HS ja Anna-lehti (vain esimerkkeinä) ovat lähinumeroissaan kirjoittaneet juttuja Miina Savolaisesta käyttäen termiä "voimauttavan valokuvauksen keksijä". Hän on toki yksi niistä, joka on ottanut ottanut ao terapiametodin käyttöön Suomessa, mutta ei missään nimessä ole sen keksijä. Toki hän mediatietoisena ja fotogeneettisenä henkilönä sopii alan keulakuvaksi hyvin ja sen ovat lehdetkin huomanneet.
Ensimmäisen kerran valokuvausterapia mainitaan valokuvauksen yleishistoriassa vuodelta 1856, jolloin tohtori Hughie Diamond ( USA ja Kanada) alkoi käyttää sitä mielenterveystyössään.
Varsinainen valokuvaterapian tai voimauttavan valokuvauksen keksijä -jos niin voidaan sanoa- on kanadalainen tri. Judy Weiser vuonna 1975 ja hän toi ao valokuvausterapian Eurooppaan ja Hollantiin 1990, jolloin itse kuulin siitä ensimmäisen kerran tuolla nimellä.
Weiserin työstä olin kuullut jo Lahden Taideoppilaitoksessa ja sotatraumaani selvitellyt -nyt jo kuollut psykiatrian dosentti Reino Elosuo käytti metodia aikaansaadakseen mielen lukkojen avautumista -80 luvun alkupuoliskolla. Olen itse tuijottanut rippikuviani hänen vastaanotollaan.
Maailman ensimmäinen valokuvaterapia symposium oli 1979 Illinoisissa, USA:ssa, jossa alan pioneerit kokoontuivat (Entin, Fryrear, Gassan, Hogan, Krauss, Stewart, Walker, Weiser, Wolf, Zakem.) Tässä teksti loppulauseesta… "Although none of these people has ever claimed to have singularly invented PhotoTherapy by themselves alone, they are nevertheless collectively the co-inventors of its current form of practice -- and thus deserve recognition in any serious study of PhotoTherapy's foundations".
Valokuvaterapialla oli jopa oma lehti, joka aloitti noin 1980 ja loppui 1987 kun terapeutit ympäri maailmaa alkoivat omia Weiserin ja kumppanien työn omiin nimiinsä. Alan johtava sivusto ei mainitse Savolaista --no pieni on kielialueemme toki. Oleellista on, että journalistit voisivat tehdä työnsä hiukan tarkemmin. Minulla ei ole mitään Savolaista vastaan, kaikki mielenterveystyö on tärkeää, vaikka en erityisesti pidäkään feministisestä ideologiasta, jota sullotaan joka paikkaan aikana, jolloin mies kelpaa enää viemärikaivantoa lapioimaan tai kantamaan naisen flyygelin uuteen osoitteeseen.
Savolainen ei ole voimauttavan valokuvauksen tai valokuvausterapian keksijä, hän on vain ottanut sen käyttöön kuten tuhannet sosiaalialan ihmiset ympäri maailmaa. Ymmärrän kuitenkin esimerkiksi Annan artikkelin hyvin. Kaunis ja esiintymistaitoinen nainen saa hypeä ja promotilaa, mutta jutusta luulee helposti kyse --että terapiamuoto on vain naisten juttu.
Savolaisen tv-sarjassa parannutaan murheista valokuvaamalla, ZNÄP DOING KLONK tyyliin. OK, jos näin tapahtuu se on hyvä. Mutta itse PTSD:stä hengissä selvinneenä voin taata, että monet muutkin ammattitaitoisen terapian muodot, joissa luodaan henkilökohtainen kohtaamismisjärjestelmä lääkityksellä tuettuna, voivat parantaa.
Niin toisaalta myös kuumat kivet, jodlaus auringonnousussa tai enkelieorbien kuvaaminen, jos niihin tarpeeksi uskoo.
Vakavasti sairaille ei saa antaa kuitenkaan toiveita siitä, että parantua voi vain valokuvaamalla -eikä lehtien pidä väkisin luoda suomalaisia sankaritarinoita. Journalistin ohjeet asioiden tarkistamisesta koskevat myös Annaa.
Minun on aina ollut vaikeaa ymmärtää "Maailman kauneimman tytön" prinsessamyyttejä. Kun on unelma iiiihanasta vaaleanpunaisesta prinsessasta hörhelöissään, on jossain kulisseissa prinssikin valkoisella ratsullaan valmiina viemään naisen kauas pois auringonlaskuun ja linnaansa.....miten tämä kuvio sopii feminismiin, joka on tasa-arvon kannalla, vai onko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti