tiistai 14. tammikuuta 2014

JSN käsittelee Koutaniemen Keniakuvat

"Nämä ovat kuvia, jotka herättävät voimakkaita tunteita, ja on perusteltua, että JSN pohtii tätä eettistä puolta sananvapautta vasten, sanoo neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen."
----
JSN:ssä ei ole ainoatakaan kuvajournalismin edustajaa, kautta aikojen ilmeisesti vain yksi lehtikuvaaja on ollut neuvoston jäsen. Miten paljon toimittajilla yms. on ymmärrystä lehtikuvista, jää nähtäväksi. Olen jo julkaissut parikin tekstiä  aiheesta. Tässä se, joka sopii JSN:n ulostuloon.


US:n blogeissa on julkaistu kuvaajasta seuraava lause
------
"ja toimii eettisesti korkealuokkaisesti."
------
Olen toiminut ns. sotakuvaajana 15 vuotta. Aivan alussa fikseristäni Pakistanissa ottamani kuva päätyi mediaan ja johti mahdollisesti hänen katoamiseensa. Asia ei ole jättänyt minua rauhaan lähes 30 vuoteen.
"Eettisesti korkealuokkainen kuvaaja" harrastaa tässä tirkistelyjournalismia, ei ole mitään takeita, mitä kuvattaville tapahtuu jatkossa.
Länsimaisen kuvaajan on helppo mennä keskelle ahdistusta, ottaa kuvat ja poistua. Korostan, että mitään, ei minkäänlaisia takuita ole siitä, etteikö tuon kylän, vanhempien tai tyttöjen elämä tuhoutuisi lopullisesti siksi, että Koutaniemi saa lisää hypeä. Tähän menneessä suurin osa hänen kuvistaan on ollut amatöörimäistä kuvaa, mutta namedropping -jolla kuvaajat nyt Suomessa nousevat huipulle takaa glorian.
-
Olen ehdottomasti vastaan, sekä poikien että tyttöjen silpomista, eikä tämä kommenttini koske sitä asiaa ollenkaan.
-
Listaan seuraavassa huomioitani.
1. On syytä huomata, että jutun kirjoittanut toimittaja mitä ilmeisemmin EI (varaus) ollut mukana Keniassa, vaan on kirjoittanut jutun kuvaajan kertomuksen mukaan Suomessa, kukaan meistä -ei edes uskollisin fani- voi olla varma kertooko kuvaaja asiat rehellisesti ja miten rehellisesti toimittaja ne kirjaa.
2. Kannattaa huomioida, ettei toimittajan mukana olemattomuudesta ole mainintaa jutun yhteydessä olevissa krediiteissä. ( en ainakaan löydä sitä toisellakaan lukemisella) Se ei ole hyvän journalistisen tavan mukaista.
3. Kukaan meistä ei tiedä, mitä kyläläisille on kerrottu kuvaamisesta. Onko heille selitetty tai ymmärtävätkö he että kuvat julkaistaan Suomen suurimmassa lehdessä. Onko heille maksettu tai tarjottu muuta etua? Omana aikanani jo suuressa osassa Afrikkaa pyydettiin maksu kuvaamisesta, journalisti EI voi maksaa, eikä saa.
4. Osaavatko kyläläiset lukea ja tajuavatko he edes, mitä tällainen julkisuus tarkoittaa. Ovatko he koskaan edes nähneet sanomalehteä HS:n muodossa. Ymmärtävätkö he, että kuvat ovat jo osa SOMEA ja leviävät Keniaan mahdollisesti tuhoten heidän tulevaisuutensa.
5.Millä tavoin Koutaniemi seuraa sitä mitä tytöille, heidän vanhemmilleen tai kyläyhteisölle tapahtuu julkisuuden myötä. Korvaako hän kuvattujen mahdollisen elämän pilaantumisen.
6. Mitä Koutaniemi ja Hesari tekee jos seuraavassa väkivalta-aaallossa koko kylä julkisuuden myötä tapetaan. Tuossa osassa Afrikkaa väkivalta on arkea.
-
Ja niin edelleen, kuvajournalismin opettajana minulla kysymyksiä riittää, mutta saako niihin vastauksia, vastaus on-ei. Ainakaan päätoimittaja Venäläisen selittely eilisessä HS:ssä ei ollut vastaus.
Haluen erityisesti alleviivata seuraavaa. Minusta olisi hienoa jos Suomella olisi kuviensa pohjalla maailmanluokan kuvaajia. Uutiskuvien substanssi on minulle tärkeää, ei se myötähäpeä -jota nyt kokee katsoessani uusien kuvaajien tuotoksia --- journalististen moraaliongelmien lisäksi. Minä en ole kateellinen, olen saanut omaa gloriaani 70 ja 80 luvuilla tarpeeksi ja ikävä kyllä sumentunut silloin siitä…minä olen äärettömän surullinen hienon ammatin tuhoutuessa.
-
Ajatelkaa asiaa toisin päin.
Mitäpä jos olisit 15 vuotiaan tytön isä Suomessa. Muslimimaan lehdestä sinuun otettaisiin yhteyttä ja pyydettäisiin päästä kuvaamaan suomalaisen teinin elämää. Annat luvan ja kuvaaja tekee perjantaina repparin teinin kotibileistä, missä osallistuvat räkäilevät alasti kännissä rivitalossa saunoen - dokaten - vetäen huumeita ja naiden ristiinrastiin. Kama julkaistaan alueen suurimmassa lehdessä ja se leviää Suomeen ja pysyvästi someen. Kaikkien osallistuneiden loppuelämä on pilalla. Webistä EI saa yhtään kuvaa pois.
-
Onko meillä oikeus tirkistellä sinne, mihin me valkoihoisessa ylimielisyydessämme luulemme voimamme mennä ansaitsemaan henkilökohtaista hypeä ymmärtämättä afrikkalaisen kyläyhteisön vuosituhantista omaa käytöskoodia. ( käytöskoodille EN tässä tarkoita ympärileikkausta vaan kyläyhteisön sidoksia ym kulttuuriantropologista linjaa)
Minun mielestäni ei, olen itse mahdollisesti vastuussa lopun elämääni fikserini Fidain katoamisesta, vaikka en tehnyt edes julkaisupäätöstä eräässä keskieurooppalaisessa lehdessä.
Me suomalaiset emme useinkaan ymmärrä väkivallan helppoutta siellä, missä maailma toimii toisten sääntöjen mukaan.
On valtava määrä mahdollisuuksia tehdä kuvareportaasi tyttöjen silpomisesta ilman että kohteet ja paikka personifioidaan.
-
Nyt tehtiin massiivinen virhearvio, jonka seuraukset saattavat puhjeta hyväksikäytettyjen kannalta vasta vuosien päästä täystuhoksi, jota kukaan meistä Koutaniemeä hypettävistä ei ole todistamassa.

Ei kommentteja: