- Elämme aikaa, jolloin kamerat ovat parempia kuin koskaan, silti kuvaajat haluavat pilata kuvansa analogisten leikkikalujen kuvanlaatua muistuttaviksi, miksi?
- Tekeekö lähes tuhoutunut kuva autenttisen vaikutelman?
- Onko kuvat tehtävä samannäköisiksi, koska erottuminen voimakkaalla visuaalisuudella irrottaisi kuvaajan joukosta somessa?
- Miksi media tuottaa juttuja, joihin käy kuva kuin kuva?
- Miksi kuvaajat kuvaavat kuvia, jotka sopivat juttuun kuin juttuun?
- Mistä tulee valtava pelko olla yksilö ja erilainen?
Onko kuva vähemmän elitistinen, kun se näyttää paperikorista pelastetulta.
Eiväthän nuoret kuvaajat ole edes nähneet analogisen ajan kamalimpia tuotteita….
Mikä on selfien perimmäinen tarkoitus?
Eikö itsen olemassaolo olekaan enää selviö?
Miksi karvaisten ja tylppien eläinten määrä kuvissa on räjähtänyt?
Onko söpöys tärkeämpää kuin ajattelu?
Miksi omituinen ja mystinen kiinnostaa, vaikka se on aina tekemällä tehty?
Miksi väkivaltaa halutaan nähdä yhä enemmän--samalla kun väitetään,
että ollaan pehmeiden arvojen kannalla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti