torstai 22. tammikuuta 2015

Kuvajournalisti 2014 on Jussi Helttunen + päivitys, muut kuvaajat


Kuvajournalisti 2014 on Jussi Helttunen.
ILTA-SANOMIEN julkaisemassa kokonaisuudessa on myös kolme Peter Janssonin kuvaa. Kokonaisuus kuitenkin perustuu Helttusen kuvalle, jolle on annettu määräävä asema, kuvaamaan anarkistien ja poliisin vastakkainasettelua itsenäisyyspäivänä 2014..
Puusan arvio:
Otsikko tukee jossain määrin kuvaa. Yksinäinen rastatukkainen anarkisti tyhjää ympärillään merkitsee tuen menetystä. Kaaderit jättivät rohkeimman yksinään.
Ympäriltä on lähdetty, siis muut pakenivat. Tarkkaan ottaen otsikko kuvaa spesifistä tapahtumaa, eikä juuri tämän kuvan näyttämää konfrontaatiota poliisin kanssa.
Kuva on taitettu aukeaman yli, joskus sellainen tuhoaa kuvan kokonaan, esim. isot kasvot. Tässä jakolinja on kuitenkin luonteva.
Kuva on klassinen mielenosoituskuva, maailman tullessa epävakaammaksi samanlaisia kuvia näkyy yhä enemmän. Tämän kuvan rakenne on kuitenkin selkeämpi kuin yleensä, ehkä siksi, että osa tekijöistä pakeni -kuten otsikko määrittää. Yksilö on kuvassa vastaan järjestelmää. Sen voi todeta, oli liberaali tai konservatiivi. Suurta menestymisen mahdollisuutta ei ole, yksinäinen rasta on silti herooinen ja nousee vastaan kasvotonta väkivaltakoneistoa. 
Juttu ei anna sankarillista kuvaa mielenosoittajista vaan suhtautuu heihin lähinnä pilkallisesti. Kaatunut liikennemerkki ja olutpullo liittävät käsitteet mellakka/epäjärjestys ja kännissä riehuminen/nuoriso kuvaan. Punainen lippu tekee tästä kuvan, samoin rastat - jotka vertautuvat poliisin kypäriin.
Otsikko on sidottu kuvan rakenteeseen, musta surureuna korostaa lehden tuomiota ja otsikko lepää samassa pohjassa.
-
Kuvateksti on pudotettu kuvan sisään, mutta ei tuhoa kuvaa -koska lippu vie niin paljon huomiota. Kuvateksti juttelee omiaan ja on aivan eri asia kuin kuva, kuvassahan ei ole kiinniottoa tai ratsupoliiseja. Osoittaa miten erillään lehteä tekevät työläisryhmät. Otsikko on lisäksi ns. kysymysmerkkiotsikko - eli vihjaa, mutta ei tiedä varmaankaan. Bulevardilehdistön keinomaailmaa.
Janssonin kuvat jutun laidassa ovat reproja ja staatisia, eivät onneksi tuhoa komean ison kuvan visuaalisuutta, vaan laimeina pikemminkin korostavat sitä. Noihin kolmeen kuvaan ei juuri katso, koska ne on liitetty latteaksi comboksi.
Sivun alalaidassa toimittaja kainalossa tuttuun tapaansa piruilee erillaisille ihmisille. Ultrakonservatiivinen ILTA-SANOMATHAN tukee järjestystä ja pakkovaltaa, kun kannattaa tai ei tue jos ei myynnin takia kannata.
Toimittaja on saanut aivan turhan apinalaatikon, jossa katsoo kuin ylös Helttusen kuvaan. Turha veto, jolla miltei vähennetään ison kuvan arvoa.
-
Taitto ei ole niin makasiinimaisesti hajalla kuin iltapäivälehdissä on tapana. Aukeaman repron pitäisi olla teknisesti parempi, jatkossa kannattaa hakea tasaisempi valo.
Kokonaisuuden pitäisi tukea tällaista kuvaa paremmin, nyt ILTA-SANOMAT nostaa aivan turhaan kuvan viereen vihreiden huolen kauppasopimuksesta ja autojen putoilun tielle, pitää olla rohkeutta vetää pääkuva vielä isommalla. Yleisesti tässä näkee, että kuvaaja on toimituksen armoilla ja koko kilpailu pyrkiikin siihen, että kuvaajatkin alkavat huolehtia kokonaisuuksista.
Jury- (Riku Isohella, Seppo Sirkka ja Jore Puusa - lehtikuvaajia kaikki)), valitsi kaksi/yksi äänin  Jussi Helttusen. Onneksi olkoon.

Sanottua: 
Kuva yksinkin on mainio. Otsikko ja kuva toimivat hyvin yhdessä.
Kuvajournalisti ei ole jäänyt tässä kokonaisuudessa taka-alalle.
--
Itse pidän kuvista joissa on voimakas läsnäolon tunne, paljon on kuvia, mutta yleisesti vaivaa sellainen ulkopuolisuus, ei olla tilanteessa täysin mukana.
Hyvässä lehti- tai uutiskuvassa, tai valokuvassa ylipäätään pitää olla se läsnäolon tunne, saada se katsoja imaistua siihen kuvaan. 
Siinä pitää osata lukea se tilanne, se mikä se on parin sekunnin kuluttua, sijoittua oikein, oikea polttoväli, aukko ja suljinaika. Sitten pöytä onkin jo melkein katettu, enää pitää ymmärtää painaa sitä nappia oikealla hetkellä. 



Kaksi muuta osallistujaa, jury ei asettanut näitä arvojärjestykseen.
Katsotaan ensin Vasabladetin sunnuntainumeron aukeamaa. 
Kuvaajan, Erik Åhmanin nimi oli pudonnut pois, mutta koska osallistujamäärä on mikä on, tämä on mukana, vaikka ei täyttänyt sääntöjä. Ensivuonna sitten ollaan tiukkoja.
Yksittäisenä kuvana hakaristin repimät kasvot on raju ja niin kova, että sillä oltaisiin varmaan voitettu moni  sarja ulkomaisissa kilpailuissa. Suomessahan vuoden lehtikuvan voittajien on oltava Helsingistä.
Mutta tässä kilpailussa katsomme myös taitollista kokonaisuutta ja kuvien asemaa siinä. Toinen ja isompi kuva syö hakaristikuvan voiman, eikä kuitenkaan kerro juuri mitään lisää. Kasvot olisi pitänyt repäistä koko aukeamalle ja raju otsikko mukaan. Se oli ollut pysäyttävä näky. Taitollisesti sivu "haahuilee" hajoaa elementteihin ja on harjoituksen näköinen. Leipätekstillä tai ingressillä katsojat olisi viety juttuun mukaan. Nyt tulee levynkansi mieleen. Mutta "kunniamaininta" rajusta kuvasta joka pysäyttää.


Erkki Sillanpään "Puukotettu kaatui tuulikaappiin" 
Eetulla on paljon parempaa visuaalista kamaa tarjolla usein, tämä on tietysti se - joka oli löydettävissä ja tämä taas johtuu minusta - eikä Eetusta. Liian myöhään olin liikkeellä.
Siniset läiskät nurkissa kokoavat kuvan yhdeksi, muuten tämä olisi hyvin löysä, koska itse tapahtuma on vain veriläikkä tasossa.  Itse olisin kuvannut kaksi poliisia vetämässä nauhaa vasemmassa laidassa ja veriläikän isolla.

Taitto vaikuttaa reikään pakotetulta eli ilmeisesti lehdellä on niin tiukka dammi- ettei sitä voi muutella. Asia, joka huonontaa kuvaajien mahdollisuuksia. Hyvä asia on ettei kuvan kanssa kilpaile mikään, pääjuttua ympäröivä kama häviää ja taitto alkaa vasemmalta ja ylhäältä luonnonmukaisesti. Sivu on staattinen tylsyyteen asti. En itse olisi antanut hs centerin logolle noin hyvää paikkaa kuvassani.

7 kommenttia:

Ville Manninen kirjoitti...

en.wikipedia.org/wiki/Betteridge's_law_of_headlines

Betteridgen laki: Kaikkiin kysymysmerkkiin päättyviin otsikoihin vastaus on ei.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt on kyllä hyvä kuva, kuvakulma toimii ja symboliikkaa löytyy. Harmi vaan että ilmestynyt Ilta-sanomissa mutta sehän ei liene kuvaajan vika.

JK

Jussi Helttunen kirjoitti...

Kiitos raadille ja kisan järjestäjälle!
Kuten kaikki kovimmat tyypit, minäkin painuin samantien ulkomaille (Tallinnaan) ja kirjoitan tätä yksinäisestä hotellihuoneesta (katossa ei pyöri tuuletin).

Olisi tietenkin ollut hauska nähdä kisassa hiukan enemmän osallistujia - oma varovainen arvaukseni oli alunperin kymmenkunta, mutta tietysti se saattaisi syödä uskottavuutta osallistua kisaan, joka ei ole virallisen tahon järjestämä. Itse koin osallistumisen hauskana juttuna, ja jos / toivottavasti jollekin jotain oppia tuomareiden kommenteista (itseni mukaan lukien) tai Puusan perusteista järjestää kisa jäi, niin silloin tämä lienee ajanut asiansa.

Lopuksi totean samoin kuin jo toisaalla tein, että kurssini on selkeästi nousujohteinen. Edellisen kerran, kun olin "Vuoden Jotain" se oli Suomussalmen Rastin pesäpallojaoston "Vuoden tulokas" -palkinto c-pojissa, vuosi oli 1994 ja tuona kautena ei lisäkseni muita tulokkaita ollut.

Kiitos myös kanssaosallistujille, kuvatoimitukselle ja taitolle.

-Jussi

Jore Puusa kirjoitti...

Toivotaan, että ensi vuonna on enemmän ihmisiä mukana, järjestän tämän niinkauan kuin kykenen.
Tarkoitus on nimenomaan että kuvaajat alkaisivat enemmän huolehtia suhteestaan toimituksiin ja että huomattaisiin, että kuvajournalismi on laajempi asia kuin yksi kuva seinällä ilman mitään toimituksellista aineistoa.
Suomalaiset lämpenevät hitaasti ja minä lähdin mukaan liian myöhään. Hyvä että edes tämän verran jengiä mukana. Ensi vuonna uudestaan, sivut jemmaan. Kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitokset. Olet läsnä arjessamme. Älä poistu!

Anonyymi kirjoitti...

Ihmetytti paljon se että vain sanomalehtikuvat kelpuutettiin tervetulleiksi kisaan muttei aikakauslehtien kuvia. Ikäänkuin aikakauslehtien kuvat eivät olisi merkittäviä (???).

Jore Puusa kirjoitti...

Kaikki kelpuutettiin, mutta osallistujia oli vain kolme. Sille en mahda mitään ja kuten olen monta kertaa kirjoittanut syy on minun, koska aloitin liian myöhään.