keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Sanomalehti julkaisi jutun yhteydessä lehtikuvan.

Tämä juttu kuvineen julkaistiin Helsigin Sanomissa.
Lehden pitää valvoa materiaalia, jota sen asiakkaat päivittäin katsovat. Jos lehti on johtava printtimedia maassamme, sen on kyettävä enempään kuin muut. 
HS:lle on tapahtunut jotain negatiivista / pahaa. Kuulen usein, millainen pelko Sanomatalossakin vallitsee.
Ihmiset saadaan työpaikan menettämisen uhalla tekemään myös ikäviä asioita.Tulehtuneita ihmissuhteita, kyttäämista ja ilmiantoja oman aseman vahvistamiseksi. Sellaisesta ei voi seurata hyvää journalismia..ainakaan hyvää kuvajournalismia.

Tilanne on sama  jokseenkin kaikissa lehdissä.Työnsä pitävät irtisanomisten jälkeen eniten johtoa mielistelevät, eivät hankalina ulosajetut omanarvontuntoiset ammattijournalistit. Kun ammattijournalisti avasi tämän sivun….( nyt tarkkana Jore, mikä sana kuvaa parhaiten tunnetta…järkytys, loppuun kaluttu sana. ) hän järkyttyi! Pitäjälehdessä tämän surullisena hyväksyisi ja ajattelisi, miten hienon lehden ammattilainen saisi aikaan. Mutta tämän julkaisu aikanaan pohjoismaiden suurimmassa sanomalehdessä............!

Koska yritän tehdä blogistani parempaa ja enemmän journalistista - pyrin karsimaan überadjektiiveja ja ottamaan mukaan muitakin mielipiteitä kuin omani. Se on vaikeaa, niin harva uskaltaa kirjoittaa. Otannan pitää olla suuri, jos haluaa muutamankin vastauksen. Nyt pyysin arviota kuvasta 133:lta ammattilaiselta, lehtien päätoimittajista, taittajien ja kuvatoimittajien kautta lehtikuvaajiin.
Kaksitoista sadasta kolmestakymmenestä kolmesta vastasi. Monet ilmoittivat, etteivät uskalla kirjoittaa minulle mitään. Pelollako ja keskustelun vaientamisella vapaata tiedovälitystä hallitaan 2015.

Tässä arviot ja toisena -- alallaan merkittävimmän ammattilaisen analyysi---. Muista vielä, en paljasta koskaan lähteitäni, olen journalistiliiton jäsen ja sen eettisen koodin sisäistänyt. Kun toimit kanssani, voit luottaa vaitoloon.
Kiitos kaikille osallistuneille. Myös niille jotka reagoivat, mutta eivät uskaltaneet antaa kommenttiaan julkisuuteen. Sekin määrä ( 17 kpl ) kertoo paljon tilanteesta.

1. Tekisi mieli kirjoittaa  -mutta ei vaan uskalla, meillä on niin kireä tilanne töissä, että ei voi ottaa mitään riskiä jos pomot jotenkin keksii että kuka kirjoitti ja mitä..se on menoo seuraavissa yt:ssä, mullaki velkaa kuule..

2. Muotikuvauksessa oli 80-luvulla vähän aikaa sellainen tyyli, että haluttiin kuvien näyttävän siltä, kuin kuka hyvänsä olisi ne kuvannut. Sommittelut vähän sinne päin, ja rajaukset mieluiten niin, että kuva katkeaa henkilön nivelen kohdalta. Koska tuotannosta vastasivat samat tiimit kuin ennenkin, oli kuvauksissa edelleen mukana kuvausjärjestäjää, meikkaajaa, muotitoimittajaa, kampaajaa ja kuvaussihteeriä. Kuvat siis huoliteltiin vanhaan hyväksi havaittuun tyyliin, mutta kamerankäytössä noudatettiin roiskaisutekniikkaa. Genre katosi parissa vuodessa, mutta aina välillä se nostaa uudestaan päätään.
Hesarin kuvassa on menty paljon pidemmälle. Työryhmästä on jätetty valokuvaajakin pois, ja lukijaa lähestytään valvontakameran kuvalla, ja valaisusta huolehtii seinään ruuvatun kameran oikealle sivulle vierähtänyt otsalamppu. Tällä kuvalla rikastetaan juttua visuaalisesti, ja tuodaan lukijalle valokuvajournalismin keinoin näkemystä siitä, miten suomalaiset verkkokaupat kansainvälistyvät. Kuva on omalla tavallaan tehokas: oloni paranee, kun jatkan jutun lukemista peitettyäni kuvan kämmenellä.
Hyvään valokuvakritiikkiin kuuluu, että tunnustetaan ansiot, ja arviointi voidaan päättää johonkin positiiviseen asiaan mitä kuvasta löytyy: henkilöllä on kiva ilme.
Ja vielä: hyvän valokuvan tunnistaa siitä, että sen aihesisältö vangitsee katsojan silmän niin tehokkaasti, että tämä unohtaa katsovansa pelkkää valokuvaa.
Olen miltei sanaton.

3.Kuvaaja menee toimittajan kanssa Vantaalle. Autolla, taksilla ehkä. Pellon kupeesta löytyy punainen torppa, jossa haastateltava odottelee. Työpari menee sisälle, kätellään ja otetaan kengät pois, riisutaan takit. Saatetaan juoda kahvit. Jutellaan mukavia, toimittaja haastattelee. Kuvaaja katselee ympäristöä, kuuntelee mitä toimittaja ja haastateltava puhuvat. Puolisen tuntia rupattelevat. Haastateltava kertoo tuotteestaan, jonka takia tänne on tultu, Vantaalle saakka. Kuvaajan mielessä pyörii ideoita, kuinka tuoda kuvassa esiin jutun ydin. Oivallus syttyy ja hän pyytää kohteen toimimaan haluamallaan tavalla. Ja mikäs siinä, tämä vaikuttaa haastateltavasta hauskalta. Onhan kyseessä maan suurimman lehden kuvaaja, joka tietää mitä tekee. Kuvaaja pistää salaman päälle ja suuntaa sen kohteeseen. Ennen laukaisua hän säätää suljinajan sen verran nopeaksi, että ympäristö alivalottuu, mutta kohteeseen tulee valo salamasta. Räps, räps. Kuvaaja katsoo takanäyttöä ja kiittää. Se oli siinä, ei sattunut.
Samalla, kun kuvan ympäristö on alivalotettu nopealla suljinajalla, on samoin käynyt myös kohteen mustille vaatteille, jotka sulautuneet tummaan ympäristöön. Valotetut kädet ja pää leijuvat ilmassa, päälakea ei ole. Ylhäältä alaspäin suuntautuva kuvakulma korostaa jo ennestään silmille pomppavaa yläpäätä. Jalkojen alla on juuri ja juuri nähtävissä asia, jonka takia Vantaalle asti on tultu. Mikähän se mahtaa olla ja miten se toimii? Kohde on innoissan vaikka kuvaaja onkin laittanut hänen rintamasuunnan ja katseen vasemmalle, negatiiviseen päin. Johtuisikohan amerikkalaishenkisen paidan tuomasta itseluottamuksesta. Vasemmassa reunassa on esine, joka myöskin varmasti liittyy siihen, minkä takia Vantaalle asti on tultu. Mikähän se mahtaa ja miten se toimii?
Heidi Piiroinen on Helsingin Sanomien oma kuvaaja. Hän nauttii tuhansien eurojen kuukausipalkkaa. Media murtuu.

4. Sympatiseeraan kyllä sun yritystä muuttaa maailmaa näiltä osin parempaan, mutta jyrkkä ei (kommentille). 

5.Ok, täytyy tunnustaa etten tajunnut tuosta kuvasta mitään ja täytyi kaivaa toi lehti esiin ja lukea mistä on kyse. Mietin ennen lukemista että mitä ihmeen muoviläpysköjä lattialle on sirotettuna, käveleekö kaveri vahingossa niiden päältä vai onko ne niitä punttisalin painon-nosto laitteiden painoja? Joskushan tällainen hämmennys on mielenkiintoistakin, nyt ehkä jäi vain häiritseväksi.
Hankalaa fläshin käyttöä, kaverilla mustat vaatteet ja tausta valotettu tummaksi. Siinä on sitten vain se valkoinen ovi ja irtonaisia ruuminosia. Liikettä ollaan yritetty saada kuvaan mutta rajaus ei ole optimaali, ehkä yritetty saada vauhtia ja nuorekuutta kuvaan. Kaveri ponkaisee pirtistä maailmalleko? No, ainakin vaikuttaa olevan hauskaa.
Jäin miettimään miksei pikkumökkiä näytetty. Kuulosti hauskalta kontrastilta, vanha torppa, nettikauppa, world wide...

6. Siinäpä peräkammarin Pertti kirmaa laivaterminaalissa ensimmäistä kertaa elämässään Tallinan risteilylle. "Pera" On innoissaan, kuin pikkupoika, kun ei ole ennen kotikylän ulkopuolella käynytkään. Edellisenä iltana on jo vähän harjoiteltu, joten naama punoittaa, niinkuin terveellä suomalaisella miehellä on perinteen mukaan hyvä punoittaakin. Silmissä kiiluu halpa viina ja se mikä nyt miehillä aina silmäkulmassa kiiluukin. "Jospa ensimmäistä kertaa eläissään näkisi paljasta pintaa muuallakin, kuin Veksin valinnan ylimmällä lehtihyllyllä." -Pertti pohtii.
Tämä oli siis mielikuva jo ennen otsikon lukemista! Otsikko vain vahvisti käsitystä. Miksi ingressissä puhutaan verkkokaupasta? Onko risteily hankittu sieltä? Osaako Pertti käyttää tietokonetta?
Kun on salamalla hienosti valaistu pertti ja tausta jätetty tummaksi ei kuvasta ensisilmäyksellä ymmärrä, että on kyseessä jonkun olohuono, missä kuva on otettu.
Näinpä kuvassa näyttäisi olevan punakka mies juoksemassa johonkin.
Tarkemmin kun kuvaa tutkii, huomaakin, että jalkojen alla on jonkinmoinen kiekko. Ellei ole asiasta valmiiksi tietämystä, ei voi tietää, että miehen alla onkin kuntoilulaite.

7. Kuva on väkisin maattu ja ahtaaksi rajattu . Vasemman kulman avaruusalus on kuin Star Warsista teipattuna. Jos ja kun lavastetaan "elokuvallisesti" , on se tehtävä kunnolla loppuun asti. Olisin ottanut kuvan paljon ylempää ja pistänyt äijälle kultaisen "frisbeen" käteen ja sinkoamaan sen kohti eurooppaa... liki samasta asennosta.

8. Joku on myynyt lehteen pokkarilla otetun kotibilekuvan. Siinä suoralla salamalla läväytetty valo kauniisti kiiltää kasvoilla. Kuvasta ei pysty yhtään päättelemään, mistä juttu kertoo, koska otsikko ja kuva eivät tue lainkaan toisiaan. Ylhäältäpäin kuvattuna perspektiivi ja hieman kyykkäävä malli kutistavat hänet pieneksi pygmiksi, pygmiksi, jolta on otsakin sahattu rajauksessa pois. 
Huonosti valotettu ja kummallisesti rajattu kotibilekuva, jossa hellyyttävästi villasukissa heilutaan nousuhumalan nauruvaiheessa. En tosin tiedä, miten kuva liittyy otsikkoon tai ingressissä mainittuun verkkokauppaan. Ehkäpä keikalla kannattaisi olla kuvaaja mukana toimittajan lisäksi? Kuvatekstiin voisi liittää "kuvituskuva" tai "kuvalla ei tekemistä jutun kanssa" lisätekstit.

9. Valtakunnan suurimman lehden kuvankäyttö menee pohjaa kohti kuin ratakisko. Tämä twisti käy hyvin esimerkistä ettei kukaan - ei kuvaaja, ei kuvatoimitus, ei taittaja, ei kuvapäällikkö, ei kerrassaan kukaan – välitä mistään mitään - ihan sama, mitä välii!!!

10. Kuvassa toimitusjohtaja käyttää yrityksensä tuotetta. Tekeminen, ilo, pysäytetty liike ja itse tuotteen, kuntoiluvälineen, näkyminen on hyvä asia. Omaa silmääni kiusaa suora ja kova salama sekä pään leikkautuminen poikki. Lisäksi otsikossa mainittu pieni pirtti viittaa todennäköisesti yrityksen pieneen toimintaan alussa, mutta nyt taustalla näkyvä "pirtti", asunto, ei ole kovin pienen tai vaatimattoman näköinen. Verkkokauppa tai yrityksen laajeneminen sinänsä ei näy kuvassa oikein mitenkään, mutta kaikkea siihen ei tietenkään saakaan ängettyä.
Itse olisin ottanut kuvan lähes lattiatasosta, niin että kuntoiluväline on kuvan pääosassa. TJ voisi silti temppuilla sillä, mutta taustalla voisi vielä näkyä läppäri tai tietokone (näyttö päällä), jollainen jokaisessa kodissa on kuitenkin on...
Kuva ei mielestäni ole perinteistä Piiroisen laatua, ja uskon/toivon, että se on otettu kiireessä.

11. Tekemisen näkyminen kuvassa on positiivista. Painojäljessä häiritsee se, että tummiin vaatteisiin pukeutunut henkilö ei erotu taustastaan kovin hyvin. Kädet ja pää jäävät hieman irrallisiksi, koska painojälki on aika tummaa.

12. Omaan silmääni kuva on tökerö. Vaikka siitä löytyy positiivisiakin puolia (kuten tekeminen ja se, että toimitusjohtaja käyttää omaa tuotettaan), ei se silti anna kuvattavasta kovin mairittelevaa vaikutelmaa. Asento näyttää kummallisen etuviistoon kaatuvalta, jota ehkä olisi voitu estää sillä, että kuvaaja olisi laskeutunut hieman alemmas samalle tasolle kuvattavan kanssa. 
Itse jäin kaipaamaan myös kuvattavan katsekontaktia kameraan, koska nyt ainakin itselleni jää vaikutelma, että selättimen päällä katsottaisiin jumppavideota tms. (vaikka telkkari häämöttääkin kuvattavan takana vasemmalla) ja kuvaaja olisi tällaisessa tilanteessa puoliksi salaa napannut kuvan. Lisäksi taustalla on liikaa sälää, johon salama heittää ikävästi varjoa.
Lisäksi en ole ihan varma, miten suhtautua kuvaan, jossa laajentumaan purkivän yrityksen toimitusjohtaja esitetään noin rennolla tavalla, samalla kun otsikossa puhutaan pienestä pirtistä (ja kuvatekstissä mökistä). Omasta mielestäni yhdistelmästä tulee hieman väheksyvä vaikutelma (varsinkin kun, kuvassa näkyvä asunto ei näyttäisi edes olevan oikeasti pieni pirtti/mökki). Toisaalta, jos yritys kerran oikeasti toimii toimitusjohtajan kotoa(?) käsin, niin ei sitä luonnollisesti pidä peitelläkään jutussa.
Semmoinen pieni seikka tuli vielä mieleen, että itseäni häiritsee myös tuo hervottoman kokoinen printti kuvattavan paidassa. Jos kerran kuvataan kuvattavan kotona, niin vaatteiden valinnassa olisi voinut hieman ohjeistaa kuvaustilanteessakin - paidan vaihtamiseen kun ei mene kauaa, vaikka aikataulu olisikin tiukka. Esimerkiksi yksivärinen pikeepaita (jos kuvattavalla semmoisen olisi omistanut) olisi ollut t-paitaa tyylikkäämpi valinta, joka kuitenkin olisi myös sopinut liikuntatilanteeseen luonnollisesti. Asiallisemmilla vaatteilla kuvattava olisi saanut lisää arvovaltaa, jota omasta mielestäni kuvasta puuttuu.
(Villasukat kuvattavan jalassa sen sijaan ovat sopivalla tavalla sympaattiset, ja niitä en lähtisi vaihtamaan "tavallisiin" sukkiin.)

13. Huomenta! Näin blogisi. Paljon hyviä kommentteja, hyvä, että sait keskustelua aikaan. Lehdet näyttävät tosi hirveiltä, myös meidän lehti 14.OK, spontaani nopea kommentti. Kuva on hauska, pistää miettimään. Yhteistyö tekstin kanssa epäonnistuu. Missä se pieni pirtti on? Ja miten ne ingressin verkkokaupat liityy tähän? Mä haluan tietää kuka on kuvassa ja miksi, sen ei pitäisi selviä vasta kuvatekstissä.

ja jatkuu...







3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huh huh.

Ehkä tekeillä on jokin uusi kotimainen minibudjetin kauhuelokuva. Tai no sitähän tämä kuitenkin on...

Pahimmassa tapauksessa toimitusjohtajan bisnekset olivat siinä.

mikko halvari kirjoitti...

Pitäjälehdessäkään ei menis läpi. Joutuisi kuitenkin tapaamaan lähikaupassa kuvattavan.

Terho Nikulainen kirjoitti...

Arvostan sinun kuvajournalistista näkemystäsi ja taitoasi. 1,5 vuotta aikaani vei liikaa palkkatyö, kun yritin nostaa yrityksen, jossa työskentelin, voitolliseksi. Seuraus: työtuntini vähennettiin alle puoleen jouluna 2014 kun yritys oli noussut voitolliseksi 2014.
Nyt olen työtön ja vieläkin on yksi osamaksuerä maksamatta Nikonista. Hankin sen opintojani varten. Mutta opin paljon kolmella ensimmäisellä oppitunnilla. Olisi vain jotakin, mihin käyttää osaamistaan, joka perustui pitkään filmikuvaukseen, jonka aloitin isäni 30-luvun Zeiss Ikonilla, jolla hän otti satoja kuvia rintamalta. Ns. säästötalkoot = hyvät kuvaajat liian kalliina saavat kuvia julki vain näyttelyissä/valokuvalehdissä/omilla sivustoilla.
Vallalla on kuvaajasosiaaliporno. Näytetään, miten huonoja kuvia kehdataan käyttää valtakunnan "ykköslehdessä"...