Kollektiivi-sanalla oli 80 luvulla kelju kaiku johtuen Länsi-Saksan terroristeista ja NL:n työleireistä, mutta näköjään käsite on saanut pehmeämmän kaiun ja ryhmä 11 on tänään 11-kollektiivi. Selvä. Kollektiivin jäsen nro 3? ;-) Konsta Leppänen kirjoittaa analyysin kuvasta, joka EI ole uutiskuva, vaan feature, aikaan sitomaton kuvituskuva.
-
Konsta kutsuu Kim Jong-Unia Pohjois-Korean ( jatkossa P-Korea) Paul Mc Cartneyksi, mies on muuten Sir nykyisin. Ymmärrän ajatuksen, Beatles oli ensimmäisiä yhtyeitä, joka sai aikaan massahysterian teinitytöissä. Tuosta hysteriasta on kirjoitettu paljon, sosiologit pitävät silloista bändärihysteriaa puhtaasti seksuaalisena. Teini on turvassa huutaessaan riittävän kaukana kohteestaan, toisaalta on transferenssi idolin kanssa, toisaalta ei tarvitse antautua liian pitkälle. Groupiet hoitivat "antautumisen" Tässäkin Kim kuvassa sopivat teinit on päästetty kiinni idoliin turvamiesten valikoimina ja toisaalta vahtimina.
Olemme tekemisissä totalitäärisen valtion kanssa, joten materiaaliin pitää suhtautua varoen.
On kaksi tulkintamahdollisuutta.
1. Tilanne on aito siinä määrin, kuin se voi olla.
2. Tilanne on tunteiden suhteen pakotettu ja täysin ohjattu.
Konsta kirjoittaa. "Naisten ilmeissä on jotain vaikeasti hahmotettavaa ja ahdistavaa". Minä voin 62 vuotiaana jatkaa tuosta. Naiset ovat orgasmin partaalla, seksuaalisen täyttymyksen mahdollisuus on lähellä, mutta täysin saavuttamaton, frustraatio saa kasvot vääristymään. Kaikki naiset kaikkialla hakevat alfaurosta ja Kim tuossa tilassa on varmaan paras mahdollinen alfauros. Naisten ilmeet on helppo käsittää, ei vaikea. Ne voivat olla näyteltyjä, se on helppoa, mutta uskon niiden olevan oikeita.
Ilmeet eivät ole mitenkään P-Korea sidonnaisia, samanlaisia katselin vaikkapa Dingon konserttien takahuoneen edessä, 14 vuotiaat kiemurtelivat ja hakkasivat yhdyntäliikkein lantioitaan järjestysmiehiä ja suljettuja ovia vasten. Hyperventilaatiossa ja kiimasta kirkuen. Konstalle lisää kokemuksia seksuaalista huippua lähetyvistä naisista ja kulttuuriantropologien perusteosten lukua, vaikka Desmond Morrisia aluksi.
Mutta…ISO MUTTA…. Konsta kirjoittaa valokuvasta, mutta ei kirjoita sanaakaan kuvasta.
Kuvassa on nimittäin yksittäinen tekijä, joka on mahdollisesti jo tapattanut kuvaajan.
Mikä se on?
Kysyn tätä kuten kysyisin opiskelijoiltani. Joten seuraa hiljaisuus ja ajattelen, että "ei perkele, jokaisen pitäisi nähdä". Mitä kuvista on oikein tullut vai oliko opetus ennen parempaa.
No, muistatko miten luokkakuvaa otettaessa laitoit sormesi V asentoon edessäsi istuvan pään taakse. Tapa on kansainvälinen ryhmäkuvissa. En mene syvemmälle semiotiikkaan enkä semantiikkaakaan, mutta ele on kevyesti halveksiva ja samalla demonisoiva.
Nyt katso Kimin takaraivoa……Näetkö? Nyt sinun pitää itse ponnistella.
Hauskaa eikö---- ja mennyt läpi P-Korean sensuurista. Olisiko kuvaaja uskaltanut sortua indoktrinaatioon. Ei taatusti. Toisaalta niskalaukaus ei satu, olet ollut kuollut jo 0,5 sekuntia kun voisit tajuta jotain. Vain valon välähdys ja ikuinen pimeä.
-
Itse kuva on klassinen, valokuvan kieltä rumasti oikaiseva veto. Kuvaaja ei näytä koko banneria joukon päällä. Banneria ei varmaankaan ole rajattu poikki, kuvaaja on mokannut tai päättänyt siirtää huomion alemmas ;-) Kimin attrappisoikio on halkaisijoiden leikkauspistettä lähellä, mutta häiritsevästi poikkeutettu. Päättelen kuvan epästaattisuudesta, että kuvaajalle on tullut kiire. Meillä ei ole exifejä, mutta kuva on otettu keskialueen laajiksella paljon himmentäen, tappiin varmaankin.
Kuvaaja ottaa PASMista A:n ja ruuvaa sen kiinni tappiin, koska valoa piisaa. P-Koreassa ei bokehin laadulla skabata, vaan oleellista on tunnistettavuus, vaivatta. Visuaalisesti kuva on siis miltei repro, mutta siinä on kuitenkin kaksi selkeää tasoa. Siksi se elää. Ja jälleen…tässä mielessä tämä kuvaaja osaa asiansa verrattuna suomalaiseen lehtikuvaukseen. Hän pystyy jakamaan paniikissakin pintaa ja massoittamaan tilaa.
-
Konsta kirjoittaa, että Kimin päätä kehystää satapäinen joukko naisia. No NE on kaikki samannäköisiä eikö ;-) Mutta miehiä on selkeästi puolet kuvatusta joukosta. Oma lukunsa on ständi. Putkirunko kannattaa noin 300:aa sotilasta. Uutiskuva olisi, kun ständi sortuu ja sitten…sotilaiden ällistyneet ilmeet.
Hypoteettista joo. Eikä se kuva koskaan pääsisi maasta ulos. Mutta Kimin ilme olisi silloin tuhannen taalan ilmestys. Jäisikö diktaattori naureskelemean ja tönimään kengänkärjellä ruumiita, mene tiedä?
.
Takaisin Konstan kollektiivianalyysiin.
Kuva on Konstasta tyypillista P-Korealaista propaganda-aineistoa. Voimme huoletta pudottaa Koreasanan pois. Jos aloitamme vuodesta noin 1938, voimme katsoa historian laarista tällaista materiaalia kaikkialta maailmasta, myös Yhdysvalloista. Tätä roinaa näkyy nyt Venäjällä tai USA:ssa hieman erilaisena, mutta yhtä valheellisena. Mekanismit vain ovat kehittyneenpiä ja siksi vaarallisempia. Muiden maiden propaganda on tarkoitettu myös ulkomaiden käyttöön, P-Korean pääasiassa kotimaiseen käyttöön. Ja jos olemme tarkkoja ja mietimme tilannetta, se ei edes ole propagandaa. Tilanne saattaa olla nimittäin täysin aito. Toki totalitäärisessä maassa nuo 300 on koottu tuohon käskyttäen, mutta tunteet ja tilanne voivat olla aivan aitoja ja ennenkaikkea materiaali kuvaa tilannetta paremmin kuin vaikkapa HS:n "kuusipalstaapieninaamakeskelläeimitään" kuvat. Nehän ovat merkittävästi valheellisempia kuin tämä kuva, joka on visuaaliselta kannalta täysi repro. Kuvaajalle on määrätty paikka ja hän pelkää päänsä vuoksi ja painaa kauhusta jäykkänä nappia, pam. Ei visuaalista kikkailua kikkailun vuoksi HS:n tyyliin.
-
Konsta kirjoittaa…"isoa vauvaa muistuttavan"….. hm…olen työskennellyt kaukoIdässä paljon. Geneettisestä perusta johtuen monet ihmiset näyttävät Kimiltä. Konsta hoi, ettet vain omaisi R kirjaimella alkavia ajatuksia kirjoittaessasi kuva-analyysin sijaan rotuanalyysia. Jossain maissa kasvojen pulleus ei viittaakaan vauvaan, vaan henkilön hyvään toimeentuloon ja terveyteen. Tällaisissa asioissa kannattaa olla nuoren lehtikuvaajan tarkka. Kun seuraava työnantajasi ehdottaa matkaa P-Koreaan, tyssää viisumisi ao. maan ulkomaantiedustelun raporttiin, jonka mukaan olet huhtikuussa 2014 useaan ottteeseen loukannut suuren ahem... rakkaan johtajan ulkomuotoa. Kuullostaa pähkähullulta, mutta hiukan vastaavasta syystä en koskaan päässyt Libyaan. Selitä sellainen sitten AP:n deskiin.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
-
Konsta edelleen kirjoittaa, että länsimaissa kuva on helppo ohittaa journalistisesti arvottomana.
Minä en ohita vaan pidän tätä nimenomaan journalistisesti arvokkaana. Tämä kuva kertoo enemmän kuin sata HS:n keskeissommittelureproa. Tästä kuvasta voidaan lukea kuvapinta mutta riittävällä yleistiedolla varustettu lukee tästä myös paljon muuta. Tämä kuva antaa tilaa katsojalle vaikka ensiksi luulee, ettei annakaan.
Kuten..
- Kolmen sotilaan kosketuksen toisiinsa vasemmassa etualassa.
- Sotilaiden meikin asteen.
- Kimin puvun kankaan. Ranska?
- Oikealla Kimiin tarttuvan sotilaan kypäräsuojan reunan rispaamisen.
- Takavasemmalla naureskelevan upseerin ilmeen, huvittuneisuus?
- Kimin käsien paikat.( Hän ei ota kiinni vasemmallaan olevan sotilaan lantiosta, vaan roikottaa kättään kämmenselkä sotilasta vasten ja oikealla kädellään hän pitää kiinni sotilaan käsivarresta.
- Kimin tukanleikkauksen, vrt. natsisaksan sotilaiden tukkatyyliin 1930 luvulla.
- Taustan taputuksen tahti, suuri osa on lyönyt kätensä yhteen samaan aikaan.
- Suurimmalla osalla suu raolla, mutta he eivät huuda kuten länsimaissa tapahtuisi.
Ja kymmenen muuta asiaa, joista voidaan aloittaa keskustelu…
Konsta, kun kuvasta kirjoittaa, pitää katsoa kuvaan ja kirjoittaa siitä. Skarppaapa.
Lopuksi kirjoitat, että meidän arvojärjestyksessämme poptähdet tulevat ennen diktaattoreita.
Kenen meidän?
Minun arvojärjestyksessäni erityisesti elämän jatkumisen kannalta tulee ensin V. Putin…paljon ennen kuin L. Gaga.
4 kommenttia:
Konsta Leppäsen teksti Aamulehdessä ei todellakaan lue kuvaa, joka on sen nimellinen lähtökohta tai innoste. Kuvakolumni on siten otsikkona epärehellinen ja journalistisen taitovirheen rajalla, tekstin sisältö on valokuvaajan yleinen törinä minkä kärjessä on vain joku kuva.
Hyvää tekstissä on yleinen havainto propaganda-aineisto kahdensuuntaisesta vaikutuksesta, mutta tuon arviolta yhden twiitin tai old-skool tekstarin mittaisen säälittävän haikun sanomiseen ei olisi pitänyt valtakunnan median kolumnitilaa hassata. Huonon toimituksellisen ratkaisun vaikutus on sama itsesaastutus, joka keksittiin Holkerin hallituksen aikoja, kun kirjoittajat alkoivat laittaa leipätekstin oheen niitä pieniä laatikoita omia mielipiteitään varten.
Muilta osin lainattu työ on klassista suomalaista nimibrändäystä, jossa sillä mitä todellisuudessa tehdään on minimaalinen merkitys versus tekijänsä kuviteltu tai todellinen erikoislaatuisuus. Sääli vain, että useimmat eivät saa osakseen kuin sen nimibrändäyksen kielteisen puolen, jota sanottaisiin kiusaamiseksi ja syrjimiseksi mikäli vallankäytöllinen perusasetelma vain soisi moiset määritteet tähän yhteyteen.
Jorelle kiitos haastamisesta ja yllättämisestä, sillä tekstissä tuotiin esiin sellaisiakin pointteja tuntemattoman korealaisen valokuvaajan työstä, jotka havaitsin itse vasta tarkistettuani ne jälkikäteen kuvasta tekstiä lukiessani. Kritiikkiä siitä, että postauksessa ei ollut linkkiä verkostakin saatavilla olevaan kritiikin kohteena olevaan työhön.
Lopuksi oma pohdintani siitä mitä tälläinen Aamulehden julkaisema säälittävä haiku merkitsisi laajemmassa asiayhteydessä. Tästä nimittäin johtuu mieleeni usein kuultu puolustelu, kun jossain on julkaistu jotain ihan kuraa ja olen sitä arvostelemassa. Noku, sananvapaus ja keskustelun herättäminen. Olisiko sittenkin niin, että Konsta Leppäsen työ on klassisen kirjoittavan toimittajan apinointia, joka julkaistiin koska muu olisi joko ollut vanha vitsi tai jotain mitä valtavirran mediassa ei pidetä julkaisukelpoisena?
Siinähän iskut annetaan joko niin että kukaan ei muka huomaa tai sille kenestä ei varmasti ole lyömään takaisin. Tästä kulkee yhtäältä ajatusviiva siivottomaan anonyymiin internettiin ja toisaalta siihen kuinka valtamedia tekee itse itsestään sellaista pilkkaa, että koko höskän elinkelpoisuuden perään on pakko kysellä.
Siksi Konsta Leppäsen "kuvakolumni" ei välttämättä ole pelkkä turhan julkkiskultin jatkumo ja sellaista kuvallisen puusilmäisyyden riemujuhlaa kuin luulla voisi. Mitä jos se onkin hautapaateen vertautuva osoitus mediamme uudistumiskyvyttömyyden vaihtumisesta todellisuudentajuttomuuteen?
Jari Kähkönen
Hyvä teksti, kiitos!
Helpompaa kuin mennä kuvaan sisään ( tai konserttiin tai tauluun) on kertoilla niitänäitä yleensä alueesta. Siten toimien ei tosin saa vihamiehiä, Suomessahan ei saa osata sanoa mitään enempää kuin mediaani kansalaisista. Ei ihme, että Heikinheimo teki itsemurhan. Jukka Kajavan ennenaikainen loppu oli mysteeri mutta kyllä häntäkin vihattiin suvereenista osaamisesta. Näin Suomessa.
Hyvä kirjoitus, Jore, oikein hyvä. Arno Rafael näki kuvissa paljon muuta kuin tallaaja, sinä vedät kyllä pidemmälle. Mä varmaan kualisin jos osaisin, viitsisin?., kuvaa noin hyvin tutkailla ja omat kortit voisi tällöin vaihtaa Gigasiin niidenkään enää täyttymättä.
Näitä lukisi mielellään enemmänkin, toimitan materiaalia. Kaikenlaista ja nimenomaan.
Ilkka Ruotsalainen, Pälsin viitoittamalla tiellä
Kiits, tätä työtä olen tehnyt parikymmentäviisi vuotta opiskelijoilleni, siksi olen työtön. Hiihaaa. Joskus, vielä innostuu syväanalyysiin......koska se on hauskaa vaikka aikaa kuluu tunteja, mutta saako siitä kukaan kohderyhmästä, eli nuoret kuvaajat mitään... Eppäilen vahvasti koska keskustelua heidän kanssaan ei synny.
Lähetä kommentti