Alkaa jo hävettää kirjoittaa HS:n alamäestä.
Tulee olo, että lyö lyötyä. Voisin ajatella itsekseni, että mitäs tilaat lehteä, kun kuvajournalismi on niin surkeaa. Mutta HS:n kulttuuriosasto on varsin ylivoimainen ja ainoa tässä maassa, jossa on joskus aidosti kriittinen ote. Maakuntalehdissä on riesana pienten alueiden tutut galleristit ja konserttimestojen omistajat, jolloin ei rehellisesti voi kirjoittaa esiintyjistä ja taiteilijoista. Rakenteellinen korruptio siis.
-
Tänään, ennen aamulehden hakemista mietin, miten HS hoitaa vasureiden lähdön hallituksesta. Olin varma, että lehti menee taas keskeispakotetulla naamalla ja ajattelin etukäteen -miten sellainen veto harmittaisi, kun kuvaajan pitäisi ehdottomasti tietää ja osata tarpeeksi luodakseen poliittisen jännitteen kuvaan.
Katsoin illalla TV:tä kanavalta kanavalle miettien kuvaajien asemaa tapahtumiin. Tuntui, että siellä on joukossa vain yksi ammattilainen, LK:n Jussi Nukari, joka liikkui hyvin, erillään muista ja kauniilla ergonomialla. Sitten oli chimppaavaa porukkaa kamerareput selissään hölmön näköisenä, keskittyen takanäytöllään enemmän siihen, mitä oli kuvannut , kuin siihen miten pitäisi reagoida tapahtumaan. Vaikea tilanne oli ja kulutin paljon aikaa miettien, miten hoitaisin itse suhteessa deadlineen, joka on kuitenkin kuvaamisen takaraja.
-
Se mikä tuoreella odotti, oli enemmän kuin uskalsin pelätä. Paavo, jolta on leuka ja pää poissa. Kun aikaan ja paikkaan kuvaa kytkeviä elementtejä ei ole, on kuva voitu ottaa missä vain, koska tahansa. Samalla astumme askeleen arkistojournalismin suuntaan. Kasvoperiaatteella voidaan kaikki jutut kuvittaa arkistomateriaalilla rajaten vaatteet ja pipo pois. Pitääkö laittaa exifit näkyviin kuvan alalaitaan, että tilausmaksulle tulee katetta.
-
Keskellä suorakaidetta pönöttää jonnekin katsova Arhinmäki.
Uusi variantti tutusta teemasta.
Mutta nyt kuvaan sananmukaisesti astuu HS:n painotekniikka.
Etusivun mainos on ruuvattu täyssävylle ja sille on annettu kunnon tujaus painoväriä. Senverran tuhdisti, että väri tunkee läpi sellun ja syöksyy Paavon naamatauluun tuoden kuvaan aivan uuden yhteiskuntapoliittisen katsannon.
-
Paavo on yhtäkkiä alennuksessa. 40% halvemmalla menee mies, kuin ennen aamunkoittoa meni. Olisi hauska tietää, mikä tunnusluku sopii tuohon, pienenikö liksa ministeristä edustajaan 40%. Kukaan ei tietenkään ole tätä suunnitellut tehdä ja näin käy joskus paremmissakin perheissä. Muste vain syöpyy läpi sivusta. Mutta harvoin olen nähnyt negatiivisen sävyn omaavan kuvan muuttuvan vieläkin negatiivisemmaksi paperin huonon värinpidätyskyvyn takia.
-
Miten tähän laajennettuun passikuvaan pitäisi suhtautua. Pitäisikö ajatella, että olen sellaisen kuvajournalismin uudistuksen edessä, jota en käsitä, tai että korkean ikäni takia en kykene sovittamaan uutta itseeni. Tatuoitu Paavo näyttää sympaattisemmalta naama väreissä ja symboleissa, vain tribaali puuttuu. Ehkä joku lukijoistani selittää minulle, mistä on kysymys. Vai onko Teitä siellä kahta enempää?
Herlinin UusiSuomi julkaisee irtokuvan Arhinmäestä viimeisellä illallisellaan.
(teloitettavan viimeinen ateria?)
Kun kuvan avaa, näkyy exifista, että kuva on otettu klo 1.18 PM. Eli lounasajan lopulla.
Illallinen alkaa sivistysmaissa aikaisintaan 1800.
Kuvan nimi on "viimeinen_dinner" ja sen on ottanut ottanut Valtioneuvoston viestintäjohtaja Kari Mokko.
Pitää kysyä, miksi tämäntason virkamies ottaa tällaisen kuvan. Lehtikuvaajakaan ei kuvaa syömistä. Sitä vältetään viimeiseen saakka, koska syövän ihmisen on vaikea hallita ilmeitään ja ruon suuhun vieminen ei näytä lehtikuvassa neutraalilta.
Onko Mokko siis kostanut jotain? Minusta virkamiehen tässä pitää kunnioittaa tilannetta ja antaa olla kuvaamatta kokonaan, surkea suoritus ja silkkaa turhaa tirkistelyä. Eikä kuvausaikakaan ole dinner. Ellei Mokon luuri ole väärässä ajassa.
Tulee olo, että lyö lyötyä. Voisin ajatella itsekseni, että mitäs tilaat lehteä, kun kuvajournalismi on niin surkeaa. Mutta HS:n kulttuuriosasto on varsin ylivoimainen ja ainoa tässä maassa, jossa on joskus aidosti kriittinen ote. Maakuntalehdissä on riesana pienten alueiden tutut galleristit ja konserttimestojen omistajat, jolloin ei rehellisesti voi kirjoittaa esiintyjistä ja taiteilijoista. Rakenteellinen korruptio siis.
-
Tänään, ennen aamulehden hakemista mietin, miten HS hoitaa vasureiden lähdön hallituksesta. Olin varma, että lehti menee taas keskeispakotetulla naamalla ja ajattelin etukäteen -miten sellainen veto harmittaisi, kun kuvaajan pitäisi ehdottomasti tietää ja osata tarpeeksi luodakseen poliittisen jännitteen kuvaan.
Katsoin illalla TV:tä kanavalta kanavalle miettien kuvaajien asemaa tapahtumiin. Tuntui, että siellä on joukossa vain yksi ammattilainen, LK:n Jussi Nukari, joka liikkui hyvin, erillään muista ja kauniilla ergonomialla. Sitten oli chimppaavaa porukkaa kamerareput selissään hölmön näköisenä, keskittyen takanäytöllään enemmän siihen, mitä oli kuvannut , kuin siihen miten pitäisi reagoida tapahtumaan. Vaikea tilanne oli ja kulutin paljon aikaa miettien, miten hoitaisin itse suhteessa deadlineen, joka on kuitenkin kuvaamisen takaraja.
-
Se mikä tuoreella odotti, oli enemmän kuin uskalsin pelätä. Paavo, jolta on leuka ja pää poissa. Kun aikaan ja paikkaan kuvaa kytkeviä elementtejä ei ole, on kuva voitu ottaa missä vain, koska tahansa. Samalla astumme askeleen arkistojournalismin suuntaan. Kasvoperiaatteella voidaan kaikki jutut kuvittaa arkistomateriaalilla rajaten vaatteet ja pipo pois. Pitääkö laittaa exifit näkyviin kuvan alalaitaan, että tilausmaksulle tulee katetta.
-
Keskellä suorakaidetta pönöttää jonnekin katsova Arhinmäki.
Uusi variantti tutusta teemasta.
Mutta nyt kuvaan sananmukaisesti astuu HS:n painotekniikka.
Etusivun mainos on ruuvattu täyssävylle ja sille on annettu kunnon tujaus painoväriä. Senverran tuhdisti, että väri tunkee läpi sellun ja syöksyy Paavon naamatauluun tuoden kuvaan aivan uuden yhteiskuntapoliittisen katsannon.
-
Paavo on yhtäkkiä alennuksessa. 40% halvemmalla menee mies, kuin ennen aamunkoittoa meni. Olisi hauska tietää, mikä tunnusluku sopii tuohon, pienenikö liksa ministeristä edustajaan 40%. Kukaan ei tietenkään ole tätä suunnitellut tehdä ja näin käy joskus paremmissakin perheissä. Muste vain syöpyy läpi sivusta. Mutta harvoin olen nähnyt negatiivisen sävyn omaavan kuvan muuttuvan vieläkin negatiivisemmaksi paperin huonon värinpidätyskyvyn takia.
-
Miten tähän laajennettuun passikuvaan pitäisi suhtautua. Pitäisikö ajatella, että olen sellaisen kuvajournalismin uudistuksen edessä, jota en käsitä, tai että korkean ikäni takia en kykene sovittamaan uutta itseeni. Tatuoitu Paavo näyttää sympaattisemmalta naama väreissä ja symboleissa, vain tribaali puuttuu. Ehkä joku lukijoistani selittää minulle, mistä on kysymys. Vai onko Teitä siellä kahta enempää?
Kuvien lähde HS ja US 23.3.2014
Herlinin UusiSuomi julkaisee irtokuvan Arhinmäestä viimeisellä illallisellaan.
(teloitettavan viimeinen ateria?)
Kun kuvan avaa, näkyy exifista, että kuva on otettu klo 1.18 PM. Eli lounasajan lopulla.
Illallinen alkaa sivistysmaissa aikaisintaan 1800.
Kuvan nimi on "viimeinen_dinner" ja sen on ottanut ottanut Valtioneuvoston viestintäjohtaja Kari Mokko.
Pitää kysyä, miksi tämäntason virkamies ottaa tällaisen kuvan. Lehtikuvaajakaan ei kuvaa syömistä. Sitä vältetään viimeiseen saakka, koska syövän ihmisen on vaikea hallita ilmeitään ja ruon suuhun vieminen ei näytä lehtikuvassa neutraalilta.
Onko Mokko siis kostanut jotain? Minusta virkamiehen tässä pitää kunnioittaa tilannetta ja antaa olla kuvaamatta kokonaan, surkea suoritus ja silkkaa turhaa tirkistelyä. Eikä kuvausaikakaan ole dinner. Ellei Mokon luuri ole väärässä ajassa.
Lähde: UusiSuomi 26.3.2014
6 kommenttia:
Arhinmäki 40% alessa, tämä on taidetta. Kehykseen ja seinälle. Ei se kerro Arhinmäen palkan alennusta, vaan tulevan äänestystuloksen tiputus yksiköitä.
Samppa
Arhinmäki 40% alessa, tämä on taidetta. Kehykseen ja seinälle. Ei se kerro Arhinmäen palkan alennusta, vaan tulevan äänestystuloksen tiputus yksiköitä.
Samppa
Nukarin setissä oli myös veto missä Arhinmäellä oli katse taaksepäin Säätytalon portaikossa. Se oli näemmä tarttunut STT-LK:n kuvapankista ainakin joidenkin maakuntalehtien printtiversioihin. Esimerkiksi tässä(huom. vain kuva ei teksti): http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/46229-sttn-uutisanalyysi-marttyyri-lahti-vastuunkantaja-jai .
Mitä mieltä olet epäskarpista taustasta tässä linkkaamassani tapauksessa? Jos ajatellaan kuvan sanomaa, olisi minusta myös ajateltavissa että olisi tehty kuva missä olisi suurempi syväterävyys. Näin siksi, että kyseessä on funktiona viimeinen vilkaisu taaksepäin tai ilkkumaan erehtyvien nimien muistiinmerkitseminen. Ja toisaalta siksi, koska kyseessä on outo ryhmäilmiö mikä tapahtuu näin lähietäisyydeltä.
Kantaani vastaan puhuu yhtäältä "palkki päässä efekti", joka nyt esitetyssä tapauksessa minimoituu puolisoftiin taustaan ja toisaalta hieman etäinen sijainti(kuvittelen seistävän laumana tasaisella portaiden juuressa ja vedettävän keskimatkan zoomilla). Pöytäkirjaan merkittäköön myös, että tuossa on käytetty suoraa salamaa vaan siitä viis, sillä havainnolla ei ole suurempaa merkitystä(*näyttää keskisormea amatööreille*).
Jos fantasioidaan, tilanteessa olisi optimitapauksessa syöksyttävä rajusti eteenpäin, lähes kohta ex-ministerin jalkojen juureen. Siitä vedettäisiin ultralaajakulmalla mahdollisimman syväterävä veto ylöspäin, jolloin kuvan alareunassa olisi Arhinmäki taaksepäin katsovana ja yläreunassa koko tuo outo konklaavi.
Tilanne jotenkin haiskahtaa oudon kujanjuoksumaiselta tai epäspesifisti ajolähdölle. Se yhdistettynä Kataisen äreyteen ja puheisiin homminen hoitamisen pakosta sekä päätösvaltaa karkuun menemisestä voisi ennakoida jotain skuupintapaista tilannetta, jossa ainakaan juttu ei olisi sama kuin kaikilla muillakin, mutta voitaisiin saada vangituksi jotain epämukavia tosiasioita siitä kuinka yhteiskuntamme toimii. Jos siis kirjoittaja olisi yhtä pätevä kuin kuvaajakin mitä ilmeisimmin on tässä näkyvillä olevassa versiossa.
Et ceterum censeo, että Kari Mokko nyt vain joku entinen televisioTOIMITTAJA(Yle, TV 2 ja nyttemmin Ajankohtaisjournalismiksi sanottu käsite), joka ei ymmärrä paljostakaan yhtään mitään. Huonoutensa lisäksi valokuva on minun mielestäni verrannollinen fyysisen miljöön kiusaamisyllykkeeseen, jossa koolla olevien on ilveilijän/sanojan kimppuunsa saamisen uhalla välittömästi räjähdettävä nauramaan tai muuten yhteisymmärryksessä loukattava kiusattavaksi asetettua.
On oikeutettua kysyä, että jos Mokko on muka virkamies eikä oletusarvoisesti joudu eroamaan Kataisen hallituksen mukana, kuinka hän uskaltaa tehdä tälläistä? Vastaavasti ymmärtäisin tämän täysin, jos elettäisiin kaksipuoluejärjestelmässä ja Yhden Puolueen pressivirkailija tekisi näin Toisen Puolueen miehelle keskellä raakaa sikäläistä konfliktia. No, niillähän ei tietysti olisi koalitiohallituksia, joten ihan samana tilanne ei voisi toistua.
Niin, miksi valtioneuvoston viestintäjohtaja siis käyttäytyy tavalla, joka sopisi suuremmin yläkouluikäiselle kiusaajalle kuin hänelle? Ja miksi ihmeessä Usari käyttää julkaisuvaltaa tällä tavalla? Oma käsitykseni postauksen oheen tallennetusta Hesarin suorituksesta on kroonisesti mataloitunut rima ja kuvitelma että 40+ vuotta rakennetun maailmankuvan syöttämistä on passivoinut yleisön asteelle, jossa tämäkään ei ole sen mielestä mitään. Pidättäydyn laatusanoista.
Jari Kähkönen
Tahallista indoktrinaatiota mutkan kautta? En usko. Mutta silti tuo -40% siitä Paavon lärvistä sivua kääntäen etusivun mainokseen tutkien mitä lukee Paavon tatskan yläpuolella on: "Suursiivous!" Eli: "kommarit pois hallituksesta"?
Oikeasti nauroin tuolle, en voinut edes kuvitella löytäväni tuosta vielä lisää piilosävyjä.
Nukari näyttää avanneen Paavoa salamalla. Säätytalon portaikko on paha paikka kuvata ilman salamaa kun sieltä joku kävelee alas. Kuva on vuoden uutiskuvaainesta, mutta ei kuitenkaan, parvella tuijottavat jäävät liikaa softiksi ja varjoon. Olisin mennyt tuohon 14 millisellä JA PYSÄYTTÄNYT Paavon, senverran seko olen että se olisi ollut ratkaisuni. Sekunti paikallaan ja katse taaksepäin ja avot….
Mutta ei sellainen kuva olisi ensivuoden skabassa pärjännyt, joku naiskuvaaja olisi kuitenkin kuvannut albino rekkakuskien rukousvaellusta Zimbabwessa maanalaiseen katoliseen kirkkoon jossa käy vain juutalaisia.
Jaakko, painotekninen vahinkohan tuo on mutta harvinainen.
En muista samanlaista koko uraltani.
Lähetä kommentti