tiistai 14. tammikuuta 2014

Nopeat


Jatkossa käyn läpi myös hyvin nopeasti printtimediaa ja sen kuvankäyttöä, kun osun lehtien äärelle. Silloin käytän vierellä olevaa ikonia. Kuvat otan sillä myllyllä, joka sattuu olemaan mukana, niissä valoissa, joita sattuu olemaan paikalla. 
Ei siis reproduktion juhlaa ;-)

Tänään Kristillisdemokraattien KD ja LänsiSavo Mikkelistä.






KD taittaa rasteripohjaisiin laatikoihin etusivunsa, lehden luonteesta johtunee, ettei tässä tilassa ole ilmoitusta.  Laatikot ovat monivärisiä, lasken tuolta ainakin viisi eri väriä -fontit mukaan lukien. Hieman rauhaton ratkaisu syö lähdön ainoan kuvan voimaa, katse jumittuu ruskeansävyisten laatikoiden sekasotkuun. Taittajat ovat ihastuneet laatikoihin myös sivun kulmissa, niitä on kaikkialla. valokuvien heikkotasoisuus korvataan laatikoinnilla, jolla koetetaan antaa sivuille ryhtiä.Pääjutun lähtökuva on eduskunnasta ja siinä hymyilee oman puolueen kansanedustaja kuten puoluelehdissä niin usein. Kuppilan hieno lamppu jysähtää suoraan edustajan päähän.Keskeissommittelu ja toimittajan tuolille unohtunut käsilaukku tms tekevät amatöörimäisen tunnelman. Ulkotila on palanut puhki, sen mukaan ottamiseen ei kuvaajan taito ole riittänyt. Kuva on haastattelutilanteen aluksi tai lopuksi otettu --kameran itse hoitelema reproduktio, minkäänlaista kuvajournalistista yritystä ei näy. Kuva voisi kuvittaa mitä tahansa juttua, yhtymäkohtaa otsikon ja kuvan välillä ei ole.

Omituinen otsikko on aukeaman jutun kyljessä. Omana itsenä oleminen on avainhaaste…mutta saako kristitty edes olla oma itse, eikö heidän pidä jättäytyä täysin jumalan ohjattavaksi? Ns. yläotsikko ja varsinainen otsikko eivät ole synkronissa. Otsikkoa on vaikea ymmärtää. Mikä mahdollistaa pääsyn? Kuvituskuvana on kovasti kuvapankkikuvan näköinen veto, jonka kuvaajan nimeä ei ole vaikka ns. hyvä tapa edellyttää sen käyttöä. Pitkälle viety asennon lukitseminen keinotekoiseksi poseeraukseksi tekee aukeamasta omituisen sairaalamisen kliinisen. Kuten tavallista haastattelukuvat putovat erilleen pääkuvasta, keltahattuisella väkisin pihaan ympätyllä kaverilla on obligatorinen putki päässään. Oikean ylänurkan tilannekuva on hyvin haettu. Yleisö  kehystää puhujan kohtuullisesti, on syvyyden tunne. Tuosta olisi alkanut rakentaa pääkuvaa.  Laidoilla on omituisia ilmataskuja, vaikka linjavirheitä pystysuunnassa ei olekaan,  en oikein ymmärrä, miksi taitto on pitänyt väljentää näin.

Mikkelin alueen päämedia on LänsiSavo, siellä on Lehtikuvasta siirtynyt ammattilainen Jaakko Avikainen kuvapäälikkönä. Se myös ajoittain näkyy. Kuvassa kaksi naista haastiksen jälkeen tolpan vieressä naureskelemassa, 125%:sti vakiokamaa, kun ei muuta viitsi. Ammattimaista senverran, että ulkotila on synkassa sisätilan kanssa. Mukavasti lämmin sisällä ja kylmä K ulkona saavat aikaan lisää syvyyttä.Mutta kuva itsessään on rutikuiva, eikä sillä ole tekemistä otsikon kanssa. Otsikkohan on kevyesti negatio kun kuvassa naureskellaan, sitäkö ettei tarvitse tehdän mitään kun joku ei osaa ostaa apua?Tällaisella ei kuvajournalismia viedä eteenpäin.

Eikä viedä tälläkään. Otsikolla ja kuvalla ei ole tekemistä keskenään, poliisi deskistä -eli lyijytasku hymyilee konttorin ovella. Kuva on toki arkistokuva ja siksikin putoaa pois jutusta. Kuvaaja osaa kehystää oven karmeilla ja on pyytänyt A4 nivaskan käteen jotta päällikkö olisi aktiivin näköinen. Mutta kuva on rutikuiva, kuvaajan polvien jäykkyyden näkee kaatuvista linjoista.


Ei kommentteja: