Huolimatta siitä, että ammattitaittajat, alan koulut ja kuvaavat ammattilaiset ovat koettaneet saada lehtiä käsittämään etusivun lukemisjärjestyksen merkityksen, tekevät maakuntalehdet lähes poikkeuksetta saman virheen. Päivästä toiseen.
-
Länsimäisen lukemisjärjestys ja tapa katsoa on enimmäkseen sama.
Katsotaan vasempaan ylänurkkaan ja lähdetään sieltä alas lukemaan ja katsomaan sivua.
Kuva tai grafiikka, varsinkin sellainen, jossa on kasvot -katsotaan aina ensin. Tekstimassa, leipis eli leipäteksti nähdään yhtenäisenä tasona, ikäänkuin taustana sivulla.
Kun kuvaan on reagoitu, tekee lukija ratkaisun. Hän joko siirtyy eteenpäin, tai-jos kuva pysäyttää - jatkaa lukija juttuun, mennen otsikon, ingressin ja kuvatekstin kautta leipätekstiin. Jos tämä ketju katkeaa, jää leipis eli juttu lukematta ja toimittajan työ menee hukkaan…+... ilmoitukset jäävät reagoimatta.
-
Idässä, arabiankielisillä alueilla luku ja katsomissuunta on toinen.
-
"Tottapäin" on demo niistä kolmesta paikasta, jossa lehden otsikko voi pääkuvan ympärillä olla, jotta nuo kaksi sivuelementtiä koetaan liittyvän yhteen. Keskimäärin lehden avaussivua katsotaan muutamia sekunteja ja tehdään lukemisvalintoja. Tämä lehtien pitäisi oivaltaa.
-
(ajamalla alas kuvajournalismi, ajetaan ulos lehtien lukijat)…
-
Usein lehdet kuitenkin hajasijoittavat otsikon ja pääkuvan ja aikaansaattavat hämmennystä.
Vertailun vuoksi jutussani mukana on yksi ruotsalainen lehti, jotta visuaalisen sijoittelun ammattiosaamistakin näkyisi.
Etusivujen kommentointini on jokaisen repron alapuolella.
Tumma vaalealla tai vaalea tummalla on voimakas efekti, lehden sivun luettavuus perustuu tähän. Sivu on myös kuva ja aukeama on vielä isompi kuva. Niihin sisältyy suuri määrä joko ymmärrettyjä tai unohdettuja sääntöjä, jotka helpottavat kohderyhmän reagointia lehteen. Kun otsikko kiertää kuvaa, ymmärretään yhteys heti. Helpoiten yhteneväisyys toimii kun otsikko on ensimmäisenä alkaen vasemmalta ja kuva seuraa heti. Ingressille ja leipikselle tarjoutuu silloin monia loogisia sijoituspaikkoja.
Keskipohjanmaa kertoo vanhusten yksinäisyydestä.
Alla on iso kuva aiheesta, yksinäinen tykkivanhus luo lunta metsässä.
Vai onko niin?
Ei!
Kuva onkin irtokuva ja juttu koskettelee ihmisiä, ei yksinäisiä tykkejä.
Karjalainen kertoo kotitalouksien nettikuluista, ovat nuo jo 758 euroa vuodessa, huh.
Jutun kuvassa kaksi kodistaan sisävaatteissaan ulos pakkaseen joutunutta kärvistelee, koska eivät voineet maksaa enää nettikuluja.
Vai mitä?
Hei, hehän kuuluvat aivan toiseen juttuun!
Itä-Savolla on skuuppi, expomolle syyte.
Mutta kumpi kuvassa olevista saa syytteen, onko partainen kaveri tuo pomo, varmaan kun hän on hiukan ketkun näköinen.. ;-)
Ei sittenkään.
Kuvassa onki kyse ihan muusta.
Sulkavalaisesta designista!
Keski-Uudenmaan kuvasssa opettaja haeskelee talteenottamiaan puhelimia lumen peittämältä varikolta, onpa ankea paikka säilyttää gesmit.
Eikun sehän onkin ihan toisen jutun kuva…hm
Mutta ruotsalaiset otsikoivat senmukaan mitä kuvassa on.
"De kräver"….he vaativat ja HE on kuvassa oleva perhe, jonka yhteys otsikkoon ymmärretään heti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti