Ompelija näyttää

Kohtaan ihmisen, joka on ommellut hyvin merkittävän henkilön vaatteen alusta loppuun.
Hän on onnellinen itseään kohdanneesta mahdollisuudesta.
Hänen työtään arvostetaan syystäkin.
Mutta peruslehtikuvaajan peruslehtikuvan kannalta tilanne ei voisi olla vaikeampi.
Puku on muualla, tietysti. Eikä puvun sisällä ollutta presidentin vaimoa voi oikein vaivata tuosta vaan, sormea näpsäyttämällä paikalle.
Lehtikuvaaja kohtaa "näyttää" syndrooman. Tiedäthän, insinööri seisoo pellon laidassa ja näyttää käsi ojossa, minne uusi jäteveden puhdistamo aikanaan tulee.
-
Nuoret kuvaajat kiertävät ongelman laittamalla kuvattavan neliön sisään katsomaan suoraan kameraan. Ei väliä mistä on kyse. Kuvissa ei ole silloin viitekehystä. Kuva joudutaan selittämään, alkaen otsikosta, jatkuen kuvatekstiin. Nämä kuvat ovat geneerisiä, niissä olevat voivat olla surullisia tai iloisia tai missä ja miten vain.
-
Vanhanliiton kuvaaja ajattelee omaa nahkaansa enemmän lehtikuvan ja kuvajournalismin informaatiotaustaa. Me ukkelit annamme jotakin lukijalle, jos voimme.
Nämä kaksi linjaa kamppailevat nyt. Vanha ja uusi. Pitäisikö edes syntyä synteesi?
Haluaako ompelijan tuttu nähdä pönötyksen vai viitteen työhön lehdessä. Ketä lehti palvelee? Kuvaajan pääsyä eteenpäin vai lukijaa.
Minä ainakin haluaisin nähdä itsestäni otetussa kuvassa viitteen työhöni.
-
Ratkaisen tuomalla kuvaan ainoan elementin, joka huutaa, olen se työ, tässä on SE puku. Kasvoilla kerron tekijän onnellisuudesta iLaitteessa olevalla kuvalla kerron, mistä on kyse.
Kaksi pääelementtiä ja looginen kannatteleva elementti, yhteensä kolme.
Voisin tuoda ilaitteen eteenpäin ja alleviivata pukua, näin läheltä ompelija alkaisi pudota softiksi. Sitä en halunnut. En vaivaa kuvattavaa paria framea kauemmin, tiedän laukaistessani kameran, mikä frame toimii lehdessä. Sitä on vaikea selittää, se vain on!
-
Kaikki on käsittääkseni oivallettavissa, kun taustakin putoaa softina pois.
En juuri koskaan valaise lokaatiossa. 
Avaan alhaalta valkoisella pinnalla, jos mahdollista, tässä oli.
Valo, joka on totta, kertoo siitä, missä työ tehdään. Sitä ei ole syytä muuttaa lehtikuvauksessa. En suosi kymmentä salamaa sieltäsuntäältä.
Mukavaa on iLaitteen sinertävyys ja paljosta ympäröivästä punertavasta kankaasta tuleva lämpö.
Kun ihmisen iho on hyvä, miltei loistava --- sen lähelle voi mennä. Jos ei ole hyvä, toimitaan toisin.
Mom, look no hands…..I did this!