Vanhat ansaintamallit elää ja selvitä hengissä lehtikuvaamisella ovat loppu. On syntynyt koulukuntia, jotka uskovat digilehtien multimediaominaisuuksien mahdollistavan kuvaajien uusia ansaintalogiikoita.
-
Tökkäsin sormeni Suomen kartalle, päättäen ottaa random verkkolehden käsittelyyn.
Remonteista arpeutunut sormi osui Saloon, rehellisesti sanottuna ensin lähemmäs Halikkoa, kun siellä ei julkaista tärkeää mediaa, otin kohteluun lähimmän paikkakunnan, jossa oma lehti.
Wiki kertoo SSS lehdestä seuraavasti:
--------------------------------------------------
-
Tökkäsin sormeni Suomen kartalle, päättäen ottaa random verkkolehden käsittelyyn.
Remonteista arpeutunut sormi osui Saloon, rehellisesti sanottuna ensin lähemmäs Halikkoa, kun siellä ei julkaista tärkeää mediaa, otin kohteluun lähimmän paikkakunnan, jossa oma lehti.
Wiki kertoo SSS lehdestä seuraavasti:
--------------------------------------------------
Salon Seudun Sanomat (lyh. SSS) on Salossa ilmestyvä seitsenpäiväinen, poliittisesti sitoutumaton sanomalehti, jota kustantaa TS-Yhtymään kuuluva Salon Seudun Sanomat Oy. Lehti omistaa myös lehdet painavan kirjapainon, joka on nimeltään Salon Lehtitehdas. Lehtikonserniin kuuluvat lisäksi tytäryhtiöt Salon Alueradio Oy, jolla on radiokanavat Radio Melodia 88,2 (ent. Radio 88,2) ja Auran Aallot Salo (ent. Rogmo FM ) sekäUudenkaupungin Sanomat Oy.
---------------------------------------------------------------
TS-yhtymään kuuluminen poistaa poliittisen sitoutumattomuuden mahdollisuuden, TS ja Ketoset ovat vankasti oikeistolaisia ja Ketosen, Vihannon, Puolimatkan ja Casagranden klaanit ovat hallinneet Turkua vuosikymmeniä ja kantaneet oman osuutensa kekoon ns. "Turuntaudin" suhteen.
TS konserni on ostanut lehtiä ympäristökunnista ja muokannut ne mieleisekseen. Turun Tienoo Liedossa taitaa olla yksi viimeisistä alueen itsenäisistä lehdistä.
-
Kielitieteilijä Kari Kuukka ja muotokuvaaja Peter Forsgård ovat kuvajournalismia koskevissa artikkeleissaan korostaneet digilehtien multimedian tuottavan mahdollisuuksia uusiin ansaintalogiikoihin panostaville lehtikuvaajille Suomessa. Olen toista mieltä näiden mahdollisuuksien toteutumisesta, niin mielelläni kuin näkisinkin, että kuvajournalismi saisi uuden mahdollisuuden.
Digilehdillä on muutamia suuria ongelmia kuvajournalismin suhteen.
1. Taitto. Kuten SSS:n tapauksessa jokainen verkkolehti näyttää yleensä yhden noin 300 -500 pikseliä kokoisen kuvan jutun alussa. Kuvat ovat useimmiten geneerisiä kuvatoimistokuvia ja bulkkipalvelujen kuten Colourboxin tuotteita. Yhtä kuvaa on vaikea saada keskustelemaan muiden kuvien ja otsikon ym. kanssa, joka on taiton tarkoitus
2. SSS:kin tapauksessa kuvat eivät johda mihinkään / (linkitys) ja lukijat ovat alkaneet ymmärtää sen, jolloin niihin ei enää klikata. Ainakaan kuvat EIVÄT johda Kuukan ja Forsgårdin mainitsemiin multimediaesityksiin.
3. Multimedia näkyisi ensimmäisenä ja sivun tekstiaines alla softina tai tummennettuna lightbox tyyppisesti. Kuitenkin mediassa katseen pitää kulkea kuvien, tekstin, grafiikoiden, lainausten ja väliotsikoiden ym. välillä jatkuvasti. Verkkolehdissä näin ei käy, multimediaa tai kuvalinkkia seuraava surffaa lopuksi usein ihan muualle, ulos aloittamastaan sivusta.
4. Yleensä uutisen yhteydessä olevaa kuvaa vain suurennetaan hiukan, kun siihen klikkaa kuten SSS:n tapauksessakin. Tämä lopettaa nopeasti jatkoklikkaukset ja juuri sen multimedian hakemisen.
----------------------------------------------------------------
SSS:n verkkolehden avaussivu.
1. Pääuutinen on tulipalosta, sen yhteydessä ei ole valokuvaa, ei myöskään uutisen jatkosivulla.
2. Myöskään kakkosuutisen yhteydessä ei ole kuvaa.
3. Sivun visuaalisesti voimakkain elementti on "mainoskaruselli".
4. Persu Heikki Tammisen oma uutinen -eli pyrkiminen ehdolle eduskuntavaaleissa -sensijaan on saanut pönötyskuvan tuekseen, omituinen painotus lehdeltä. Liekö lehdessä Tamminen niminen sukulaistoimittaja? ;-)
Kun Tammisen kuvaan klikkaa saa nähtäväkseen saman kuvan, hiukan isompana. Kuva tulee esiin ns. lightboxnäkymässä. SSS:n sivupohja putoaa tummaksi ja valittu kuva nousee esiin. Nyt olisi teknisesti paikka sille kuvajournalismille ja multimedialle.
Norjan kyläpalo nostetaan uutissivulla esiin, mutta tämäkään ei pelasta avaussivun heikkoutta, lehden lukuelämys määrittyy ensimmäisen toimituksellisen sivun mukaan. Uutissivun kuvat ovta lehtikuvan tms toimittamaa kuvaa. Täsmälleen palstan kokoisia.
Omituinen valinta on suurten kaupunkien kesätyömarkkinajuttu alla.
Senkin yhteydessä on Lehtikuvan feature, eli kuvituskuva.
SSS ei lupaa suuria, eikä toteuta kuvajournalistisesti juuri mitään. Kuvat ovat outoja valintoja, geneerisiä ja omaa tuotantoa oleva poliitikkokuva on visuaaliselta laadultaan heikko/välttävä.
Näin toimien tämä meidän yhteinen kuvajournalismimme ei ainakaan säily.
Mutta säilyisikö se, jos persupoliitikon yhden kuvan sijaan hänestä olisi tehty multimediareppari…mene tiedä. Mahdoton sanoa koska sellaisia multimediaesityksiä ei suomalaissa sanomalehdissä ole.
8 kommenttia:
Minulle vinkattiin, että olit maininnut minut blogauksessasi. Asia ihan ok, mutta eikö olisi asiallista linkittää siihen kirjoitukseen johon viittaat?
Jos olisin viitannut johonkin tiettyyn kirjoitukseen, olisin linkittänyt mutta luepa uudestaan tekstini, siinä sanotaan "kirjoituksissaan". Eli kuten tiedät olet pitänyt asiaa esillä monessa tekstissäsi. Samoin Kuukka. Tittelit ovat kohdallaan, Kuukka on tietääkseni koulutukseltaan kielitieteilijä ja sinä varmaan saat päätulosi henkilö eli potrettikuvauksista. Jos haluat että muutan tätä niin kerro.
Olen kyllä pitänyt juuri tuota asiaa esillä. Tosin se valokuvaajan tulevaisuus ei ole siellä perinteisen media puolella vaan valokuvaaja voi myös toimia itse julkaisijansa. Se on lähinnä ollut se viestini viime aikoina. Nykyisillä sopimuksilla ei lehtiin kannata edes kuvata.
Siksi tuo toive linkityksestä, jotta ei tule väärää käsitystä siitä mitä olen viime aikoina kirjoittanut.
Määrityksen osalta muotokuvaaja on ihan ok, vaikka aika paljon muutakin kuvaan. Ei kategorisointi minusta niin tärkeää ole.
Vaikeaa olisi valita useista kirjoituksistasi aiheesta se yksi, joka eniten kattaisi puheena olevaa aluetta. Haluatko ehdottaa juuri jonkun tietyn kirjoituksen niin teen linkin siihen mielelläni?
Nyt kannattaa tehdä selkeä kategoriaero.
Lehtikuvaaja on henkilö, joka saa elantonsa kuvajournalismista. He kuvaavat perinteiseen mediaan niin kauan kuin sitä on eli ehkä 10 vuotta vielä. Jos olen elossa 10 vuoden kuluttua 71 vuotiaana näen oman ammattini loppumisen kokonaan. Mutta perinteinen media on ainoa tapa vahtia valtaa kansalaisia varten. Muuta ei ole tullut esiin, eikä kyllä tulekaan.
Mielestäni valokuvaaja on yleisnimike kuten lääkäri. On myös kirurgeja ja lehtikuvaajia…siis alaryhmiä. Näitä nimityksiä pitäisi käyttää julkisuudessa.
Minusta kuvajournalismi voi jatkua ilman lehtikuvaajiakin. Enkä tällä suinkaan tarkoita, että lehtikuvaajat olisivat turhia. Kyllä heitä tarvitaan ja jos se ammatti loppuu niin huono homma. En usko kuitenkaan sen täysin loppuvan.
Perinteistä mediaakin tarvitaan ja sekään ei tarkoita etteikö jokin muu voisi olla vallan vahtikoirana. Indie-julkaisu Longplay on hyvä esimerkki, että epäkohtia saadaan tuotua keskusteluun. Himasen tapauksessa sillä on ollut varmasti merkitystä. Miksei samanlaista voisi olla myös kuvajournalismin puolella. DocImages yksi esimerkki j toinen on 11-kollektiivin julkaisu. Jos kuvaa indie-julkaisuun, joko omaan tai ei-omaan, niin on sitten jokin muu valokuvaaja kuin lehtikuvaaja. Tarinoita siinä silti kerrotaan ja epäkohtia voi tuoda esille siinä missä perinteinen sanomalehtiki ja sen verkkosivut.
Veikkaan kehityksen menevän niin, että perinteinen media jatkaa kuvallista ja muuta sisällöllistä kurjistumista vielä jonkin aikaa. Syynä ovat ne avustajasopimukset. Indie-julkaisujen toivottavasti lisääntyessä syntyy uusia julkaisuja, niin sähköisiä kuin painettuja. Ne sitten jollain aikataululla muodostavat uusia "perinteisiä" medioita ja osa taas integroituu vanhoihin perinteisiin medioihin. Toisin sanoen vanhoja katoaa ja uusia tulee tilalle. Indie-julkaisut luovat ne paineet perinteisen median suuntaan.
Näistä samoista olemme aiemminkin keskustelleet. Sain tässä julkaistua sen mitä haluaisin sanoa eli tämä kattaa sen ajatuksen linkittämisestä. Lähinnä tarkoitin viimeisintä blogausta DocImagesista.
Jatketaan jos aihetta ilmenee. Jaksamista uuden blogisi kanssa. Asialliselta näyttää sisältö noin keskimäärin.
Suuri osa suomalaisia lukee edelleen lehtiä, Indie julkaisuja kuten docimagea tai longpalyta vain ns. eliitti.
Tämä on suuri vaara.
Sillä myös perustelen että median pitää levitä kaikkialle jotta sillä olisi merkitystä. Indiemedialla ei myöskään ole päätoimittajavastuuta tms.
En tiedä voiko tätä sanoa uudeksi blogiksi jatkan entistä aivan samalla reseptillä…mutta nyt kaytän suodatusmenetelmiä ym enkä lue itse kommentteja ensiksi vaan pyydän toista ihmistä lukemaan ne ja hän karsii nimettömyydet ja hyökkäykset/solvaukset tms pois ensin.
Moni tosiaan vielä lukee lehtiä eli sitä perinteistä mediaa. Valitettavasti perinteinen media ei tällä hetkellä tarjoa mahdollisuuksia valokuvaajille tuoda osaamistaan esiin. Avustajasopimusten allekirjoittamisessa ei ole mitään järkeä. Kuten aiemmin sanoin se tapa jolla media voidaan pelastaa on tehdä indie-julkaisuja ja saada niille riittävästi lukijoita. Jos se ei herätä perinteistä mediaa, niin ehkei sitten mikään. Sen vuoksi tuon näitä indie julkaisijoita esiin. Parhaassa tapauksessa noista indie-julkaisuista tulee perinteistä mediaa, joko yhdistymällä toisiin indie-julkaisuihin tai perinteinen media ostaa niitä pois markkinoilta ja hyödyntää niiden osaamista.
On hyvä myös muistaa, että nuoremman sukupolven hakukone on YouTube. He ovat tottuneet liikkuvaan kuvaAn. Tavoittaakseen tuon ryhmän on tarjottava heidän suosimallaan tavalla.
Piti vielä kommentoida tuota eliittiä. Totta, näin se menee aina alussa. Eliitti poimii uusia juttuja ja tapoja ensin. Näin se varmaan on menty silloinkin kun uutiset luettiin ensi kerran painetusta lehdestä. Eliitti luki niitä , mutta rahvas sai tiedot kirkkossa sunnuntaina. Tuokin asia muuttui. Silloin toki yksi iso asia oli lukutaito tai siis sen puute.
Jotta kuvajournalismi pelastuu tarvitaan näitä indie-julkaisuja.
Lähetä kommentti