torstai 6. maaliskuuta 2014

Kirkko ja Koutaniemi

Journalisti EI toimi osana propagandajärjestöä.
Kirkko ja kaupunki - lehti kertoo erittäin ikävän tiedon.
-
Journalistin riippumattomuuden tae on toimiminen ulkopuolella kaikkia sellaisia organisaatioita, joiden tarkoitus on muovata henkisellä väkivallalla kohdeyleisön ajattelua. Kirkolla on lähetystehtävä, jolla se on vuosisatoja tuhonnut paikalliskulttuureja.
-
Tämän tiedon jälkeen ei Koutaniemen kuvilla minun silmissäni ole sitäkään vähää merkitystä kuin on ollut. 
Kehotan lisäksi katsomaan jutun kuvat. Journalistin on pysyttävä näkymättömänä ollakseen uskottava.
Hype menee pienessä maassa päähän niin kovin helposti.

6 kommenttia:

sa.mih kirjoitti...

Ihan kansainvälisen mallin mukaanhan tässä mennään. Ulkomaan freet kuvaa jos jonkin sortin ngo järjestön leivissä journalismiaan, kun kukaan muu ei maksa yhtään mitään kuvista.

Samppa
Porvoo

sa.mih kirjoitti...

Ihan kansainvälisen kehityksen mukaanhan tässä mennään. Ulkomaan freet kuvaavat jos jonkin sortin ngo-järjestön leivissä, kun kukaan muu ei maksa yhtään mitään.

Jore Puusa kirjoitti...

Minä olen vanhan liiton mies, enkä hyväksy journalistille mitään kytkentöjä. Minun ja nuorten lehtikuvaajien egotrippien välillä on valovuosi. Sopii kaikkien lukea mitä journalistin ohjeet tästä sanovat.
Ja kaikista toimijoista tekopyhyyden linnake..kirkko, joka on afrikassa tehnyt selvää hyvin monesta asiasta. Esimerkikisi Afrikan nykyinen homokammo on selkeästi länsimaisen kirkon lähetyssaarnaajien aikaansaannosta.

sa.mih kirjoitti...

Minulla on yksi afrikkalainen kolleega, joka on suuren muhamettilaisuuden tunnustaja.

Täys homofoobikko ja muutenkin hyvä mies.

Että en väittäisi afrikkalisten homofoobisuutta Paavin viaksi.

SAmppa
Porvoo

Jaakko Turpeinen kirjoitti...

Itsekin heterona olen ihan kotoperäsen suomalaisen homofoobisuuden uhri, kuulemma vaan näytän ja kuulostan hintiltä. Ei kuulu asiaan mitenkään joten:

Joren ideat journalistisesta lahjomattomuudesta saattaa olla vanhanaikaisia, mutta niitä vastaan en ala tappelemaan, päinvastoin kai asioiden just niin pitäisi utopiassa ollakin.

Koutaniemi-kysymys sen sijaan kyllä pistää miettimään, kuka on koskaan edes väittänyt Koutaniemen olevan journalisti?

Ps. oma sukuni isän puolelta on lestadiolaisia, uskonnolliset kytkennät maalliseen maailmaan on tulleet tutuiksi ihan pikkuskidistä lähtien. Rahasta siinä on yleensä aina ollut kyse.

Jari Kähkönen kirjoitti...

Tässä taitaa yksi jos toinenkin olla jo vene alavirtaan päin menossa, mitä tähän journalismiin ja riippumattomuuteen tulee.

Sitäedellisessä lehdessä sai tottua näkyyn, että ensin oltiin yhdessä miekkarissa tivaamassa nimeä ja lehteä, sekä tavattoman kiinnostuneita käyntikortista. Seuraavassa sellaisessa taas näki tivaajan hillumassa väkijoukossa ja kuvaamassa järkkärillä, kuvat se taas möi johonkin lehteen "kuvareportaasina". Alatalo-Rinnettä mukaellen:"Tytöt tahtoo leikkii journoo, ei ne puuroja keittele."

Eli kyllä tämä mistä Jore kirjoittaa on ollut ilmiönä näkyvissä jo vuosien ajan tuolla kentällä, mutta vasta näitä aikoja samalla on alettu liputtaa/tehdä jotain akkainlehtijuttuja. Mielenkiintoinen kaksoisstandardi: miksi yhtä nimitellään poleemiseksi kun se tekee sellaisia kysymyksiä ministerille, että sieltä tulee katseessa murhaa&tikaria takaisin vaan toisen lähetyssaarnaaja-leikkiä suorastaan hypetetään?

Koutaniemi kertoo linkatussa jutussa tehneensä jotain mikä normaalisti tehdään vasta vuorotteluvapaavuotena tai jos on kröhöm siirrytty erityistehtäviin. No, toisaalta kaikki pidempään lastua vuolleet tietävät, että työhön työnnetään myös asenteita ja piikittelyä vaikka tekopyhät sekä epärehelliset selittelevätkin sitä hahahaha yleisön edustamiseksi. Tai porukalla sovitaan, että tästä ei sitten kukaan raportoi mitään.

Joren havainnot ovat silti oikeita ja tarkkoja. Nyt on jotain todellakin toisin, kun se mikä olisi ennen kuulunut puoluelehteen tai puoluetoimistoon palkannauttijaksi nostetun suuhun, kuullaankin yht'äkkiä valtavirran journalista käymään pyrkivältä. Toisaalta näkisin sen luontevana jatkumona sille journalistiselle hämärävallalle, jota aiemmin hieman piikittelin. Jos siis ennen oli niin, ihmekö tuo jos tyttärestä polvi paheni?

Väitän, että kyse on myös toisaalta murroksesta, joka jäi tulematta meillä, koska puoluelehdistö kuoli pääosin parikymmentä vuotta sitten ja siksi jäimme tyhjän päälle, kun kukaan täällä ei tee avoimesti liputtavaa konservatiivista tai edistyksellistä mediaa verkkoon.

Sellainen todellakin panisi kaikensortin koutaniemet paikalleen, tai siis hänen vastapuolensa tekisi sen, nyt osaamme vain vaimeasti huokailla mediakritiikin perään ja journalismikin on hahahaha moniarvoista. Tämän kehitysvaiheen puuttuessa ei voida muuta kuin jäädä odottamaan sitä holtitonta alamäkiluisua, joka alkaa kun mediasta alkaa suuremmassa määrin jäädä kiinni satuilumaakaria ja kuvansa vääristelijää.

Vakavahko kysymys tulisi kuulua, että tuleeko yhdelläkään journalistilla olemaan enää työtä silloin? Ja jos onkin niin tulevatko jäljellejääneet kestämään melkein täystuhon jälkeisen maailman sekä työolot, joissa pakostakin joutuvat toimimaan? Kiroan siis tämän postauksen linkityksessä näkemääni siinä kuin toisetkin, mutta pakko kai tässä on jonkinlaisella optimismilla valitsemaansa ammattiin suhtautua. Ja toivoa syntyvän kehitystä mitä ei vielä tätä kirjoittaessa näy eikä kuulu.

Jari Kähkönen