1968 vapun tietämissä olin lautapoikana ja putsarina raksalla. Silloin piti olla duunissa lauantait ja sunnuntait, että voi käydä lukiota. Siis meidän köyhien. Olin saanut yhden kerroksen valmiiksi ja laskeuduin alemmas. Ekasta luukusta kuului puhinaa ja kiljahtelua. Jähmetyin ovelle. Kaksimetrinen "kipinä" pani takaapäin työkaveria, jumalattoman isoa ja ronskia siivoojarouvaa. Pari nojasi ikkunaan ja kipinällä oli rööki suupielessä.
Hän katsoi taakseen ja tahtia vähentämättä muistutti, että oli mun vuoro käydä ostamassa KansanUutiset kuppilaan. Rouva huusi perään, kysyen haluaisinko tulla liukkaille. Menin kiitellen pakoon minkä ehdin kiireitä syytellen, neitsytpoika.
-
Me vasemmistolaiset hankimme taistellen teille kaikille terveydenhoidon, ilmaisen koulutuksen, työaikalait, lomajärjestelyt, eläkejärjestelmät, ylipäätään kaiken sen -jonka varassa olette saaneet nauttia hyvinvointivaltiosta. Me taistelimme paremman puolesta ja oikeisto eli kokoomus taisteli vastaan kaikkensa antaen, ettei yhtään ainutta parannusta yhteiskunnan "pohjasakalle" olisi tullut liian helpolla.
Voitimme silloin, nyt häviämme kaiken aikaansaamamme. Te nuoret annatte kaiken saavutetun pois, silmät iKiiluen kivapuheen soljuessa. Kaikki on blingbling ja ihanaa. Ihanaa ovat murjotut häpuhuulet, koska niitä kuvaamalla pääsee telkkariin ja saa hypeä, kuvatuista viis.
-
Mitä merkitsi tuo panotarina alussa? Silloin -60 ja -70 luvulla ihmiset olivat vielä ihmisiä.
(tarkennus…osa heistä oli). "Kipinä" oli ehdottoman tasa-arvon kannalla ja näytteli kesäteatterissa, rouva oli ollut luokaopettaja, mutta inhosi kansakoulun porvarillista pakkosyöttöä ja lähti raksalle.
Jos minun pitäisi nyt valita kenen kanssa olisin autiolla saarella loppuelämäni, ottaisin sinne nuo kaksi upeaa ja ronskia ihmistä erillaisten ryhmien ;-) kävelevien aikapommien sijaan. Mitä enemmän seuraan sitä elämää, joka velloo ammattikuvauksen sisällä, sitä enemmän minua oksettaa keinotekoisuus, valehtelu, kivapuhe, taidepuhe, naurettavat tohtorin ym.opinnäytteet, olematon ammattitaito ja jatkuva minäminäasenne. Sosiaalinen omatunto puuttuu täysin, jokainen alalla on valmis lyömään puukon kollegan selkään heti kun mahdollista.
Nuo ihmiset -60 luvulla olivat luotettavia kuin kallio…ja…liitottomat rikkurit istuttiin ulos heti kun sellainen ketale tavattiin. Näihin pohjaten tuleva rikkurilistani niistä, jotka alallamme hyväksikäyttävät ---kollegoittensa voimaa vastustaa sitä suurpääomaa, joka ei piittaa inhimillisyydestä.
-
Onnetonta on, että se mitä tuossa kirjoitan menee täysin ohi nuorilta.
Heillä ei ole enää kykyä solidaarisuuteen ja joukkovoimaan. Ennekaikkea heiltä puuttuu jokseenkin kokonaan lähihistorian taju, jotta he voisivat rinnastaa sen mitä on nyt - siihen mitä oli.
Minä olen edelleen jonkun sortin vasemmistolainen, en äärilaitaa, en kommari, en oikeistolaitaa, en änkyrä, en demari, en paljon muutakaan. Näin mitä tapahtui -80 luvun lopulla ja -90 luvulla, kun vasemmisto lähti herrojen kanssa marjaan, kaikki tuhoutui ja samalla putosivat suomut silmistäni, Siitä eteenpäin kymmenkunta vuotta ja lehtikuvaajan työni mukana uskoni kaikkeen tässä maailmassa oli mennyt.
-
Mutta haaveilen edelleen illasta nuotion äärellä. Kitaran lempeä säestys taustalla ja huivipäinen tummakulmainen vasurityttö nousee laulamaan Uralin pihlajaa Norffupulloun kiertäessä ja kuuman tunteen tykyttäessä kaikkien rinnoissa samaan sykkeeseen.
-
Kuvassa vappua Turussa (ehkä 1968.)
Orkku kadonnut ajat sitten, vain pieni näyttökuva jäljellä.Huomaa valkolakit ja derkkulan lippu. Nyt ylioppilas laskee isän rahojen ja hankenin verkoston varaan saadakseen Bemarin ja EU viran.
"Kommarit vittuun", kuten minulle sanoi kokoomuksen vappubileissä yhteiskunnan ilmaiseksi kouluttama valkolakki pari vuotta sitten keikalla. Kysyin, että --ettekös Te 1918 niin tehneetkin --mutta hänellä ei ollut tietoa muusta kuin, että silloin oli Helsingin Olympialaiset!
Todellisen, maailmaa muuttavan ja heikompia auttavan yhteisöllisyyden sijaan Te onnettomat elätte SOMEssa, perseennuolemisen ja valheellisen mielistelyn pakkomaailmassa, jossa ei armoa anneta --jos uskaltaa olla erilainen. Olette kuin harakat tervatulla sillalla, kun nokka irtoaa, tarttuu pyrstö kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti