Tuo ylin on mielestäni paras. Siinä näkyy ympäristön kyynisyys. Tai sitten me kaikki intuitiivisesti tai muuten vaan hoksaamme, ettei tuolla kerjäläisellä ole mitään tekemistä oikean nälkäisen kerjäläisen kanssa. Tai sitten on. Who knows. Hain itsekin pitkään kuvaa romanialaisesta kerjäläisestä Suomessa, mutta ekan jälkeen annoin periksi. Kerjäläistytön katse vaalikojujen keskellä Vantaalla Tikkuraitilla kummittelee vieläkin joskus mielessäni. Joudunko nyt ikuiseen kadotukseen? Tuomitsevatko Amnesty, vihreät, vasemmistoliitto ym. minut nyt sisareni hylkääjäksi?
Ylin saattaa olla noista rajauksista paras mutta kuvana kyllä hyvin huono, se onkin vain sisäänvetokuva, vinjetti. Sen käyttö johtuu siitä että kaikissa mun kymmenissä kerjäläiskuvissa näkyy naama ja mun käy näitä ammattikerjäläisiä sääliksi. Muutenkaan en enää pysty kuvaavaan ihmisiä naamoineen hankalissa tilanteissa. Mä en ole koskaan antanut kerjäläiselle, tein keikkaa yksin muissa maissa ja oman turvallisuuden takia en antanut. Antamalla saa peräänsä sadan kiljuvan lapsen lauman ja työnteko loppuu siihen. Pragmaattista. Nimbyily tässä mua huolettaa, alan valua siihen mitä hollanti tekee, kieltää kerjäämisen. Joku maksaa nämä ihmiset tänne Romaniasta saakkaa. Pukumiehet ovat olemassa ja keräävät fyrkat pois jättäen kurjuuden. Ammattikerjäläinen on puistattava ilmiö ja lapsia myyvä vielä pahempi. Olen tukenut kummilapsia kolmannessa maailmassa nyt he toimivat maansa hyväksi. Mikä oikeus meillä on rahaa antamalla lukita nämä ihmiset syljeksittäväksi tänne, ei mikään. Mutta persu en ole…mikä fraasi täytyy aina sanoa. Minua kiinnostaa ihmisten vapaus toteuttaa itseään omassa miljöössään ja sitä olen valmis tukemaan meidän kerjäläisemme ovat pakon edessä duunissa täällä.
2 kommenttia:
Tuo ylin on mielestäni paras. Siinä näkyy ympäristön kyynisyys. Tai sitten me kaikki intuitiivisesti tai muuten vaan hoksaamme, ettei tuolla kerjäläisellä ole mitään tekemistä oikean nälkäisen kerjäläisen kanssa. Tai sitten on. Who knows. Hain itsekin pitkään kuvaa romanialaisesta kerjäläisestä Suomessa, mutta ekan jälkeen annoin periksi. Kerjäläistytön katse vaalikojujen keskellä Vantaalla Tikkuraitilla kummittelee vieläkin joskus mielessäni. Joudunko nyt ikuiseen kadotukseen? Tuomitsevatko Amnesty, vihreät, vasemmistoliitto ym. minut nyt sisareni hylkääjäksi?
Ylin saattaa olla noista rajauksista paras mutta kuvana kyllä hyvin huono, se onkin vain sisäänvetokuva, vinjetti. Sen käyttö johtuu siitä että kaikissa mun kymmenissä kerjäläiskuvissa näkyy naama ja mun käy näitä ammattikerjäläisiä sääliksi. Muutenkaan en enää pysty kuvaavaan ihmisiä naamoineen hankalissa tilanteissa.
Mä en ole koskaan antanut kerjäläiselle, tein keikkaa yksin muissa maissa ja oman turvallisuuden takia en antanut. Antamalla saa peräänsä sadan kiljuvan lapsen lauman ja työnteko loppuu siihen. Pragmaattista. Nimbyily tässä mua huolettaa, alan valua siihen mitä hollanti tekee, kieltää kerjäämisen. Joku maksaa nämä ihmiset tänne Romaniasta saakkaa. Pukumiehet ovat olemassa ja keräävät fyrkat pois jättäen kurjuuden.
Ammattikerjäläinen on puistattava ilmiö ja lapsia myyvä vielä pahempi. Olen tukenut kummilapsia kolmannessa maailmassa nyt he toimivat maansa hyväksi. Mikä oikeus meillä on rahaa antamalla lukita nämä ihmiset syljeksittäväksi tänne, ei mikään. Mutta persu en ole…mikä fraasi täytyy aina sanoa. Minua kiinnostaa ihmisten vapaus toteuttaa itseään omassa miljöössään ja sitä olen valmis tukemaan meidän kerjäläisemme ovat pakon edessä duunissa täällä.
Lähetä kommentti