Välillä menee päiviä, että olen epätoivoinen kuvajournalismin tuhoutumisen suhteen, enkä pysty kirjoittamaan mitään. Tilanteen toivottomuutta lisää kaikkialla alallani näkyvä lamaantuminen.
Tuhannennen kerran, mikään tässä maailmassa ei voi kehittyä ilman kriittistä keskustelua.
Kun sellaista ei minkään valokuvausammatin sisällä ( eikä ulkopuolellakaan) ole, likaantuu ala yhä lisää. Olemme kuin Putinin Venäjä. Tiedämme, että asiat ovat päin helvettiä -mutta hurraamme hallitsijalle.
-
Me, joilla on kyky tuottaa kuvia nopeasti arjesta, olemme etuoikeutettuja -jos meillä on mediatausta ja julkaisualusta. Meidän velvollisuutemme on antaa. Antaa niille, jotka eivät pääse näkemään mikä tätä maata liikuttaa eteenpäin tai pitää tämän maan paikallaan.
Meillä on yleisö -kansa-, jota varten kuvajournalistit työskentelevät.
Nyt Lehtikuvaajat Ry koettaa häivyttää julkaisemisen merkityksen selittämällä, ettei kuvan painamisella tms. julkaisutavalla mediassa ole enää merkitystä, tärkeintä on, että kuvat ovat kuvajournalismia.
Mutta julkaisematta jääneet amatöörikuvat eivät ole journalismia, koska niiltä puuttuu sanojen tuki ja julkaisualustan tarjoama julkisuus. Julkisuus taas teoriassa ja sivistysmaissa pitää huolen siitä, että kuvajournalismin taso säilyy korkeana…( tai niin pitäisi olla, mutta kohderyhmän matala koulutustaso Suomessa estää reaaliaikaisen ja rehellisen mediapalautteen )
Kannattaakin katsoa yksi postaus alaspäin IS:n laatua!
Kannattaakin katsoa yksi postaus alaspäin IS:n laatua!
-
Suomessa on taiteen ja median rakenteellista korruptiota valtava määrä.
Miten se ilmenee?
Kun Jörn Donner sanoo: "tämä on paskaa"…. kaikki kumartavat ja nyökkäävät hyväksyen.
Suomi on lakeijoiden maa. Me olemme alistettu kansa, joka on joutunut elämään rähmällään satoja vuosia. Siksi täällä oman mielipiteen ilmaiseminen on pahin rikos. Takavuosina se vei Siperiaan, nyt se johtaa henkiseen Siperiaan. Mutta narrille kaikki on sallittua. Suomessa sallitaan yksi narri kerrallaan. Nyt narri on Jörn Donner, joka saa sanoa kulttuurin sisällä, mitä ajattelee.
-
Me elämme aivan kokonaan ilman ilmaa puhdistavaa keskustelua. Olen saanut maistaa sellaista työskennellessäni useissa vapaissa maissa, joissa yhteiskunnallinen debatti pitää huolen menosta eteenpäin ja siihen pyrkien. Meillä taiteen sisäinen keskustelu pyrkii lujittamaan statusta ja nomenklatuuran asemaa.
-
Kuvajournalismin työkalu on lehtikuvaus.
Lehtikuvaaja voi olla kuvajournalisti -mutta ei aina ja nykyisin yhä harvemmin.
Kuvajournalisti taas on aina lehtikuvaaja, koska tekee työtä kansan hyväksi.
Kuulostaako 70 lukulaiselta? Se onkin. Olen vasemmistolainen, en ääriversio enää, vaan uskon -että markkinatalous on parempi järjestelmä kuin kommunismi. Mutta uskon myös siihen, että lahjakkuus on alistettava isänmaan ja oman kansan hyväksi. En ole patriootti, vaan maailmankansalainen. Mutta elän tässä onnettomassa ja pystyynkuolleessa maassa.
Siksi meidän, jotka kykenemme, on autettava onnettomia olmeja oivaltamaan visuaalisuuden kautta missä olemme ja mikä on vääryyden mitta tässä maassa. Olemme hyväksikäyttäneet kehitysmaita tarpeeksi, ei tarvita lisää koutaniemiä tai meltioita käyttämään kriisejä hyväkseen oman henkilökohtaisen menestyksensä astinlautana. Tarvitsemme kuvajournalismia täällä, tässä paikalleen juuttuneessa megaliitissä. Kuvajournalismin esiintulema on lehtikuvaus ja lehtikuvan paikka on jutun ja otsikon kera lehdessä tai digimediassa.
-
PS…pidän parin päivän paussin kiireen takia, olen jälleen ns. lauteilla, vedän Miessakit RY:ssä Kuvasakit ryhmää, jota valmennan kohti ensisyksyn projektia miehen maailmasta. Siitä enemmän jatkossa. Kuten myös vuoden lehtikuvat kilpailusta.
Jaakko Alatalo Kätkäsuvannolta on lupautunut kirjoittamaan myös lehtikuvista. Hän on Lapin Kansan ja HelsinginSanomien pitkäaikainen free, jonka Hesari heitti menemään, kun Jaakko ei suostunut allekirjoittamaan Sanomien riistosopimusta. ( jonka allekirjoittamisen jälkeen kaikenmaailman lehtikuvaajaraadonsyöjät riensivät viemään kollegoittensa työt.)
-
Tällä kuvalla ei ole mitään tekemistä jutun kanssa :-)
Se kertoo sen miten ammattilainenkin joskus jättää huomaamatta oleellisen ja pilaa kuvan.
Tapahtuva kuoleminen ei tässä olekaan varsinainen pointti, vaan se minkä minä jätin huomaamatta ja siksi vajaaksi. Kun kaikki lukijani todennäköisesti ovat ammattilaisia, huomaatte varmaan heti.
Ainakin Kari K, joka kuulemma salaa lukee blogiani, hih ;-)
Sanasto (teineille ja amatöörikuvaajille)
kuvajournalismi= visuaalisen journalismin muoto, tuottaa ja lähettää mediaan kuvia ja videota ja grafiikoita, jotka kytkeytyvät tekstijournalismiin.
Seuraava siteeraus wikipediasta heh…Kuvajournalismi on journalismin muoto, jonka tarkoituksena on kertoa uutisista kuvien, kuten valokuvien, videoiden ja kuvituksen avulla. Muusta valokuvauksesta kuvajournalismin erottaa se, että kuvajournalismin pitää olla tiettyyn tapahtumaan sidottu, kuvien pitää esittää tapahtumat tasapuolisesti ja tarkasti, sekä kuvien pitää muiden uutiselementtien kanssa esittää tapahtuman tosiasiat katsojalle tai lukijalle kertovasti. Kuvajournalisti on toimittaja, jonka mukana on yleensä kamera.
korruptio= saadun vallan väärinkäyttöä yksityisen edun saamiseksi.
lakeija= merkittävän henkilön kannattajana toimiva lipevä henkilö, sisäpalvelija...
debatti= väittely
nomenklatura= hallitseva yhteiskuntaluokka, alunperin Neuvostoliitto.
patriootti= ( yltiö)isänmaallinen henkilö
olmi= sokea salamanteri luolajoissa
megaliitti= ihmisen pystyttämä suuri kivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti