torstai 6. helmikuuta 2014

Fotofiasko / päivitys / päivitys II

PÄIVITYS II: Näin monta vuotta meni ennekuin tajusin. Tein juuri  voileipää lopuilla rahoilla ostamastani alelimpusta, kun päässä kuului kling.
Fotofinlandia on valokuvauskilpailu, mutta se on muuttunut lavastuskilpailuksi.
Metafora seuraavassa. Ajattele kirjallisuusfinlandiaa. Entä jos sinne tarjottaisiin kirjoja, joissa kerrottaisiin tarina keskikertaisella tai huonolla suomella. Täsmälleen tässä olemme valokuvien suhteen. Ne ovat jokseenkin kaikki samanlaisia reproja, vain kameran edessä oleva kuvattava vaihtuu ja sen kohteen perusteella kuvaaja arvotetaan.

PÄIVITYS: OK…olen inhottava sika, mutta en voi olla irvailematta taidevalokuvauksen keinotekoisille toisiaan plagioiville nykytrendeille. 
Lowkey näyttää nyt olevan muodissa, ihan kuten Silta-sarja toi muotiin saturaation pudotuksen miltei harmaasävyiseksi TV sarjoissa. Muotia on seurattava.
-
Tein taidekuvan, jonka otto kesti 6 sekuntia. 
Tosiasia, kauhea sellainen on, että jos alla olevan kuvan tyyppisen sarjan olisi ottanut henkilö nimeltä "Stefan Koutaniemi tms. kuuluisuuden synonyymi" sitä sarjaa IHAN TOSISSAAN ARVOSTETTAISIIN, koska niin pitää tehdä. Ja arvostajilla ei olisi mitään käsitystä mitä näkevät.. 
Tiedän kun olen kokeillut tätä parissakin yhteydessä, eli kuvannut itse aivan skeidaa, joka on julkaistu kuuluisan kuvaajan nimellä yhteisellä sopimuksella. 
"Keisarin uudet vaatteet" on se sairaus Suomessa, joka näivettää täysin todelliset lahjakkuudet ja ilmaisun.
Stefan Koutaniemen kuvat Luistonupin mielisairaalasta yhtyvät verevästi vanhaan  käsitykseen kirkkotaiteen veneenmuotoisuudesta. Defloraatiosymboliikka ja sen kontekstien karttaminen on vokaali paradigma. Stefan Koutaniemi erottaa ja yhdistää kuvissaan sairaan mielen ja kuvaajan kirkkaan ilmaisun toistaan ja tuo sen takaisin yhteen. Niin tiukasti, että katsoja joutuu euforiaan ja supernaturaaliin suffiksiin. Perforointi on kouriintuntuva deklaraatio kuvaajan todellisuussiirtymästä.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Fotofinlandiaehdokkaat on arvottu. Sadoissa kuvissa pönöttää monia ihmisiä. Uskon, että voittajaksi valikoituu lievän rasistisesti alkuasukkaille naurava Uuden Guinean peniskoteloita veivannut kuvasarja, koska Stefan Lindfors on muotoilija, olisikohan sarja kuvattu tarkoituksellisesti häntä varten?
Kritiikkitarkoitukseen tehdyn kuvasitaatin lähde Google kuvahaku
Huomatkaa, että Naurunappula.com ottaa krediitin kuvasta.
Siis kuva on heidän ©:llä ja heidän kuvaamansa tai ostamansa :-) 
Mitoitan itse kuvankatsomiseni siten, että jos jaksan katsoa näyttelyä kahta kuvaa pitemmälle, on siitä jotain arvokasta visuaalisesti.
Tästä setistä jaksoin katsoa vain Asko Salmen kuvat, joiden tunnelma vaikuttaa kopsatun Joel Witkiniltä. En ymmärrä, miksi Salmi on pilannut kuvansa instagram tyyppisellä filtterillä.
Jos minä päättäisin voittajan, se kuitenkin olisi Salmi. 
-
Nykymuodin mukaan kirjallisuuden Finlandian päätää julkkis, esimerkiksi 2015 kuulemma "liian hapokasta" Kola-Olli. Valokuvauksen Finlandian päättää muotoilija, jolla lieneekin suuri tietämys valokuvasta, onhan hänestä otettu paljon valokuvia.
-
Kun voittaja julistetaan, kirjoitan ehkä enemmän, ehkä en. 
Tämä on ennenkaikkea kuvajournalismiblogi.
Kirjoitin tästä ironisen ivallisesti, koska vakavissaan tällaisesta ei voi kirjoittaa.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Pönöttää on termi,  joka on lähtöisin IltaSanomien toimituksesta -80 luvulta. 
Pönötys tarkoittaa sitä, että sulavan visuaalisen ja upean actionkuvan sijaan kuvattavat on pantu tuijottamaan kameraan olematta missään, tekemättä mitään --- zombieina.

Ei kommentteja: