Kello on siinä 1.30. Paikat särkee ja kuumettakin on. Kun en saa unta, kerron Teille tarinan jolla ei ole mitään tekemistä kuvajournalismin kanssa. Jos siellä joku olisi kuulolla.
Tämä tarina on muuten tosi. Vain päähenkilön nimi on muutettu.
-
Olipa kerran pieni kylä lähellä suurta kaupunkia. Kylässä oli keskisuuri maatila, monta lehmää ja peltoakin parisenkymmentä hehtaaria. Tuolla tilalla elivät isäntä ja emäntä, lapsia ei ollut. Emäntä oli kova suustaan. Aamusta iltaan hän motkotti miehelleen ja kun heidän luonaan vierailtiin, kävi nainen erityisesti miehen kimppuun muiden kuullen. "Ei meidän Mauno pärjää, ei meidän Maunosta mihinkään ole, ei meidän Mauno sellaista osaa". Mies oli kiltti ja hiljainen, kyllä hän tiesi -että vaimo syytti häntä lapsettomuudesta.
Mutta minkä mies sille voi. Tuokin asia ratkeaa lopuksi.
-
25 vuotta nainen miehelleen nalkutti ja häpäisi tätä muiden kuullen. Näin miehen kerran joella ongella, morjenstin ja ihmettelin, miksi mies itki siinä vapaansa kannatellen.
Kului vuosi tapaamisestamme ja tuli kliimaksi. Eräänä aamuna tuo hiljainen mies käveli navettaan, jossa nainen oli aamulypsyllä. Löi naisen päähän pajavasaran ja meni takaisin tupaan, keitti kaffeet ja soitti sitten poliisin.
-
Kun poliisi tuli, istui mies pihakeinussa kissa sylissään, silitteli isoa navettakattia, josta oli kovasti pitänyt. Mies asetti kissan makaamaan polviensa päälle ja lopetti sen kuten maalla tehtiin, piti kiinni päästä ja lantiosta ja rytkäisi polvensa erilleen. Nosti kissan maahan ja käveli poliisien luo. Tuomittiin ja kuoli vankilassa. Naiselle tehtiin ruumiinavaus ja todettiin muunmuassa, ettei hän olisi kohdun epämuodostuman takia voinut lapsia saadakkaan.
Talo seisoi mäellä vuosia, taitaa olla siellä vieläkin. Mietin usein, että hautasiko kukaan kissaa, ehkä poliisi lapioi sen keinun viereen. Suomalainen tarina.
3 kommenttia:
Se on merkillistä lajia. Suomalainen phumattomuus.
Se on ja se on tappavaa.
Tsau!
Kiitos Jore, että jaksat kirjoitella näitä.
Kirjoitus on ajatuksia herättävä. Ajankohtainenkin. Hajatuksia nykyajasta, jotka mielestäni liittyvät tähän (ainakin etäisesti).
- Jos olet kiltti, ihmiset alkavat käyttämään sinua hyväkseen. Vain *usipäät pärjäävät. Heitä ihaillaan.
- Me, myself and I. Narsismi ja yksilökeskeisyys alkavat muodostua jo sairaudeksi.
- Joukkohysteria määrittää kaiken. Kulutus, muoti, valokuvatkin. Vaarana tietysti on, että olet muutoin out.
- Erilaisuutta vieraksutaan ja on epätoivottua... kunnes siitä tulee kollektiivisesti hyväksyttyä. Sitten se on jees.
- On helpompi seurata muita, kuin luoda omaa.
- Ihmiset ovat valmiita luopumaan omista periaatteistaan, jos sillä saavuttaa taloudellista tai sosiaalista etua.
- Sosiaaliset patoutumat, turhautuneisuus ja huono omatunto tungetaan syvälle sisälle, joka ilmenee vääränlaisena käytöksenä (anonyymisti liikenteessä, Suomi24, alkoholismi).
- Kukaan ei ole koskaan mihinkään tyytyväinen. Mikään ei riitä.
- Maailma pelastuu, jos olemme valmiita luopumaan omista eduistamme. Valitettavasti näin ei tule koskaan tapahtumaan. Ihminen on (kansakuntana) äärettömän itsekäs eläin.
- Asiat pitäisi laittaa perspektiiviin. Kvartaalitaloukset saisi tunkea hanuriin, kun maailmassa kuolee joka vuosi 65 miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta. "Nyt ollaan 2,3% jäljessä..." WTF?
Hajatelmia tosiaan.
Lasin ääreltä,
-Aki
Lähetä kommentti