perjantai 7. maaliskuuta 2014

Katastrofi nro 2./ PÄIVITYS SUN 9.3.

Joku hieromasauvamuotoilija valitsi fotofinladiakilpailun voittajaksi alivalottuneita apinoiden passikuvia..ne on kuulemma kuvattu herkällä kädellä…Finaalin ainoa voimakkaan visuaalinen sarja eli Asko Salmen -sairas kertomus- ei näköjään voittanut. Mutta Salmen kuvasarjassa olikin (hienoja) valokuvia. Siitä kai johtui, ettei se pärjännyt. 
Nuf said.
-------------------------------

PS...voisin tietysti kirjoittaa asiallisestikin tästä. 
Mutta tämä koko touhuilu on niin tökeröä valokuvauksen pilkkaamista, etten jaksa kuin vastata samalla mitalla. En kertakaikkiaan aio mennä taidepuhetta astinlautanaan käyttävien puolelle, maalaisjärjestä pois luikkien. 
-
Pidän omaa taidekoulutustani kattavana ja erityisen kattavana pidän omaa taiteen historiaan ja käytäntöihin kohdistunutta 40 vuoden lukeneisuuttani. Tuon kaiken valossa pidän nykykäytäntöä pelkästään surkuhupaisena. Lindforsin kytkyt Aaltoon ovat ilmeiset ja jokainen tietää kenen kuvista on kyse ennen arvosteluprosessia. Minulla ei ole Saksaa vastaan mitään, ei ole hänen vikansa -että järjestelmä toimii valokuvaa vastaan. 
-
Nykykuvaajat eivät näe kohderyhmää, vaan kuvaavat toisilleen, oppilaitokselleen ja galleristeilleen…eivät ns. kansaa varten, joka maksaa viulut. 
Vastuutonta ja epäisänmaallista.
- Muistakaamme eräs tarina, joka loppuu seuraavasti:
" pieni tyttönen kääntyi äitinsä puoleen ja huusi: "mutta eihän keisarilla ole vaatteita ollenkaan". Äiti katsoi tyttöön vihaisesti ja komensi tämän olemaan hiljaa. Suomi 2014.

4 kommenttia:

Seppo Silakka kirjoitti...

Tuli katsottua nuo läpi. Voisitko selittää miten on mahdollista, että miten fotofinlandian voi voittaa ottamalla muotokuvia täytetyistä eläimistä? En tiedä valokuvauksesta paljoa. Jokatapauksessa en voi käsittää miten tämä on mahdollista. Elottomat eläimet ovat näköjään taas esillä, eikös joitakin vuosia sitten fotofinlandiassa ollut kuvasarja jossa oli muovisia dodo-lintuja?

Nuo Asko Salmen kuvat herättivät eniten ns. kiusallisia fiiliksiä, eli olivat vaikuttavimpia omalla kohdallani.

Pekka Niittyvirran "Greetings from Helsinki" kuvasarja vähän ihmetytti, vaikka sinänsä kuvaa suomea omalla karulla tavallaan. Mitä mieltä olet itse sammuneiden ihmisten kuvaamisesta tähän tyyliin?

Anonyymi kirjoitti...

Niin totta ja niin kipeää. Mitä tahansa muuta, mutta ei totuutta, kiitos. Totuus sattuu....

Terhi Moilanen

Jore Puusa kirjoitti...

Taidevalokuvan arvo ei ole objektiivinen määre. Sitä määritetään monella tavalla. Yksi on kuvaajan sopivuus voittajaksi tai menestyjäksi. Sopimaton ei voi voittaa, vaikka kuvat minkä tahansa taiteen alueen perusmääritteen kautta katsottuna olisivat miten korkeatahoisia tahansa.
Nyt valittiin sopiva tohtorinväitöskirjaa tekevä jonka tehtävä näin on vahvistaa aalto yliopiston linjaa ja valtaa, siitähän tässä on kyse, ei valokuvista. Herrat Dean ja Persons tässä voittivat, ei voittaja.
Suomessa taidevalokuvan määritteen ja kritiikin dementoi keskustelun täydellinen puute. Olen täysin varma että minun neljä negatiivista riviäni Fotofinlandiasta ovat ainoa kritiikki koskaan maassamme.
Syitä tähän esitän jatkuvasti kirjoituksissani mutta niiden keutta ei keskustelu ala koska olen väärä keskustelunaloittaja, yleisen käsityksen mukaan olen noneksistenssi valokuvapiireissä koska kirjoitan asioita jotka ovat kiusallisia ja siksi epätosia.
Greetings from Helsinki on "one trick pony". project joka mässäilee negatiolla ja tuottaa käänteistä hypeä. Hauska temppu, mutta jo ajat sitten ideana kuollut koska peilaa kaupunkia sosiaalisella eriarvoisuudella ratsastaen. Itse en voi sietää sosiaalipornoa.
Totuus sattuu, kyllä.

Jore Puusa kirjoitti...

Ainiin, julkaisin Seppo Silakan kommentin vaikka olen 99% varma että kyseessä on keksitty nimi.
Mutta menköön.