sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Tärkein tekstini kautta aikojen, alan uudistusehdotukset!

Vilenin setä sanoi aikanaan: " Munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia".
Seuraavassa kerron mitä pitäisi tehdä, jotta suomalainen ammattivalokuvaus lähtisi uudelleen nousuun ja tuottaisi taas elantoa ammattilaisille.

1. Apurahakoneisto lakkautetaan heti. 
Valokuvaajan on  kyettävä myymään kuvansa, erityisesti niinsanottu valokuvataide ilman yhteiskunnan tukea, näin loppuu samalla rakenteellinen korruptio, joka on tuhonnut koko terveen substanssilla kilpailun.
Jos ei kykene itse myymään, on taannuttava harrastajaksi. Apurahajärjestelmä epärehellisyytensä lisäksi pakottaa saajat olemaan purematta rahaa antavaa kättä.

Afganistan 1981, kuva Fidai A.
















2. Lehtikuvaajat Ry:n pitää lakkauttaa itsensä. 
Sitten pitää aloittaa alalle jotain uutta, taistelukykyistä. Nyt LK on vain kilpailujärjestäjä, eikä kykene puuttumaan mitenkään alan ongelmiin, koska on liian lähellä työnantajia.












3. Alan koulutus on uudistettava täysin. 
VAT ym turhakkeet pitää lopettaa ja poistaa pilaamasta ammattikarttaa.  Maahan voi mahtua kaksi suomenkielistä alan koulua ja yksi ruotsinkielinen. Vuodessa tuotetaan 20 uutta ammattilaista, eikä yhtään enempää. Aalto ja Lahti ovat OK yhdistelmä, kunhan Lahti palaa takaisin juurilleen ja lopettaa subjektiivisen valokuvaamisen käyttämisen täkynä. Aalto pitää puhdistaa ja galleriahissi tiettyjen henkilöiden rakenteellisena korruptiona lopettaa. Täysin älyvapaa taiteen tohtorikuvio poistetaan. Koulutuksen pitää perustua substanssin lisäämiselle ja erillaisuuden hyväksymiselle. Opettaja saa opettaa maksimissaan kolme vuotta ja sitten hänen on oltava kaksi vuotta tekemässä alan duunia tai valokuvataidetta.












4. Pitää luoda valokuvaa ostava ja ymmärtävä yleisö. 
Opetushallituksen pitää aloittaa opettajakoulutuksen muuttaminen siten, että kuvalukemista ja median oivallusta opetetaan tuleville opettajille ja toisaalta peruskoulun ala-asteelle pitää saada sellaista ammattilaisen yleisvisuaalista opetusta, joka antaa uusille polville oivalluksen humanismin tärkeydestä ja kyvyn käsittää kuvaa ja arvostaa sen monimuotoisuutta ja halua myös ostaa ja omistaa ammattilaisten kuvia.



5. Valokuvaaja titteli on suojeltava ammattimikkeenä ja sitä saa käyttää vain kolmesta alan koulusta valmistunut. Opetushallituksen pitää ajaa alas turhanpäiväiset, vain opettajien hengissä pysymiseen tarkoitetut kansanopistohommelit,  sun muut silkkaa sumutusta olevat koulutukset. Tämä hoituu, kun opetushallitus lopettaa 8500 euroa per vuosi per opiskelija tuen. Säästyy rahaa ja nuoret eivät tule petetyiksi kuten nyt.



6.Amatöörit pitää nopeasti saada tajuamaan, että ilmaiskuvien antaminen tappaa osaamisen ja ammatin. Tätä varten tarvitaan joukkovoimaa ja kohdennettuja ulostuloja.












7. Sanoma Oy:n tyyppisten riistosopimusten allekirjoittamisesta on kieltäydyttävä ja niitä tehneiden on lopetettava kuvaaminen nykyisillä ehdoilla. Lehtikuvaajat ry:n korvaaja saakoon jäsenistöltään neuvotteluoikeudet ja jäsenmaksulla palkataan sosiaalisen oikeudemukaisuuden oivaltava juristi.












8. Toimittajien pitää lopettaa kuvaaminen lehtiin tai vähentää se minimiin. Tätä varten pitää aloittaa kampanja, jossa määritetään kuvaava toimittaja kollegoiden petturiksi ja alan tuhoajaksi. Toimittajien on käsitettävä, että heiden visuaalinen osaamattomuutensa karkottaa nuoret mediasta.












9.  Muiden valokuva-ammattien pitää seurata ja korvata nykyinen homehtunut Finfoto järjestelmä uudella sidoksettomalla ja nykymaailmassa kiinni olevalla järjestöllä, joka ryhtyy kampanjoimaan substanssin puolesta ja taistelemaan huonon kuvan ja kelvottomien kuvaajien deletoimiseksi alalta.












10. Vanhoja valokuvaajia kootaan yhteen elimeksi, joka konsultoi nuoria.  Lahden taideoppilaitos voi aloittaa kokoamalla valmistuneet alumnitoimintaan, nyt sitä ei ole ollenkaan ja valtava määrä osaamista ja tietotaitoa menee hukkaan.















11. Tampereen yliopiston kuvajournalismin laitos puretaan ja uudelleenrakennetussa jatkossa siellä pitää olla ainakin yksi ammattiaan riittävän kauan harjoittanut kuvajournalisti koordinoimassa opetusta. Opetussuunnitelma uudistetaan vastaamaan nykypäivää ja erityistä huomiota kiinnitetään uutiskuvaamisen ergonomiaan, mentaaliharjoitteisiin, uutishankintaan, valokuvauksen perusteiden reaktiomallien kehittämiseen, ulkomaan toimintaan ja erityisesti poikkavan visuaalisjournalistisen ilmaisun kehittämiseen. Pyritään aikanaan laitoksen kehittämiseen osallistuneen V-P Koljosen hengessä toimimiseen.















Yhdessä joukkovoimalla me voimme muuttaa tilanteen täysin parissa kolmessa vuodessa. Nyt tarvitaan vain yhteen hiileen puhaltamista ja ymmärrystä, että jos jatkamme näin, koko valokuva-ala tuhoutuu maastamme. Taidekuvauksesta kuvajournalismiin ja kaikki siltä väliltä. Jos muualla maailmassa asiat menevät tietyllä tavalla, ei se tarkoita sitä-- että meillä sitä pitäisi seurata ja apinoida. Suurimmassa osassa maailmaa ei esim. lasten lyöminen kurinpidon yhteydessä ole kiellettyä, meillä on. Eikä sitä kukaan kyseenlaista. Kohti muutosta siis yhdessä ja joukkovoimalla.


Ei haudata valokuvausta ammattina!




8 kommenttia:

sa.mih kirjoitti...

Että jaa, mitä minä tähän mitään sanomaan, kun olen syrjitty. Ulkomailla tutkintoni hommannut.

Haisekoon lahden ja helsingin kulut pahalle. Kuten myös heidän alumnin kannattajat.

Samppa.

Jore Puusa kirjoitti...

Et viitsisi avata hiukan, kiitos!

Simo Väisänen kirjoitti...

Aika rajut teesit pistit. En ole valokuvauksen ammattilainen vaan puhdas amatööri enkä kuvaa toimeksiantoja. Siksi minulla ei ole kompetenssia puuttua teeseihisi muuten kuin muutaman itseäni kiinnostavan asian kohdalla.

Valokuvaajia koulutetaan nykyään paljon kuten muitakin taiteen ammattilaisia. Taiteen tekeminen on intohimo ja sellaista on vaikea sammuttaa. Silti en jaksa olla ihmettelemättä, miksi Suomi on täynnä työttömiä maalareita ja vaikkapa valokuvaajia. Realistinen koulutuspolitiikka, joka tarkoittaa nykyään valitettavasti aloituspaikkojen karsimista on ollut ratkaisu monella muullakin alalla. Sama tulee väkisinkin koskemaan myös kaikkia taiteen aloja. Tästä on esimerkkinä vaikkapa uutinen siitä, että Aalto-yliopiston taiteen ja suunnittelun korkeakoulu on lopettamassa valokuvauksen kandidaattitason koulutuksen (Yle uutiset Kulttuuri 16.12.2011 klo 15:47 | päivitetty 8.6.2012 klo 21:18). En ole vaivautunut ottamaan selvää, onko asia jo toteutunut.

Intohimojen kieltäminen on aina ikävämpi juttu. Olen kuitenkin myös itse ollut ajamassa tiukkaa suhtautumista välistävetäjiin oman ammattialani sisällä. Toimin kuurojen enkun maikkana 26 vuotta. Saadakseni pätevän erityisopettajan palkkaa ja tittelin minun täytyi vielä kandin ja aineenopettajan tutkinnon päälle pätevöityä työurani alussa kuurojen erityisopettajaksi. Tämän jälkeen noudatin itsekin tiukasti ammattiliittomme tiukkaa etiikkaa ja politiikkaa. Olit epäpätevä ja sait epäpätevän palkan niin kauan kuin sinulta puuttuu tarvittava koulutus ja pätevyys.

Nytpä päästäänkin mielenkiintoiseen termiin: 'tarvittava pätevyys.' Olen jo pitkään antanut itseni ymmärtää, että anglosaksisessa maailmassa ja varsinkin Yhdysvalloissa on tärkeää vain se mitä osaat ja siitä maksetaan. Esim. melkoisen suuri osa ns. valokuvauksen/katukuvauksen suurista mestareista tai Magnum-kuvaajista on itseoppineita. Silti kenellekään ei tulisi mieleenkään kutsua heitä muuksi kuin valokuvaajiksi. Monella on taustalla taideopintoja
kuten esim. vasta blogissasi mainitulla Henri Cartier-Bressonilla. Mainitsemasi dokumentin alussa HCB tosin esittelee itsensä seuraavasti: "Nimeni on HCB. Olen ranskalainen ja otan valokuvia."

Pitkä johdannon jälkeen pääsen jo kysymykseenkin. Mitä olet teesit naulattuasi mieltä siitä voiko pelkkä osaaminen antaa pätevyyden? Kieltäisitkö monelta tunnustetulta valokuvauksen mestarilta oikeuden käyttää titteliä "valokuvaaja" vaikka heillä ei olekaan muodollista pätevyyttä? Itse pidän heitä ilman muuta valokuvaajina ja uskallan nimittää sellaisiksi.

Kainosti toivoisin, että olisin itsekin vaikkapa 70-kymppisenä pappana kuuluisa valokuvieni kautta. Nimittäisin silti itseäni amatööriksi sillä rakastan valokuvausta.

Jore Puusa kirjoitti...

Teesit koskevat lähinnä tulevia valokuvaajia. Eipä ole minulla kompetenssia puuttua HCB titteliin vaikkei kaikki hänekään kamastaan ole ammattitasoista.
Suurin osa teesejäni koskee kuvajournalismia joka kattaa suurimman osa kaikkia valokuvauksen sektoreista. Nyt on mahdotonta vaikuttaa nykyisyyteen niinpä ajattelen tässä lähitulevaisuutta.
Itseoppineita olivat jokseenkin kaikki kuvaajat jotka toimivat 30 40 50 60 70 luvuilla. osa heistä osasi valtavasti ja oli äärimmäisen lahjakkaita. Osa ei ollut.
Minulla on 70:neen kahdeksan vuotta enkä minä tule koskaan kuuluisaksi valokuvieni takia vaikka kuvaisin kuun taivaalta koska sen estää establishment. ja se ettei tässä maassa saa keskustella.
Jos siis jos nämä teesit herättäisivät hiukan keskustelua hyvä…mutta en usko siihen.
Linkitän kuitenkin ensi viikolla tämän teesikokoelmani kaikkiin mainitsemiini paikkoihin+.
Senverran kauan olen tätä tehnyt että tiedän ettei kukaan alalla halua tehdä mitään joka muuttaisi statusta. Mutta. Minä ainakin yritän.

Simo Väisänen kirjoitti...

Sain äidiltäni ainakin kaksi hyvää neuvoa: "Periksi ei anneta" ja "Ongelmatilanteissa ota aina ensin yhteyttä suurimpaan herraan." Molempia neuvoja käytin esim. silloin kun ulkomaan luokkaretki oli parin päivän päässä ja erään oppilaan passi oli revennyt kappaleiksi. Paikallinen poliisi levitteli käsiään. Mamman neuvon mukaan soitin suoraan sisäministerille ja uusi passi oli valmis jo samana päivänä. Lycka till eli onnea valitsemallasi tiellä!

Jore Puusa kirjoitti...

Mun mutsin neuvo oli: " kärsi kärsi kauniimman kruunun saat kantaa" Ymmärrettävästi en ole sitä noudattanut vaikka aika kärsimystä tämä on kun joutuu pitämään yksinpuhelua pimeyteen.
Tai siis melkein yksinpuhelua. Kyllä joskus kirpaisee kun katsoo miten jenkkiammattilaiset keskustelee palstoillaan, fiksusti ja pitkään ja perustellen. Se meiltä puuttuu 110% ja sen näköistä on touhukin. Lämpiää sisään kuin savusauna.

Pekka Mäkinen, Helsinki kirjoitti...

Moro,

Minäkin kävisin mielelläni katsomassa millaista se jenkkikeskustelu on. Mihin foorumiin kannattaisi suunnata noin tutustumismielessä? Tarkoitan, että mikä olisi tyypillinen sellainen, jota tarkoitat?

Jore Puusa kirjoitti...

Pekka, teenkin tästä aiheesta oman jutun lähipäivinä.