torstai 1. toukokuuta 2014

Pahoitteluni...

…tekstissä olevista kirjoitusvirheistä. 
Sanasokeudestani, eli dysleksiastani johtuvia virheitä vaan tuntuu jäävän, vaikka luen tekstit moneen kertaan. Joskus vamma on pahemmalla päällä, joskus menee paremmin. Kun aika moni julkaisematon kommentti kehottaa minua menemään takaisin kouluun opettelemaan oikeinkirjoitusta, niin kerron taas, että olen ns. "sininen lapsi" ja olin kuolla synnytykseen napanuora kurkun ympärillä. Siinä meni oikeikirjoitus ja looginen ajattelu ja matematiikka hapenpuutteeseen.
Tämä noinniinkuin tiedoksi saman toistajille ja hei…..mielellään omalla nimellä seuraavan kerran, kiitos.

2 kommenttia:

sa.mih kirjoitti...

Kun itse asiaan ei voi, pysty, tai halua puuttua, koska ei pysty tai kykene. Niin sitten on parempi vittuilla oikeakielisyydellä. Kun ei muuhun kykene. Surkeaa, mutta yleistä.

Samppa, ei 5,5 kg lapsi, kuten Sankarimme ALex

Jore Puusa kirjoitti...

Näinhän se on. Tavallaan --- toisaalta ymmärrän turhautumista. Minäkin turhaudun siitä, etten mahda mitään nykymenolle. Kävelen nurkissa ja poltan röökiä ja puhisen ja otan ehkä oluen -- jos on rahaa.
Mutta en kirjoita nimetöntä viestiä. Se taas johtuu siitä että olen 62 ja olen saanut ankaran kotikasvatuksen.