Kuusi kuukautta olen miettinyt palatako blogosfääriin.
Viisi kertaa vuosien varrella olen poistunut kuono veressä ja häväistynä -luvaten, etten koskaan enää palaa.
Olen toivonut kovasti, että joku tässä maassa alkaisi kirjoittaa kuvajournalismista kriittisesti.
Näin ei ole tapahtunut.
-
Ymmärrän hyvin, miksi kollegani eivät kirjoita. Työtilanne on epävakaa. Lehtikuvauksia ostavat tahot ovat voimansa tunnossa ja asettavat rajuja ehtoja, pakottavat kuristaviin sopimuksiin.
Kriittinen asenne on johtanut monien kollegoiden töiden loppumiseen. Perheen ja lainojen puristuksessa olevan ei ole helppoa vastustaa mitään tietäen, että kirves voi heilahtaa koska tahansa.
-
Koska olen työni alalla tehnyt ja siirtynyt eläkeputkeen, ei minua voi enää irtisanoa tai lopettaa freekeikkojani. Siksi palaan kirjoittamaan. Hyvin vastentahtoisesti, mutta kuvajournalisteilla on oltava edes yksi ääni, jota ei voi uhkaamalla hiljentää.
-
Viisastuneena menneestä moderoin kommentit. Tiedän jo, ettei asiallista keskustelua aiheestani voi saada aikaan Suomessa. Tästä syystä en anna mahdollisuutta henkilökohtaiseen solvaamiseen ja se vähentänee kommentit nollaan. Sille ei voi mitään.
-
Sulattelen tätä avausta ja paluuta entiseen peloissani ja vapisten sillä Pandoran lippaan avaaminen on aina johtanut ikävyyksiin, jotka valvottavat ja itkettävät vanhusta. Mutta vaieta ei voi, kello on viisi vaille kaksitoista.
----------------------
Me olemme nyt tässä. Miten paljon alemmas voimme vielä mennä ennenkuin lukijoiden joukkopako alkaa ja koko printti tuhoutuu? Web ei lehdistöä pelasta, eikä taatusti kuvajournalismia.
Viisi kertaa vuosien varrella olen poistunut kuono veressä ja häväistynä -luvaten, etten koskaan enää palaa.
Olen toivonut kovasti, että joku tässä maassa alkaisi kirjoittaa kuvajournalismista kriittisesti.
Näin ei ole tapahtunut.
-
Ymmärrän hyvin, miksi kollegani eivät kirjoita. Työtilanne on epävakaa. Lehtikuvauksia ostavat tahot ovat voimansa tunnossa ja asettavat rajuja ehtoja, pakottavat kuristaviin sopimuksiin.
Kriittinen asenne on johtanut monien kollegoiden töiden loppumiseen. Perheen ja lainojen puristuksessa olevan ei ole helppoa vastustaa mitään tietäen, että kirves voi heilahtaa koska tahansa.
-
Koska olen työni alalla tehnyt ja siirtynyt eläkeputkeen, ei minua voi enää irtisanoa tai lopettaa freekeikkojani. Siksi palaan kirjoittamaan. Hyvin vastentahtoisesti, mutta kuvajournalisteilla on oltava edes yksi ääni, jota ei voi uhkaamalla hiljentää.
-
Viisastuneena menneestä moderoin kommentit. Tiedän jo, ettei asiallista keskustelua aiheestani voi saada aikaan Suomessa. Tästä syystä en anna mahdollisuutta henkilökohtaiseen solvaamiseen ja se vähentänee kommentit nollaan. Sille ei voi mitään.
-
Sulattelen tätä avausta ja paluuta entiseen peloissani ja vapisten sillä Pandoran lippaan avaaminen on aina johtanut ikävyyksiin, jotka valvottavat ja itkettävät vanhusta. Mutta vaieta ei voi, kello on viisi vaille kaksitoista.
----------------------
Me olemme nyt tässä. Miten paljon alemmas voimme vielä mennä ennenkuin lukijoiden joukkopako alkaa ja koko printti tuhoutuu? Web ei lehdistöä pelasta, eikä taatusti kuvajournalismia.
2 kommenttia:
Moro, Jore,
Ja tervetuloa takaisin, olen jo tässä vähän odotellutkin...Ei kaltaisesi tiikeri raidoistaan pääse joten anna vaan blogin laulaa taas.
Monet vanhat aiheet olet kyllä aika tarkkaan kalunnut loppuun joten miten olisi jos saisimme vaikka nähdä uutta kuvaa?
Ja mites sille kuvankommentointipalvelulle oikein taannoin tapahtui? Olisin itsekin mielelläni lähettänyt jonkun otokseni kommentoitavaksi mutten ikinä ehtinyt, jotenkin se hyytyi?
Joka tapauksessa ainakin yhden seuraajan sait heti eikä mennyt kauaa.
Tottahan se on että olen samaa tekstiä kirjoittanut kohta 20 vuotta, vain pilkun paikka on vaihtunut.
Kommentointipalvelu loppui, ei tullut kommentteja, eli en jaksanut kirjoittaa, kun edes kuvia lähettäneet eivät reagoineet analyyseihini.
-
Kyllä minä jatkossakin keskityn siihen, mitä parhaiten tuntemalleni alueelle tapahtuu. Omia kuviani on vaikea lisätä, olen jo 61v. eikä minulla ole enää yhtään asiakasta, se mitä olen kirjoittanut alasta on jättänyt minut tyhjän päälle.
Tämmöisiä kuolokouristuksia nämä.
Lähetä kommentti