1a. Sidosryhmä, puolue - teollisuusyritys - uskonnollinen organisaatio - ammattiliitto.
"Nykypäivä" - lehdessä taustaorganisaatio on Kokoomuspuolue, Demarissa Suomen SosDempuolue.
1b. Lehden omistaja, konserni tai perhe. TurunSanomissa Ketosten perhe ja HS:ssä Erkkojen suku.
1c. Lehden hallitus, joka erottaa ja nimittää päätoimittajan ja jolle PT raportoi. Arvostettuja hallitusammattilaisia.
1d. Pörssiyrityksen suhteen osakkeenomistajat. Lobbaavat ja painostavat hallitusta
2. Julkaisija tai toimitusjohtaja / hallituksen puheenjohtaja. Riippuen organisaatiomallista. Joskus journalisti, usein talousihminen. Vaikuttaa suoraan lehden linjaan, painostaa päätoimittajaa haluamiinsa ratkaisuihin.
3. Päätoimittaja, ensimmäinen journalisti hierarkiassa, tehtävänsä voidaan jakaa hallinnolliseen ja journalistiseen . Luo lehden linjan esimiestensä ohjauksessa tai hyväksymänä.. Lehdellä on lain mukaan oltava päätoimittaja, joka on juridisessa vastuussa lehden linjasta ja vastaa kiistakysymyksissä oikeudessa -- paitsi Sanoma Oy:ssä, jossa päätoimittaja ei vastaa freekuvaajan saamasta haasteesta.
4. Toimituspäällikkö, organisatorinen vastuu. Lomat, nimitykset, HR-työ, henkilökemia, palkat, palkkiot, rekry jne. raportoi päätoimittajalle.
Kuvatoimittajalla ei ole asemaa hierarkiassa, hän palvelee koko lehden kuvatarpeita ja pääasiassa hoitaa trafiikkia, eikä juuri pääse kuvien valintaan mukaan, jakaa friikkujen työt. Toimii kolmen journalistisen päällikön ja taittajan alaisuudessa ja rinnalla.
Kuvatoimittajalla ei ole asemaa hierarkiassa, hän palvelee koko lehden kuvatarpeita ja pääasiassa hoitaa trafiikkia, eikä juuri pääse kuvien valintaan mukaan, jakaa friikkujen työt. Toimii kolmen journalistisen päällikön ja taittajan alaisuudessa ja rinnalla.
5. Uutispäällikkö, seuraa uutisvirtaa ja jakaa työt. Lehden tärkein journalisti ollessaan asioiden tasalla.
6. Toimitussihteeri, usein taittava. Lapioi lehden kasaan, taittaa ja organisoi arjen käytäntöjä.
Älä sekoita toimituksen sihteeriin, joka ei ole journalisti.
7. Tuottaja, uudehko työnimike. Organisoi liitteitä ja lehden juttujen tilaamista ulkopuolisilta. Rakentaa juttukokonaisuuksien agendaa ja sovittaa sitä ilmestymisaikatauluun ideoi juttuja ja tekee researchia.
8. Pääkirjoitustoimittaja, joskus entinen jopa päätoimittaja. Arvostetuin kirjoittaja lehdessä. Päätoimittajan ohjauksessa luo ja levittää ja avaa lehden linjaa. Ottaa kantaa päivänpolttaviin asioihin.
9. Ulkomaantoimittaja, sijoitettu. Työpaikkana vaikkapa Tukholma tai Peking.
10. Viihdetoimittaja tai julkkistoimittaja seilaa pitkin organisaatiota lehdestä riippuen. IS.ssä Tainola korkealla hierarkiassa. Toisaalta muun toimituksen peitetyn halveksunnan kohteena. Omaa valtavan kontaktiverkoston. Viihdetoimituksen eli hömpän merkitys kasvaa nuorten lukutaidon hävämisen myötä.
11. Taloustoimittaja, kirjoittaa kansantaloudesta ja firmoista, popularisoi talouden kiemuroita.
13. Reportteri, lähtee kun pillit vinkuvat. Erikoistuu nopeisiin tilanteisiin. Menee sinne, mistä muut tulevat pois. Ei jähmety.
14. Kotimaa ja kaupunki, soittaa poliisikierroksia ja tekee vakiokamaa tutkien vaikkapa, miksei jotain puuta kaadeta puistossa, vaikka se on laho. Usea toimittaja aloittaa tästä tehtävästä lehdessä.
15. Liitetoimittaja, rakentaa esimerkiksi ruokaliitteitä tai autoliitteitä. Ostaa niihin juttuja, kuten moni muukin osasto.
16. Urheilutoimittaja, seuraa STT:n urheilua, kokoaa tuloslistoja ja kirjoittaa paikkakunnan toivoista juttuja, joskus matkustaa isoihin kisoihin.
17. Ravitoimittaja, kirjoittaa hevosista, jotka juoksevat ympyrää. Joskus peliaddikti.
18. Kulttuuritoimittaja voi olla korkeallakin hierakiassa, seilaa organisaatiossa kuten viihdetoimittajakin. Kulttuurin merkitys pienenee lehdissä, nuorten lukutaidon häviämisen myötä.
19. Informaatikko on toimittaja, joka hakee tietoa kollegoilleen. Leikearkistoista ja webistä ym. Merkitys kasvamassa.
20. Graafikko, saattaa taittaa lehteä, yleensä tekee uutisgraafeja ja karttoja
21. Kuvankäsittely eli vanha repro-osasto, erottelee tai käsittelee kuvat. Jatkokäsittelee toimittajien omat kuvat.
22. Lehtikuvaaja, yleensä alimmalla portaalla lehdissä. Ajaa autoa keikoilla, palvelee toimittajaa. Saa kuvausmääräyksiä putkipostilla, harvoin osallistuu toimituksen palavereihin. Pitää huomata että poikkeuksiakin on.
Zine puolella kuvaaja saattaa olla erittäin merkittävä, esim ruokakuvaaja tai interiöörikuvaaja.
23. T- ryhmä eli avustavat työntekijät, kuten atk-tuki, toimituksen sihteeri, joka varaa matkat ja hotellit + huolehtii rahaliikenteestä..hoitaa assistentin työt. Ilmoitusmyynti, asiakaspalvelu jne.
Olen aikanaan päättänyt, että jokainen bloggaus saa oman kuvansa..Tätä juttua on hiukan vaikeaa kuvittaa, joten pannaan tähän irtokuva kuluneeltä päivältä. Lytro on kamera, jolla terävyysalueen voi asettaa vasta kuvankäsittelyn yhteydessä haluttuun paikkaan. Ennenvanhaan saman saattoi tehdä tarkentamalla manuaalisesti tärkeimpiin paikkoihin. Setissä saattoi olla kolme neljä eri tarkennusta. AF:n aikana tämä on vaikeampaa. Kuvassa toimittaja tekee haastattelua ja minä mietin miten sijoitan kuvattavan palvelemaan jutun kontekstia.
7 kommenttia:
Kohta kolmen loppuosa lienee sarkastista tai muuten liioittelevaa tyylilajia. Jotta kukaan ei ottaisi sitä kirjaimellisesti, niin todettakkoon. Julkaisijan vastuusta ei lehti voi luistaa, vaikka free olisi kirjoittanut sydänverellään alle millaisen sopimuksen vain.
Korvausvelvollisuus on taas ihan eri juttu. Kun meikäläinen muutaman tiedejutun vuodessa Hesariin kirjoittanut vaatimaton avustaja sai eteensä sopimuksen, jonka mukaan vastaan kaikista kolmannen osapuolen juttua koskevista rahallista vaatimuksista, niin kiikutin paperin pitkän kepin nokassa tunkioon.
Tiettävästi näitä tapauksia ei ole realisoitunut, mutta pahimmassa tapauksessa allekirjoittaneelta voidaan viedä tuhkatkin pesästä.
Saapa nähdä miten käy kun ensimmäinen case materialisoituu. HS soppari nimenomaan painottaa freen omaa vastuuta ja edellyttää tämän painottavan asiaa kuvattavallekin. Kun free parka ei saa apua liitoltakaan, koska lehti katsoo ettei liitto voi avustaa yksityisyrittäjää näemme vielä mielenkiintoisia kuvioita. Sarkasmia..kyllä. Mutta monen pelkäämä tilanne.
Suuresti epäilen, että korvausjuttuja tulee. Tosin minun epäilyni ei poista Damokleen miekkaa roikkumasta allekirjoittaneiden free-journalistien pään päältä.
Ylipäänsä koko sopimuksiin liittyvä kalabaliikki oli täysin turhaa. Sen seuraus oli lähinnä parhaiden lähteminen Sanomille kuvaavien joukoista. Kun en alaa sen paremmin tunne, niin en tiedä, ketkä ovat jättäneet allekirjoittamatta ja ketkä ovat sen tehneet. Vaikka olen useissa asioissa eri mieltä Joren kanssa, niin yhdessä nähtävästi löytyy konsesus. Hesariin nykyään kuvaavat ovat pääasiassa alan pahnanpohjimmaisia. Tosin eivät omasta mielestään.
Olen kirjoittanut paljon Sanomien minulle tarjoamasta sopimuksesta. Jos kiinnostaa, niin poikkitieteellisestä blogista voi käydä lukemassa evästeellä "Sanoma sopimus" tai vain "Sanoma".
Sanoisin, että kalabaliikki ei ole ihan turha. Sopimuksen allkirjoittaneet aivan faktisesti veivät niiden työt, jotka eivät allekirjoittaneet. Allekirjoitus on moraalisesti arveluttava tapa lisätä omaa työmääräänsä. Tunnen useita hyvin katkeria ikätovereitani, jotka eivät allekirjoittaneet ja jopa vuosikymmenien työsuhde purkautui ja korvautui hyvän heikkotasoisella kuvaajalla. Mielestäni tässä on paljon isommasta kyse. Kun aiheesta kerättiin sopparin negatoiva webadressi niiltä, jotka Sanomille tekivät töitä allekirjoitin luonnollisesti, mutta lisäsin peräkaneetin jossa muistutin että korvaavat kuvaajat löytävät viikossa ja niin kävi. Ilkeää todeta että joukossa on pari hyvää tuttuani. Ikäisiäni.
Minulta tulee aiheesta bloggaus jossa määrittelen sopimusta ja erityisesti mitä sen allekirjoittaminen tarkoittaa yleensä lehtikuvauksen suhteen, koska seuraukset ovat jo näkyvissä ja minua tietysti hykerryttää että homma on mennyt justiinsa niinkuin ennustin kolme - neljä vuotta sitten.
Listaan myös viikon -parin sisälle ne jotka allekirjoittivat ja tekevät sanoma Newsiin. Pidän heitä rikkureina, yksinkertaisesti halveksittavana ryhmänä koka ajatteli vain itseään kun me muut koetimme selittää viikkoja että vain joukkovoimalla saadaan aikaan maassamme friikkujen tilanteeseen parannus. Ei mennyt läpi. Nyt röyhkeimmät tekevät työt ja ammattilaiset imeskelevät silakanpäitä. ja..on aivan sama tekeekö sopimuksella töitä sanomille tai myy sillointällöin ilman sopimusta, silloinkin tukee sanomien linjaa ja antaa sanattoman hyväksynnän lehden linjalle. Tähän rikkurijoukkoon kuuluu useita itsetoteuttamiaan keikkoja Sanomille myynyt vuoden nuori eurooppalainen Meeri Koutaniemi. Näille nuorille luonnnollisesti vain oman itsen eteenpäinmeno on tärkeää, muista viis. No se on nykyaikaa, minun toimintamallini pohjaavat menneeseen aikaan eli solidaarisuuteen ja joukkovoimaan. Eli niihin arvoihin joille nämä uudet kuvaajapolvet naureskelevat ja sitten jatkavat toistensa selkien puukottamista.
Ei kannattaisi ilmaista itseään niin huonosti, että joutuu selittelemään. Tarkoitukseni oli sanoa, että Sanomien taholta soppimuskalabaliikki oli sekä tarpeetonta että ennen kaikkea vain negatiivisiin tuloksiin johtavaa. Aivan yhtä hyvin olisi voitu tehdä asialliset molempien osapuolten edut huomioiva sopimuspohja. Tai jättää koko sopimusrumba väliin. Minäkin kirjoittelin Sanomille vuosikymmenet ilman mitään sopimuksia. Nyt koko prosessista ei seurannut mitään hyvää kuin korkeintaan niille surkimuksille, jotka allekirjoittamalla pääsivät koukkaamaan parempiensa ohitse.
Minulla ei ole sisäpiirin tietoa, mutta oletan (en tiedä) esim. sopimusten hyvyyden kellokkaana toimineen Riitta Pollarin lähteneen Sanomista perheen sisäisten jännitteiden takia. Aviomies kun on valokuvaaja.
Nostan hattua niille, jotka jättivät allekirjoittamatta, vaikka Sanoma oli ollut merkittävä työllistäjä. Oma allekirjoittamatta jättäminseni ei ollut mitenkään sankarillista, koska Hesariin ja muihin Sanomien lehtiin kirjoittamiseni oli ollut hyvin satunnaista. Sitä paitsi Sanomilta saamani palkkiot olivat yleensä ilmaislehtien tasoa. Pahimmillaan jopa ehdoteltiin kokonaan palkkioista luopumista, sainhan lehteen kirjoittamalla "ilmaista näkyvyyttä".
Ristin tuottajan tuhoojaksi sanaillessani, sillä usein tehtävässä on liian kiireisiä, omaksumiskyvyttömiä ja lahjattomia, että he tekisivät työnsä oikein tai suorastaan hyvin. Esimerkiksi otsikot ovat paikkapaikoin parempia vitsejä kuin sarjakuvapiirtäjä Jarla olisi ikinä voinut lohkaista, jos ne vain eivät löisi leipätekstiä korville siinä missä ingressikin.
Pitikö julkaisun sisällön vitsailla tai vihjata? Ei välttämättä, jos se ei kuulu yhteisesti ymmärrettyyn tyylivalintaan. Mutta tietysti toisaalta sanailukin jonkin sijan saakoon, sillä onhan työkaluna yhteinen suomemme. On tässä varmasti välillä tullut veisteltyä aika ilkeitä otsikoita itsekin ajan mittaan.
Sitten ihan rohkeasti asian viereen eli päätoimittajavastuuseen, joka oli ennenaikaan kohtalaisen kovakin juttu. Tätänykyä asia ei ole ihan niin, sananvapautta tulppaavat virkakoneiston edustajat ovat näet oppineet näkemään maailman käärmeen lailla eli lämpöhakuisesti, katsomaan sinne missä on tosiasiassa tehty oikeustoimien alaisena olevaan aineistoon liittyviä sisältö- ja julkaisupäätöksiä.
En minäkään sitä uskonut ennenkuin senttasin ensimmäistä kertaa uutista vastaavan päätoimittajan syyttämättäjättämispäätöksestä siinä missä jutun toimittaja ja hänen toimituspäällikkönsä kyllä saivat syytteen. Sekä toisen jutun tuottaja sai hänkin tuskaa paattiin, oikaisusta huolimatta. Journalistiseen työhön liittyvä oikeudellinen edesvastuu on kyllä kovasti kuljettumassa organisaatiossa alas- ja ulospäin, väitän minä.
Miten esiinotettu sopimusmalli eroaa periaatepäätöksestä jossa lähdesuoja raukeaa pakottavaan oikeudelliseen esteeseen, joka sekin on ihan käytössä oleva toimintamalli, mutta ei kukaan siitä ala huutamaan? Väitän myös, että työnantajavastuuseen perustuva työntekijän muuten kuin tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella aiheuttaman vahingon korvausvelvollisuus on oikeasti ollut uhanalainen asia jo kauan ennen sopimuspolitiikan kovasti toitotettua muutostakin.
Ei nimittäin ole oikea journo ennenkuin työnsä tekemisen vuoksi on ammuttu kohti, käyty käsiksi tai joutunut oikeuteen, mutta toisaalta en kehota ketään tavoittelemaan tätä kunniaa, siinämäärin inha ja toisinaan jopa lopun ikää mukana seuraava juttu se on. Kokemuksia haluavalle nuorelle voisi ennemmin suositella tarjottimellisen shotteja nopeasti peräjälkeen juomista pressiklubilla tai muussa soveltuvassa anniskelupaikassa.
Työ nimittäin pyörii alituisen ristiriidan ympärillä ja siellä niskaan tulee paitsi sitä itseään niin myös uhkauksia kaikesta kolmesta. Ihmekö siis, että tovin työskentelyn jälkeen laihoista ja kilteistä kympin tytöistä tulee niitä persjalkaisia, katkeria ja pahantahtoisia rähinäautomaatteja, joiden kanssa heikompi mies jo ihan helisemässä?
Missä siis tätä työtä tekevä on silloin, jos jäsenyyden oikeusturvaklausuuliin ei voi luottaa, vastuu- sekä oikeusturvavakuutus ei ole olemassa tai se on todellisuutta vastaamaton? Tai jos on allekirjoittanut avustajasopimuksen mallia Kaikki Oikeudet Pidätetään Kustantajalle? Aika kylmäävä tilanne, pakko sanoa.
Vaikka tekisi pelkkää kuvaa eikä koskaan ottaisi olosuhteisiin liittyviä tietoisia oikeudellisia riskejä(esim. luvaton kuvaaminen kotirauhan piirissä), ja tietäisi, että kuvan sisältöön liittyvät riskit ovat suhteellisen pienet, niin kyllä se on siltikin Titanic-metodilla jäävuorten keskellä seilaamista. Eli evakuointihälytys voi tulla yllätyksenä, mutta veetuttaa silti aika railakkaasti kun äänen kuulee.
Journalistin ei tietysti pidä alistua uhkaan eikä hän saa luovuttaa päätösvaltaansa toimituksen ulkopuolisille tahoille, mutta joihinkin uhkatyyppeihin ei ihan minäkuva ja omanarvontunto riitä(mitkä muuten nekin syöpyvät sekä vioittuvat joissakin työympäristöissä). Pitää olla jotain kättäpidempää. Vai elääkö vanha kahtiajako "paskatoimittajien" ja "asiallisten" välillä nyt siinä, että tänään viimemainittujen vino maailmankuva on tekstikäsitelty kokoon tiedotteista ja markkinointiviestinnästä?
Jari Kähkönen
Jos sanomien freen teoreettinen riski on korvausvelvollisuus kuvattavan nostettua prosessin, Sanomien myytyä ottamansa kuvan kondomimainokseen, on tavallisen kuvaajan suurin riski suututtaa ( ostava) toimittaja. Miesfree saattaa tehdä sen pelkästään haisemalla hielle tms. Minun on aina ollut vaikeaa ymmärtää, miksi ( jotkut) naistoimittajat polttavat päreensä vaikka yrittäisi käyttäytyä äärimmäisen kohteliaasti ja vain kuunnella ja kysellä. Et ehdi avaamaan naiselle auton ovea ja oletkin jo keikkaboikotissa, naps. Kuvien substanssilla ei ole mitään merkitystä. Sensijaan siskoille ei kanneta kaunaa vaikka kuvissa ei näkyisi mitään, sattuuhan sitä. Mitä enemmän naistoimittajia lehdissä, sen toivottomammaksi käy miesfreen asema.
( jos olet asiakkaani, muista että tämä ei ole yleistys, on myös oikeasti tasapuolisia naistoimittajia -vaikkakin vähemmistö.) Tuittuilu ja kostaminen kuitenkin kuuluu kiinteästi alaan.
Jos jenkeissä ekstrovertti, ruma ja vanha ja rankka kuvaaja jonka kuvat sykkivät --saa duunia, niin Suomessa hiirenoloinen mieskuvaaja --joka pyyhkii toimittajan kengillä naamansa ja nuolee aamusta iltaan tekee duunia…ja jokainen naiskuvaaja…joka tekee sekä naisille että miehille. Naisostajille yhteisen siskoenergian takia ja miesostajille sukupuolten välisen jännitteen takia. Tähän voi ja saa todeta että ei pidä paikkaansa, no kirjoitin edeltävän 40 vuoden kokemuksen ja satojen pressissä kuunneltujen toistamiskelvottomien tarinoiden pohjalta.
Lähetä kommentti