä ikonin asemassa? Ja tämä kaupunkilaisille, mitä Vikillä on jaloissaan ja miksi?

AKT:n sanotaan tuhonneen "yhteiskuntasopimuksen" irroittautumalla neuvotteluista. Mutta mitä arvoa on yhteiskunnan kannalta, että ihmiset uhataan kilteiksi? Yhteiskunta ei tarvitse ulkoista pakkoa, vaan sisältään syntyvää rajoittamatonta aktiivisuutta selvitääkseen. Rajoittamaton aktiivisuus, innovatiivisuus, into muuttaa ja substanssiosaaminen ovat kuitenkin pahin mahdollinen asia työelämässä ja nujerretaan heti.

-

Kuvassani AKT:n lakkoilija koettaa pysäyttää -80 luvulla rikkurikuljettajan ja jää bussin alle.Olkoon tämä samalla nykykuvaajille muistutukseksi, että takavuosina haimme aina toimintakuvan, jos se suinkin oli mahdollista. Pönötystä, jota kaikki tekevät nyt, vihattiin.

Ja retrospektiivi jatkuu...vanhoista lehtileikkeistä skannattuna. Luulin että heitin kaiken pois, mutta kellaristani löytyikin sermin takaa laatikkokaupalla aineistoa ja vehkeitä. prkle.

No..oli kova skaba yhden hianon rouvan kanssa eläinrääkkäyksestä viime keväänä FB:ssä. Kirjoitin mm, että hevosilta sidotaan kieli alaleukaan ja jumalauta minkä kaakatuksen täti piti dementoiden väitteen ja sai mut vielä ulos ryhmästäkin, kun väitti että oli karkeaa valehtelua..enpä löytänyt silloin tätä kuvaa, vaikka tiesin sen olevan jemmassa.

Sic transit jne....

Hillary oli Suomessa kylässä...ei siis 2012 vaan paljon aikaisemmin ...whatever...joku muistaa. No...kuvaajia oli läjäpäin USA:n lähetystön eessä. Clinton tulee ulos ja kuten aina naruneliö oli väärässä paikassa. Kuvasin BlackStarille muistaakseni tai AP:lle. Noita ei kiinnosta selkäkuvat, joten aloin kiljua:" Mrs Clinton, Hillaaryyyyyy"...ja katso rva kääntyy hyvin opetettuna ja heiluttaa kättään. Mitä tekevät kollegat.

"Ooo nyt vittu hiljaa puusa sä munaat kaikki" pihisee joka puolelta...Suomi!