Lehdistön loppua enteilevä valokuva. Turun Sanomien paikalliskonttori Punkalaitumella. Olen jokseenkin 100% varma, että kävin tuossa 1976 kesällä. TS teki levikinlisäysmatkoja. Matkaan lähti valokuvaaja ja parikolme toimittajaa, jotka tekivät paikallisjuttuja päivän pari yrittäen houkutella ihmisiä tilaamaan lehteä. Taisi TS hävitä Aamulehdelle kilvan. Miten kauan tuo on seissyt tuossa tyhjänä. Konttorin edessä on lehtilaatikko, johon painon auto toi aamuyöstä tuoreet lehdet, siitä jakajat ne hakivat. Vaneri on kestänyt aikaa. Millaistahan tuolla sisällä on. Taitaa olla vanha Remington pöydällä, viimeinen juttu on jäänyt telalle. Nyt ei ole enää konttoreja ilmoituksia ym varten. Kaikki hoituu sähköisesti ja jos paikallistoimittaja on, hän on free, joka tekee kaikille lehdille juttuja. Mutta ketä kiinnostaa Punkalaidun jutun verran? Haikealta tuntuu, enemmän oli kaikki ennen ihmistä varten.
Kuten kaikkialla maaseudulla, täälläkin isäntä haluaa uuden auton ja otattaa pari hehtaaria puuta. Liekö kantohinta 50 €? - jos tiedät nykytilanteen, kerro. Avohakkuu on kamalan näköinen, vaikka siemenpuita on jätetty. Seuraavaksi maasta revitään kannot, jotka läjitetään kuivumaan pariksi vuodeki ja viedään sitten hakkeeksi voimalaan. Maa köyhtyy, juuristo piti sen kasassa, mutta nyt maa lähtee sateen mukana alemmille maille. Jos maa vielä ojitetaan, nousevat raskametallit pintaan. Siinä ei mikään kasva, raiskattu maa. Mutta toisin ei saa menetellä. Jos otat valokoiden puun sieltä, toisen täältä, haastaa metsähallitus sinut roseen metsän haaskaamisesta ja tuhoamisesta vaikka metsä on sinun. Omituinen maa.
Vanha torpparin mökki, voi se olla mäkitupalaisenkin, tai itsellisen, jopa ammatinharjoittajan kuten suutarin. Tie on kulkenut matalammalla ja asiakkaat ovat poikenneet sisällä. Lapsia nurkat täynnä ja joku jahtaa kanaa kärrytieltä takaisin pihaan. Nyt talo on finaalissa, ei kelpaa mummonmökiksikään. Joskus perikunta riitautuu ja mökki jää myymättä lopullisesti, hitaasti tuhoutuen.
Mutta tämä. Ei se funkistakaan ole. Kovin suomalainen ratkaisu. Jätetään harjakatto pois. Punkalaitumen raitti on tyhjä. Ihmisiä ei näy missään. Ei olisi reilua kaakattaa -60 luvun arkkitehtuurista ja aravalainan yhteen muottiin pakottavasta vaikutuksesta, elimme erilaista aikaa. Jotain omituista tässä on. Ihan kuin tornado olisi vienyt talon yläosan, huis.
Lato kohta kaatuu. Latokasoja näkyy böndellä. Tuollaisessa menetin neitsyyteni, heinissä. Pisteli ja tukalaa oli mutta huh kiihkeää. Kuka enää käyttäisi latoa kun rehu otetaan suoraan muovin sisään, dinosauruksen muniin ja niihin ruiskaistaan muurahaishappoa. Lehmät diggaa. Sitä juomme maitona. Tulee lapsuus niin mieleen että kouristaa.
Ja lopuksi, jos haluat tehdä minut onnelliseksi --osta minulle vanha hylätty ja virraton muuntaja. Olen aina himoinnut tällaista. Tehdä tuosta "mancave - miesluola". Tähytä horisonttiin ja kirjoittaa kirja. Kolme kerrosta. Alhaalla kamina, joka lämmittää koko toosan ja kompostoiva vessa. Keskikerroksessa keittiö ja yläkerrassa sänky ja pieni työpöytä. Oh…osta ny mulle tommonen jostain, jooko.
1 kommentti:
Medialla on tapana siivota jälkensä, jotta telltaleja tai symbolikuvia ei jäisi otettavaksi. Mutta nyt on toisin. Tuo historiallisen aluekonttorin fasaadi ja etenkin nimiplanssi on kyllä ehdottomasti sellainen. Kuva lopetusvuoden(en muista, vain siitä olen varma ettei ollut minun aikanani) sisänäkymästä olisi myös magee, siinä voitaisiin vaikka esittää kaikki niinkuin aika konttorissa olisi vain pysähtynyt kuin taikaiskusta konsanaan. Vai olisikohan aito tyhjyys ja ajan patina sittenkin parempi? Tjaa-a.
Jari Kähkönen
Lähetä kommentti