Nykyinen kuvajournalismi lähtee subjektiivisen valokuvauksen perinteestä.
Kuvataan oman tunteen vallassa - piittaamatta kohderyhmästä.
Tällä on seurauksensa. Kohdeyleisö etääntyy ja vieraantuu. Vieraantuneet äänestävät jaloillaan. Vieraantumisen syytä ei oivalleta, koska se on liian lähellä.
-
Lehtiä johtavat eivät näe syytä pieneneviin levikkilukuihin, koska eivät tunne kuvanlukemisen ja viestin oivaltamisen mekanismeja. Nykyiseen kustannustoimintaan kuuluu, että ratkaisut tehdään viivan alle tuijottaen ja aina siten, että kuvapuolen miehitystä vähennetään ja/tai miehityksen laatua heikennetään. Näin sahataan oksaa, jolla istutaan.
-
Visuaalisuus on ollut ja tulee olemaan voimakkaampi tekijä kuin teksti. Tuo suhde journalismin sisällä ei muuksi muutu, vaikka kuvantuottajiin ladattaisiin millaisia tahansa negatiivisiä arvovarauksia. On kuvantekijöiden oma syy, että olemme ajautuneet sivuraiteelle ja ammattimme tuhoutuu. Emme tiedosta esim semiotiikan esittämiä lainalaisuuksia ja sosiologien esittämiä teorioita ihmisjoukkojen käytöksestä.
-
Luolamies teki kuvan kiviseinälle, hän ei pyrkinyt määrittämään biisonia kirjoitusmerkkejä kehittämällä ja niitä luolaan raapustamalla..
klik graafiin = 1400 pix leveä
Jos et usko grafiikan viestiä, kokoa kymmen ihmistä ja leiki "rikkinäistä puhelinta".
( menkää piiriin ja jättäkää pari metriä väliä toisiinne, ensimmäinen keksii lyhyen lauseen, vaikkapa
-----naapurin bullterrier sai 11 raajarikkoa pentua------ ja kuiskaa sen toisen korvaan. Toinen puolestaan kuiskaa lauseen kolmannen korvaan, vain yhden kerran. Näin jatketaan ja verrataan lopuksi alkuperäistä ja muuntunutta)
Kuvataan oman tunteen vallassa - piittaamatta kohderyhmästä.
Tällä on seurauksensa. Kohdeyleisö etääntyy ja vieraantuu. Vieraantuneet äänestävät jaloillaan. Vieraantumisen syytä ei oivalleta, koska se on liian lähellä.
-
Lehtiä johtavat eivät näe syytä pieneneviin levikkilukuihin, koska eivät tunne kuvanlukemisen ja viestin oivaltamisen mekanismeja. Nykyiseen kustannustoimintaan kuuluu, että ratkaisut tehdään viivan alle tuijottaen ja aina siten, että kuvapuolen miehitystä vähennetään ja/tai miehityksen laatua heikennetään. Näin sahataan oksaa, jolla istutaan.
-
Visuaalisuus on ollut ja tulee olemaan voimakkaampi tekijä kuin teksti. Tuo suhde journalismin sisällä ei muuksi muutu, vaikka kuvantuottajiin ladattaisiin millaisia tahansa negatiivisiä arvovarauksia. On kuvantekijöiden oma syy, että olemme ajautuneet sivuraiteelle ja ammattimme tuhoutuu. Emme tiedosta esim semiotiikan esittämiä lainalaisuuksia ja sosiologien esittämiä teorioita ihmisjoukkojen käytöksestä.
-
Luolamies teki kuvan kiviseinälle, hän ei pyrkinyt määrittämään biisonia kirjoitusmerkkejä kehittämällä ja niitä luolaan raapustamalla..
klik graafiin = 1400 pix leveä
Jos et usko grafiikan viestiä, kokoa kymmen ihmistä ja leiki "rikkinäistä puhelinta".
( menkää piiriin ja jättäkää pari metriä väliä toisiinne, ensimmäinen keksii lyhyen lauseen, vaikkapa
-----naapurin bullterrier sai 11 raajarikkoa pentua------ ja kuiskaa sen toisen korvaan. Toinen puolestaan kuiskaa lauseen kolmannen korvaan, vain yhden kerran. Näin jatketaan ja verrataan lopuksi alkuperäistä ja muuntunutta)
5 kommenttia:
Ei suinkaan mahdoton ajatus. Jos lähdetään kuvajournalistisen tradition vääristymisestä "napavalokuvaajien" suuntaan, se taustoittuisi sujuvasti maamme ns. sivistyneistön perinteeseen, jossa saarna aina ehdottomasti lopulta karkaa opinkappaleesta, koska julkinen tila on kierolla tavalla viritetty vinoon. Koska kaikki tähän asemaan päässeet tuntevat kaikki eikä porukkapäätöksen vuoksi kukaan tee toisesta kantelua tuomiokapituliin.
Siksi kun moinen "sivistynyt" joutuu satimeen ja häntä aletaan vastuuttamaan, niin hän menee aina täysin lukkoon sekä alkaa puhumaan viran tai oppiarvon takaa niinkuin kukaan muu huoneessa olija ei osaisi edes lukea itse. Milloin ei muka tiedetä rikosprosessin kulkua tai sekoillessaan selitetään kysyjän luulevan kysyttyä tutkinnanjohtajan esimieheksi vaikka on lupahallintopuolen siviili. Puhuja on niin hysteerinen, että ei ole saada puhetta poikki sitten millään.
Yhdistävä pointti olisi siis väärinkäsitys- tai tietämättömyyskuvitelman taakse pakeneminen haastettaessa, sillä vaikka esim. kirjallisen kulttuurimme nuoruuden vuoksi muistamme yhä sen ensimmäisen sukupolven, ei kukaan nykyisestä ole heidän vertaisensa ts. kykene samaan virtuoosimaiseen uuden luomiseen.
Siirryttäessä sanasta kuvaan olisi ainakin minusta houkuttavaa ajatella, että hieman alle sadassa vuodessa kuvajournalistit ovat ehkä päässeet establishmenttimme heikomman astian asemaan. Tällöin heillä olisi paitsi sen ulkoiset tavat kuten pennalismi ja erilaisuudenviha, mutta erityinen paine "olla valittamatta" vaikka on ilmeistä ja selvää, että he saavat olla mukana lähinnä maskottina tms.
Miksi siis maamme kuvajournalistien kärki lähtisi haastamaan, kaatamaan tai luomaan Kuvaa Isolla Koolla? Onhan kuitenkin niin, että oma asema korkeintaan siedettävänä erikoisuutena tai harrastemäärärahan käyttäjänä tiedetään eikä jotain Puusaa lukuunottamatta kukaan edes perään huuda. Eläin pysyköön ekologisessa lokerossaan, jos ei tahdo joutua taisteluun eloonjäämisestään.
Ja sitten tulee kuvajournalismin kysynnän heikkous, 1960-luvulla oli Erkon Viikkosanomissa vähän jotain, mutta tätä nykyä kaikki on 3-4 lisäkuvaa nettilinkin takana. Suurinpiirtein niitä aikoja tai viimeistään 70-luvun keskivaiheilla oli se jo kauas taakse jäänyt huippukohta. Vertaus seinään maalaavasta luolamiehestä on tehnyt maalauksesta virattoman koska yksi julistaja selittää kaikille millainen biisoni oli. Kuuntelee kuka kuuntelee.
Olisiko sittenkin niin, että keskinkertaisten matalamielinen ja omaneduntavoitelijoiden johtama kulttuurimme on mennyt itse itseensä rakentuneeseen ansaan? Mutta että yleisen vinouden ja keskustelukiellon takia tilannetta ei ymmärretä tai mitään voida tehdä ennenkuin todellakin rytisee jo? Että ajassamme tähteellä olevat kuvajournalistit nauttivat tästä niin kauan kun sitä kestää, sekä pakenevat viimeisellä junalla Tampereelta, kun edessä on saartorengas ja takana loppu.
Ei-toivotun kohtalon välttämiseksi siis vaadittaisiin sellaisia koko kulttuuria koskevia innovaatioita, joiden synnyn suuruutta voi vain ihmetellä. Paikkapaikoin sinä Jore esität ihan konkreettista toimintaohjelmaakin, mutta tehtävän suuruuden vuoksi onnistumista täytynee ainakin vähän epäillä. Onhan niin, että enimmille ihmisille tässä esiinotetut lainalaisuudet ovat suuri käsittämättömyys, jos ei vain yksintein tahdotakin hiljentää, koska oma mukavuudenhalu, päteminen, rahannyhtö toisten uran tuhoamisella jne kuumottavat poskia julkisten rumien sanojen jäljestä.
Jari Kähkönen
Erinomainen kirjoitus....kun vain joku lukisi sinua (ja minuakin) ---pelkään kuitenkin pahoin, että huudamme rannalla vastatuuleen kohti Viroa ja toivomme jonkun Tallinnassa kuulevan. Melkoista optimismia.
En tarkkaan tiedä mikä sinua ajaa olemaan mieltä ja reagoimaan. Itsestäni tiedän. Minun tarkoitukseni ei ole laittaa meeri matildaa itkemään tai saada Tampereen professoria vetämään harmiröökiä. Minun tarkoitukseni on haitata fasismin valtaannousua. Aikamoinen proggis vanhalle ja täysin elämään kyrpiintyneelle ukkelille, jota vaivaavat kaikki mediaanin krempat. Fasismia saamme niellä jo muutaman vuoden päästä jos kuvajournalismi muuttuu kokonaan pinnan reproamiseksi ja lakkaa tekemästä omaa tehtäväänsä...ajamista ihmiset kiinni mediaan, joka toivon mukaan kertoo sen mikä ja miksi menee päin helvettiä, koska mikään muukaan ei sitä tee...ei ainakaan WoW.
Kyllä näitä luetaan mielenkiinnolla, vaikka ei ehkä kauheasti kommentoidakaan. Toivon että jatkat sinulle rakkaasta aiheesta kirjoittamista ja meidän asiaan vihkiytymättömien sivistämistä, itse olen ainakin saanut näistä paljon oppia. En ole läheskään kaikesta kanssasi samaa mieltä, mutta joissakin kohdin osut mielestäni naulan kantaan kerta toisensa jälkeen.
Ai niin, edellisestä taisi jäädä oikea nimi laittamatta, ei ollut tarkoitus. Google tilini kun toimii pääasiassa oman hiljaiseloa viettävän blogiani varten. Pyydänkin kohteliaimmin liittämään nimeni edellisen kommenttini jatkoksi jos se sopii.
Ystävällisin terveisin,
Jussi Leino
Hyvä että luetaan, noin 450-650 / postaus.
Luulisi tuosta porukasta irtoavan keskinäistä keskusteluakin. Kertaakaan 15 vuoden aikana ei sellaista ole ollut ilo nähdä, mistä kertoneekaan, mene tiedä.
Ja Jussi -kun olet seuraavan kerran eri mieltä -kirjoitapa pitkään...uskalsithan tämänkin...voi syntyä hyvä keskustelu?
Lähetä kommentti