Sanat

Me suomalaiset varomme käyttämästä sanoja, jotka koetaan hankaliksi.
Ponnistelemme kovasti ollaksemme mauttomia ja hajuttomia sulautuaksemme massaan.
Tuomitsemme kaikin keinoin erilaisuuden ja hyväksytystä mallista poikkeavan keskustelun.
-
Webissä toisen henkilön loukkaaminen ikävillä adjektiiveilla on ehdottomasti väärin.
Työhön ja taiteeseen on kuitenkin voitava puuttua, juuri koska kaiken lamaava konsensus ei mahdollista keskustelua.
-
Tästä syystä kirjoitan sanoja ihmisten teoista.
Hyvistä ja huonoista -- hyviä ja huonoja sanoja.
Nuo työhön kohdistuvat kriittiset sanat on pakko kohdentaa, että webkirjoittamisessa olisi jotain mieltä.
-
Parasta olisi, jos visuaalinen ala kokonaisuudessaan kritisoisi sisällään toimivien työtä.
Sellaista kritiikkiä ei ole Suomessa ollenkaan. Alan nielaisemat joutuvat tasapainottelemaan jatkuvasti ja pelaamaan surullisia pelejä tullakseen toisaalta huomaamattomiksi ja toisaalta huomioiduksi. Visuaalinen alamme on surullinen lammikko täynnä myrkyllistä vettä, jossa räpiköidään hädissään.
Joskus pää painuu pinnan alle, useimmiten se pysyy valhetta jatkamalla pinnalla.
-
Minun ei tarvitse enää välittää.
Kollegani ja entiset työtoverini ja alan sensuurikoneisto ovat järjestelmällisesti tuhonneet mahdollisuuteni työntekoon. Elän eläkeputkessa ja olen siksi yksi niistä harvoista, joka voi kirjoittaa niin totta kuin osaa ( siteeraus Anneli Jäätteenmäki).