Edellinen juttu poiki ihan hyviä maileja, joissa pyydettiin johdatusta ajatteluuni perusvalokuvauksen osaamisesta. Lehtikuvaajasta kuvajournalistiksi on pitkä matka ja kaikki alkaa ergonomiasta. Koulutus on tässä oleellinen tekijä.
Koulutuksella en tarkoita Suomesta saatavaa, vaan kansainvälistä arvostusta nauttivista laitoksista saatua, niissä opettajat tietävät alueestaan kaiken ja oleellisin...heitä ei kiinnosta opiskelijan viihdyttäminen, vaan opiskelijan (myös alalta poissulkeva) opettaminen ja vieminen tilaan, jossa selviää yksin...
Koulutuksella en tarkoita Suomesta saatavaa, vaan kansainvälistä arvostusta nauttivista laitoksista saatua, niissä opettajat tietävät alueestaan kaiken ja oleellisin...heitä ei kiinnosta opiskelijan viihdyttäminen, vaan opiskelijan (myös alalta poissulkeva) opettaminen ja vieminen tilaan, jossa selviää yksin...
-
Tietyt valokuvauksen perusteet on pakko automatisoida kuvaajaan, eräänlaiset kuvaajan sulkeiset ( armeijatermi ja tarkoittaa miesjoukon kaavamaisia suoritteita).
Jotta voisi kuvata oikein on ergonomian: oma liike, kosketus laitteeseen, suoritelinjat, sormien kosketus kameran säätimiin, säätimien käyttö niihin katsomatta jne. oltava standardinmukaista, jolloin opettaja voi karsia virheet. Ergonomiaan kuuluu stereonäkökyky, sinun pitää kuvata kumpikin silmä auki, jotta huomaat laatikossa tapahtuvat muutokset, jos ergonomiasi on väärä kuvaat vain sen mikä tulee itsestään eteen. Et hae ratkaisuja.
-
Sanaston on oltava samaa kaikille ja kaikkialla, mieluiten englanniksi. Ergonomia liittyy journalismiin kiinteästi. Nyanssina vaikkapa, miten toimittajan kanssa "kuviokellutaan" Saumaton yhteistyö on jo harvinaista, mutta sitä voi opettaa. Kohta perusosaamisen taitavia ei tosin ole enää hengissä. Huono ergonomia näkyy vaivalloisena kameran käsittelynä ja chimpinginä. Lehtikuvaus on harvoin rauhallista sadan lampun kanssa nysväämistä.
-
Kuvaajalla on AINA edessään laatikko, jota halkovat imaginääriset tasot, joille kuvattava esine tai olento sijoitetaan, jotta kuvan elementit keskustelisivat keskenään ja lehtijutun kanssa.
Noilla tasoilla toimivat optiset lait. Kamera on laatikko, jossa on reikä, jota voi pienentää ja suurentaa ja valoa päästää sisään hitaammin ja nopeammin. Siinä kaikki. Mutta kaiken kuvaamisen maneereiden automatisointiin menee rajun koulutuksen jälkeen viitisen vuotta. Koska kukaan ei enää jaksa harjoitella, ovat kuvat nykyisin ensimmäisessä tasossa eli kaksiulotteisia. Se ei ole tavoite.
-
Sanaston on oltava samaa kaikille ja kaikkialla, mieluiten englanniksi. Ergonomia liittyy journalismiin kiinteästi. Nyanssina vaikkapa, miten toimittajan kanssa "kuviokellutaan" Saumaton yhteistyö on jo harvinaista, mutta sitä voi opettaa. Kohta perusosaamisen taitavia ei tosin ole enää hengissä. Huono ergonomia näkyy vaivalloisena kameran käsittelynä ja chimpinginä. Lehtikuvaus on harvoin rauhallista sadan lampun kanssa nysväämistä.
-
Kuvaajalla on AINA edessään laatikko, jota halkovat imaginääriset tasot, joille kuvattava esine tai olento sijoitetaan, jotta kuvan elementit keskustelisivat keskenään ja lehtijutun kanssa.
Noilla tasoilla toimivat optiset lait. Kamera on laatikko, jossa on reikä, jota voi pienentää ja suurentaa ja valoa päästää sisään hitaammin ja nopeammin. Siinä kaikki. Mutta kaiken kuvaamisen maneereiden automatisointiin menee rajun koulutuksen jälkeen viitisen vuotta. Koska kukaan ei enää jaksa harjoitella, ovat kuvat nykyisin ensimmäisessä tasossa eli kaksiulotteisia. Se ei ole tavoite.
-
1D tarkoittaa otsikossani ajattelua, sitä neuronimassaa, joka kiehuu nupissasi. Ehkä heikko ilmaisu, no--ajallisesti kyse on yhdestä ulottuvuudesta, hetkestä jolloin reagoit. Toisaalta ajallisesti reaktiohetkeen vaikuttaa journalistinen kokemuksesi ja yleistietoutesi, jonka laajuus määrittää kuviesi informaation selkeyden.
-
2D on se taso, johon suurin osa lehtikuvaajista valitettavasti enää pystyy. Kuvat elävät ilman syvyyssuuntaa ja eivät siten voi olla journalismia. 2D on reproduktio ja 3D on moneen suuntaan rönsyävä vaikeasti hallittava tila, jossa liikkuessaan on hallittava ergonomia täysin jotta mielessä olevat sanat voidaan toteuttaa kuviksi. Sanat tulevat niihin erikoistuneelta ammattilaiselta, joka ajattelee kirjoittaessaan eri lohkolla kuin sinä. Kuvajournalismi tarkoittaa lehtijutun sanojen ja kuvasi tuottamaa kokonaisuutta. Et tee työtäsi yksin, jos luulet niin, et koskaan synny journalistiksi.
...ja jos sinulla on perusteellinen taidehistorian ja kuvaamataidon koulutus, kykenet välttämään maneerit ja kuvaamisesi elää aiheen mukaan, etkä pakota aihettasi samaan kaavaan.
Klikkaa kuva auki, koko on 1700 px vaaka, © copyright 2015 Jore Puusa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti