1970 - 1990 luvuilla teimme kaiken käsin ja tuon käsityön jälki arvosteltiin vaihe vaiheelta ja loppuvaiheen visuaalisuus muuttui sen mukaan, miten hyvin osattiin koko prosessi. Nyt kun kaiken tekee Mac ja WWW ja Instagram tai muu kuvanpilaussofta, ei henkilökohtaista suhdetta kuvaan enää olekaan.
-
Kyllähän minä ajatuksen tasolla tajusin tämän ajat sitten, mutta pengoin juuri vanhoja välineitä ja tajusin koko käsityöketjun suvereenin osaamisen merkityksen lopputulokseen tunteen tasolla. Jos kuvaan ei ole tunnesidettä alusta alkaen, koko prosessi voidaan jättää muille tai koneelle ja vallitsee teknokraattinen, kylmä suhde humanistiseen, visuaaliseen tuotteeseen. Tästä varmaan johtuu nykykuvien heikkotasoisuus ja jatkuva plagiointi. Mene tiedä
Värivalokuvan saaminen (vaikkapa koulussa) kritiikkikuntoon seinälle meni jotensakin näin.
1. Saadaan tehtävä ( asiakkaaltakin) tai silloin 73-75 opettajilta.
2. Valitaan filmi tehtävää varten huomioiden lopputulos. Filmin koko( pinta-ala), herkkyys, valmistajan tuotemerkki, tuoreus, pakastimesta oton jälkeen riittävä lämpiäminen jne.
3.Kuvauspaikan ja kuvauksen visuaalisuuteen en nyt puutu…mutta dynamiikka ja filkan ominaiskäyrä suhteutetaan halutun lopputuloksen mukaiseksi. Moni asia mielessä.
4. Mitataan valo pistemittarilla huomioiden filmin toleranssit ja tulossa oleva paperiprosessi. Mittauksen keskiarvolla tai hi-lokey kuvan huomioonottaen. Väriprosessissa värilämpötila mittarilla. Suodatinpakka värilämpötilamittauksen mukaan objektiivin eteen.
5. Kuvaus. ( Filmin mahdollinen esivalotus hunnuttaen ja siten alentaen kontrastia)
6. Filmi labraan. Kasetin purku tai sametin puhdistus. 9x12 filmin kasettien valmistelu.
7. Kemioiden teko, huomioiden lopputuloksen haluttu jyrkkyys. Lämpötilahauteen varmistus.
8. Kehitysprosessi lämpöhauteineen ( useimmiten 20 astetta mutta prässättessä enemmän), kemioiden puhtauden tarkitus, PH liuskat tms. Jatko käsin purkeissa tai puoliautomaattikoneella. Nostava kone mahdollinen.
9. Filmin pesut, HCA, pisaroiden poisto pinnalta, jotta kopiointi helpottuu, kuivaus, leikkaaminen ja arkistointi happovapaisiin pusseihin ja negan tai dian densitometria. Esim. Machbethilla.
10. Valmiin materiaalin merkkaus, editointi, arkistointitekstien kirjoitus.
11. Printtilabran valmistelu, kehitteet ja lämpötilat tai puoliautomaattikoneen kalibrointi ja valmistelu.Suurennuskoneen lasipintojen puhdistus.
12. Kopiointiprosessi..suotimet, koepalat oikean värimaailman hakeminen, oikean valotuksen hakeminen, koepalojen teko ja tulkinta ja pintadensitometria. Oikean suodinpakan tai suodinarvojen löytäminen ja käyttö.
13. Valmiin kuvan kehitys erillaisine kopiointikikkoineen ( hunnutukset, tikitin, poltto jne), kuivaus esim rummulla ja suoristaminen kylmällä marmorilla tai luukammalla tms.
14. Paspatuurin leikkaus, taustakartongin leikkaus.
15. Kuivuneen kuvan korjailu eli prikkaus 0000 siveltimellä ja mahdollisesti mattalakkaus.
16. Kuvan pohjustus kuivaliimalla ja kuumaprässillä.
17. Kuvan liittäminen paspatuuriin ja---lopulta ripustaminen seinälle odottamaan kritiikkiä.
Tämä oli siis manufaktuuria, käsityötä mitä suurimmassa määrin. Siksi kuviin tuli erityinen suhde, samoin kuvaamiseen ja erityisesti koko prosessin hallintaan. Oliko tuo kaikki huono asia, ei. Sitä osasi harva, valmilla työllä oli sitten hintakin johtuen sen hankalasta prosessoinnista ja….voimakas visuaalisuus, harkittu sanoisin.
-
Kukaan ei kuvannut turhaan mitään vaan AJATTELI etukäteen paljon. Onko ajattelu paha asia? Ei se voi olla. Onko käsityön osaaminen paha asia? Ei sekään voi olla.
Olenko minä huono kuvaaja, koska osaan tämän kaiken? Ei, en ole.
Ajattelen paljon kuvia, koska rakastan niitä, ne ovat lapsiani.
Ovatko miljardit kuvanpilaussoftasta läpiajetut näpsyt kuvaajan lapsia?
-
En haikaile vanhaa aikaa takaisin. Digitaalisuus on auttanut valtavasti monessa asiassa, esimerkiksi valokuvauksen opetuksessa paljon. Kuvien tekninen laatu ei juurikaan ole parantunut ja visuaalisuus on huonontunut plagioinnin takia merkittävästi. Mitä meille sitten jää tästä ajasta? Minun ajastani jää muutamia valokuvia, tästä ajasta jää muutamia rikkinäisiä kovalevyjä.
-
Kyllähän minä ajatuksen tasolla tajusin tämän ajat sitten, mutta pengoin juuri vanhoja välineitä ja tajusin koko käsityöketjun suvereenin osaamisen merkityksen lopputulokseen tunteen tasolla. Jos kuvaan ei ole tunnesidettä alusta alkaen, koko prosessi voidaan jättää muille tai koneelle ja vallitsee teknokraattinen, kylmä suhde humanistiseen, visuaaliseen tuotteeseen. Tästä varmaan johtuu nykykuvien heikkotasoisuus ja jatkuva plagiointi. Mene tiedä
Värivalokuvan saaminen (vaikkapa koulussa) kritiikkikuntoon seinälle meni jotensakin näin.
1. Saadaan tehtävä ( asiakkaaltakin) tai silloin 73-75 opettajilta.
2. Valitaan filmi tehtävää varten huomioiden lopputulos. Filmin koko( pinta-ala), herkkyys, valmistajan tuotemerkki, tuoreus, pakastimesta oton jälkeen riittävä lämpiäminen jne.
3.Kuvauspaikan ja kuvauksen visuaalisuuteen en nyt puutu…mutta dynamiikka ja filkan ominaiskäyrä suhteutetaan halutun lopputuloksen mukaiseksi. Moni asia mielessä.
4. Mitataan valo pistemittarilla huomioiden filmin toleranssit ja tulossa oleva paperiprosessi. Mittauksen keskiarvolla tai hi-lokey kuvan huomioonottaen. Väriprosessissa värilämpötila mittarilla. Suodatinpakka värilämpötilamittauksen mukaan objektiivin eteen.
5. Kuvaus. ( Filmin mahdollinen esivalotus hunnuttaen ja siten alentaen kontrastia)
6. Filmi labraan. Kasetin purku tai sametin puhdistus. 9x12 filmin kasettien valmistelu.
7. Kemioiden teko, huomioiden lopputuloksen haluttu jyrkkyys. Lämpötilahauteen varmistus.
8. Kehitysprosessi lämpöhauteineen ( useimmiten 20 astetta mutta prässättessä enemmän), kemioiden puhtauden tarkitus, PH liuskat tms. Jatko käsin purkeissa tai puoliautomaattikoneella. Nostava kone mahdollinen.
9. Filmin pesut, HCA, pisaroiden poisto pinnalta, jotta kopiointi helpottuu, kuivaus, leikkaaminen ja arkistointi happovapaisiin pusseihin ja negan tai dian densitometria. Esim. Machbethilla.
10. Valmiin materiaalin merkkaus, editointi, arkistointitekstien kirjoitus.
11. Printtilabran valmistelu, kehitteet ja lämpötilat tai puoliautomaattikoneen kalibrointi ja valmistelu.Suurennuskoneen lasipintojen puhdistus.
12. Kopiointiprosessi..suotimet, koepalat oikean värimaailman hakeminen, oikean valotuksen hakeminen, koepalojen teko ja tulkinta ja pintadensitometria. Oikean suodinpakan tai suodinarvojen löytäminen ja käyttö.
13. Valmiin kuvan kehitys erillaisine kopiointikikkoineen ( hunnutukset, tikitin, poltto jne), kuivaus esim rummulla ja suoristaminen kylmällä marmorilla tai luukammalla tms.
14. Paspatuurin leikkaus, taustakartongin leikkaus.
15. Kuivuneen kuvan korjailu eli prikkaus 0000 siveltimellä ja mahdollisesti mattalakkaus.
16. Kuvan pohjustus kuivaliimalla ja kuumaprässillä.
17. Kuvan liittäminen paspatuuriin ja---lopulta ripustaminen seinälle odottamaan kritiikkiä.
Tämä oli siis manufaktuuria, käsityötä mitä suurimmassa määrin. Siksi kuviin tuli erityinen suhde, samoin kuvaamiseen ja erityisesti koko prosessin hallintaan. Oliko tuo kaikki huono asia, ei. Sitä osasi harva, valmilla työllä oli sitten hintakin johtuen sen hankalasta prosessoinnista ja….voimakas visuaalisuus, harkittu sanoisin.
-
Kukaan ei kuvannut turhaan mitään vaan AJATTELI etukäteen paljon. Onko ajattelu paha asia? Ei se voi olla. Onko käsityön osaaminen paha asia? Ei sekään voi olla.
Olenko minä huono kuvaaja, koska osaan tämän kaiken? Ei, en ole.
Ajattelen paljon kuvia, koska rakastan niitä, ne ovat lapsiani.
Ovatko miljardit kuvanpilaussoftasta läpiajetut näpsyt kuvaajan lapsia?
-
En haikaile vanhaa aikaa takaisin. Digitaalisuus on auttanut valtavasti monessa asiassa, esimerkiksi valokuvauksen opetuksessa paljon. Kuvien tekninen laatu ei juurikaan ole parantunut ja visuaalisuus on huonontunut plagioinnin takia merkittävästi. Mitä meille sitten jää tästä ajasta? Minun ajastani jää muutamia valokuvia, tästä ajasta jää muutamia rikkinäisiä kovalevyjä.
Kuva: Jore Puusa
1 kommentti:
Testi
Lähetä kommentti