keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Izvestija 14.11.1970


Izvestija ja Pravda olivat Neuvostoliitossa merkittäviä lehtiä. 
Me, jotka luimme koulussa venäjää, koetimme niitä tavata, kun käsiimme saimme. Izvestijan lukemista helpotti antikva tekstityyppi.
Löysin tämän kellastuneen numeron koulupapereitteni seasta huonosti ! menneen venäjänkokeen välistä.
Minulle venäjä oli erityisen vaikeaa, koska sukuni paine oli kova. Ei koettu hyväksi, että maansa ja elämänsäkin menettäneet evakot olisivat opetelleet vihollisen kieltä. Venäjä on vaikea kieli ja sen huomaa, koska tunnistan enää sanan sieltä-toisen täältä, mutta en pystyisi lukemaan tätä lehteä enää.
Hinta näyttää olevan 3 kopeekkaa ja mikäli oikein muistan GUM:issa paistinpannussa oli leima "Tsena 39 kop". Neuvostoliitossa tuotteissa oli usein hinta leimattuna, valtio sponsoroi ja määritti.
-
Seuraava lainaus on 1/1 wikistä. 
Izvestija (ven. Известия) on merkittävä venäläinen sanomalehti, joka perustettiin 13.3.1917. Lehden nimi tarkoittaa venäjäksi "uutisia", mutta se on myös lyhenne sanoista "Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton kansanedustajien neuvostojen raportteja", Известия Советов народных депутатов СССР.
Lehti ilmestyy nykyisin arkisin (ma-pe) 12-48 sivuisena, A2-sivukoon sanomalehtenä. Izvestijan Moskovan-painoksessa on lisäksi perjantaisin mukana 40 sivuinen kokoa A3 oleva viikkoliite.
-
Neuvostoliittolainen kuvajournalismi oli tarkoin määriteltyä. Työläiset esitettiin heroisena, suorastaan sakraaleina. He eivät olleet lehtikuvissa omia itsejään, vaan esittivät työn kovettamia ja ylivertaisia hahmoja/sankareita, joiden asennot ja ilmeet olivat tarkoin voimassaolevan koodin mukaisia. Ne kuvaajat, joita tapasin -olivat kovan visuaalisen 4-6 vuoden koulutuksen saaneita ja taitavia ammattimiehiä. Heitä mahtoi turhauttaa samanlaisen materiaalin tuottaminen vuodesta toiseen. Syksyllä kuvattiin leikkuupuimurivistön massiivinen ryhmä alaviistosta vyörymässä kohti katsojaa osoituksena maatalouden voimasta. Talvella kuvissa oli tukkityömaita, joilla hymyilevä metsätyömies ajoi hevosella jättimäistä tukkikuormaa mahorkka suupielessä. Keväällä prikaatit marssivat kylvöhommiin mukanaan yliopistoväkeä kuokat olalla, kesällä armeija harjoitteli ja jämäkkä upseeri osoitti länteen kiikari silmillään.
Neuvostoliittolainen amatöörikuvaus oli korkeatasoista ja omaleimaista. Varsinkin Viron ja Liettuan ja Latvian kuvaajat voittivat yleisliittolaisia kilpailuja ja osallistuivat Nikonin vuosittaiseen kilpailuun. Maailmanpoliittisista syistä NL:n kuvaajat voittivat usein ainakin yhden sarjan World Pressphotossa. Legendaarisia kuvia olivat synnytysvalmennuskuvat, jossa kymmenen upeaa massua oli pystyssä ja tiiviissä muodostelmassa tai se kuuluisa öljyläikkä työläisen kourissa heijastaen poraustornia.
Visuaalisuus oli pantu palvelemaan kansaa, elokuva oli vahva ja voimakas ilmaisumuoto. Kaikki muistamme Adreij Rublevin. 
TASS kuvasi Nikoneilla. Nikoneita oli myös Izvestijan kuvaajilla mutta filmin saanti oli vaikeaa. ORWO, itä-saksalainen filmi ei ollut hääviä, katkeili pakkasessa ja käyttäytyi oudosti kehityksessä. "Problem tri x" oli usein kuultu lausahdus ja Trixillä saikin kaikkea vodkasta naisiin ja siltä väliltä. Rumaa, mutta maan tapa.
Seuraavassa muutama sana Izvestijan kuvankäytöstä.

Kuten tiedämme polittiset kuvat retusointiin tavattoman taitavasti aikana ennen Photoshoppia raapeterällä ja näädänkarvaisella 0000 tussipensselillä. Myös henkilökuvat, kuten tässä etusivulla, korjattiin. Peruspotretit olivat suomalaisen vakavia. Hymy näkyi vain suorittavilla työläisillä, sen tarkoitus oli luoda onnellisen rabotnikin ikoni. 
-
Valtavat tekstimassat valuivat pitkin virallisten lehtien sivuja, niitä luettiin huolella myös Suomessa. Kremlologit lukivat erityisen huolellisesti rivien välit, jotta olisivat voineet hyötyä odotettavissa olevista muutoksista ja siitä kuka oli suosiossa ja kuka tuhoutumassa.

(Emil Bobyrev, jos luet tämän, voisitko suomentaa muutamia otsikoita? Olisi hienoa, että kommentoisit aihetta.)
-
Taitossa näkyy laatikointia, jutut oli selvästi eriytetty toisistaan erilaisilla linjoilla. Kuvat varmentavat juttujen henkilögalleriaa, mutta kuvien tehtävä ei ollut vetää lukijoita lukemaan, vaan kahdentaa jutun henkilö uskottavaksi ja olemaan olemassa. Lehdet luettiin kyllä toisaalta alusta loppuun tarkoin, vaikkei niissä olisi ollut yhtään kuvaa. 
Lehtikuvat olivatkin usein irtokuvia, joita ottivat omat kuvaajat ja hauska yksityiskohta oli, että vaikka toimittajan nimeä ei aina julkaistu, niin kuvaajan nimi julkaistiin aina paria palstaa isompien kuvien yhteydessä.
Toisen maailmansodan kovia rintamakuvaajia oli vielä töissä -70 luvulla ja heidän reportaasinsa olivat visuaalisesti doktriinin mukaisia ja korkeatasoisia.


Izvestija oli useimmiten neljäsivuinen. Tässä keskiaukeamalla irtokuva pienen tekstin kanssa kangastehtaalta ja pari kuvaa tehtaan sähköistysongelmista. Korkeaa ja kapeaa pystyä käytettiin yllättävän usein, samoin panoraamoja, jotka otettiin Zenitillä, maan oman kamerateollisuuden huipputuotteella, jossa tosin filmi katkesi yhtä usein kuin etenikin. Ilmoitukset ovat poissa, kaikki aineisto on lehden omaa, myöskään urheilua ei paljoa ole, sille oli omat lehtensä, muistaakseni Sovjetskij Sport?
Urheilukuvat olivatkin oma lukunsa, niitä ihasteltiin myös Suomessa.
Fonttien koot vaihtelevat otsikoissa, mutta leipäteksti on kokoajan samaa, syväpainorotaatiolle tyypillistä kyriilistä antikvaa. Teksti ladottiin matriisiin ja otsikot oli siihen helppo muokata hiukan toisennäköiseksi vaihtelun vuoksi. Kuvat ovat kuitenkin pieniä, palstakoko on länsimainen noin 50 milliä - harvoin näissä lehdissä oli yli kolmen palstan kuvia.



Kuvatekstissä kerrotaan, että tehtaan työläiset Valeria Maksvitene (vas.) ja Regina Ctoskenja katselevat kangasmallia nimeltä "Varsa". Mikäli oikein ymmärsin, siitä tulee uudenvuodenbileisiin puku.
Tehdaskollektiivi sijaitse Kaunasissa, Liettuassa. Kuvan on ottanut Izvestijan E. Jasenova 
Kuva on rakennettu ja ohjattu viimeisen päälle. Oikeanpuoleisen naisen kasvot on nostettu vaalealle palkille ja vasen rouva näyttää ;-) kangasmallin ominaisuuksia.
Kuvassa on vähän elementtejä, kangas purkautuu rullalta ja kehystää työläisen. Katseen suunta on mietitty tarkoin. Kuvattavilla on roolit, vaikka ollaan saman tehtaan tyttöjä on toinen esittelevä ja toinen ostoa harkitseva. Kuvaaja on alakulmilla, koska pudottaa kuvasta pois sotkuisen tehdashallin, sopii koettaa nykykuvaajankin harjoituksen vuoksi. Valoa tulee lisää varmaankin kuumasta valosta oikealta.
Viattomuuden aika, kenellekään ei vielä tule mieleen kuvata kahdeksalla salamalla  työläistä vinossa räkä poskella irvistämässä tehtaan pihalla pakkasessa koira sylissä nahkatakissa hakaneula nenässä.


Takasivulla on kuin onkin oma palsta urheilulle, mutta ilman kuvaa. Neljän palstan kuva on satamasta ja voin vaikka vannoa, että kuvaaja on istunut tuossa koko päivän vodkaa ja zakuskia nappaillen ja odottanut kunnes etualan täyttää kolme laivaa. Ellei niitä peräti ole ajettu siihen toimittajan käskystä.
Sivu päättyy radio- ja televisio-ohjelmiin.




Ei kommentteja: