maanantai 9. kesäkuuta 2014

Ave morituri - morjens kuolemaan menevät, osa I. (ei kujoa)

Kävin Punkalaitumella, se suvaitsee sijaita Forssan suunnassa, lähellä Sastamalaa eli "Just a mala" kuten paikalliset leikkisästi sanovat. Aikojen alussa olen käynyt P:ssä, koska siellä oli TurunSanomien etäpesäke. Siitä lisää jatkossa, stay tuned.
Miksi sinne vanha ukkeli? Koska lapsi ajaa täräytti ruohonleikkurin voima-akselin mutkalle kantoon ja Tsastamalasta ( ent Vammala) löytyi korvaava laite edullisesti. Ja koska halusimme artistinaiseni kanssa retkeillä böndellä ja hakea vaikuttimia.
-
Tässä osassa yksi, käyn hautuumaalla. Vaikka olen ateisti - on yksi suuria nautintojani kävellä rauhassa hautuumailla kaikkialla maailmassa. Eräällä moisella yövyin Prahan mortuariumin juutalaiskorttelissa, jossa kummitteli aikalailla. Aamulla lähdin pois hieman hämmentyneenä. Kabbalaa mitälie. Mutta back to Punka. Siellä ei kummittele. Alue on vakaiden hämäläisvarsinaissuomalaisten sekoite. Siällä on rumaa, jos miäs on koree, siällä kunnioitettaan issää ja äitii ja Ossuuspankkii ja naapurin likkaa. Siälä tehrään töitä, että otsasuanet pullistuva tuuman ulospäi ja sit poks ja Laitumen hautuumaal.
-
Seuraavassa kerron, mitä minä luulen tapahtuneen. Kuvat ovat erittäin kovakontrastisia, koska 1800 luvun tekstit feidaavat ja kaivelin niitä Teille luettaviksi. En siis ole siirtynyt takaisin amatöörikuvaajaksi - vaan teen tuon tahallaan. Capice?




Hautuumaan laidalla, parkkipaikan vieressä, aivan yksin kalmoilee maanviljelijä Johan Jaakolan lapsi S - 9.4 1891 K - 14.1.1893. Piltille ei annettu nimeä, parivuotias saattoi asua niin hankalassa paikassa, että tuohon aikaan häntä ei saatu kasteelle, ennenkuin kuolo korjasi. Lapsia, yhden, kahden, kolmen vanhoja on paljon nurmessa täällä, kuten muuallakin.
1800 luvulla oli nälkää ja sairauksia. Antibiootteja ei ollut. Kun paljasjalkalapsi sai varpaaseen haavan naulasta, joka oli maannut lannan alla, tuli jäykkäkouristus tai tulehdus, joka tappoi. Ei ollut lääkäreitäkään kuin kaupungeissa. Se oli menoa. Mutta siihen oli totuttu. Maalaisnaiset olivat kokoajan raskaana ja ihmettelivät, miksei säätyläisille syntynyt kuin pari lasta. Jos aikoi itselleen sosiaaliturvan, syytingin ukkona ja akkana, piti tehdä liuta lapsia, että niistä joku jäisi henkiin ja pitäisi huolta vanhana.





Näitähän Suomessa piisaa. Tarkoittaa Karjalaa, eli evakkojen aiemmat sukupolvet ovat siellä maassa. No tässä ei juuri ole muisteltavaa, jotenkin liikuttava on yksinäinen sellofaanipakkaus jotain. Kukkia ei seurakunta ole tähän uhrannut, eikä ihme. Näillä mailla evakkoja pidettiin ryssinä ja heitä heiteltiin kivillä. Vievät maat meiltä, ajateltiin. Ja ajatellaan varmaan nytkin. Sikis tämä muistomerkki syrjässä ja surkeana. Raamatunlauseena on -Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu
Puuttuuhan. Hoito, välittäminen ja Karjala, se puuttuu. Herralla on jäänyt ehkä jotain huomaamatta. Liekö Jullen iPadin akku justiinsa loppunut Excelliä käyttäessään?
( HUOM..Korjataan, soittelin kirkkohallitukseen ja kyllä se on niinkuin kommentissa sanotaan, eli pääasiassa näillä muistomerkeillä on tarkoitus muistella vaikka Mikkelissä makaavaa kun on itse Punkalaitumella mutta sanoi että näitä käytetään yleisesti myös Karjalaan jääneiden muisteluun)




Vaikka täällä asuu kunnon ihmisiä, pitää heitä kuitenkin muistuttaa siitä, mikä on oleellista. Totteleminen ja kunnioitus. Ne ovat maanviljelysvaltaisen alueen elinehto. Poika ottaa isänsä tilan ja koettaa maksaa sisaret ulos ja selvitä perintöverosta. Kurkkuaan myöten velkautuneena hän laahautuu kana- tai sikatalollisena eteenpäin. Kirkkoon ja kotiin ja pellolle ja emännän sänkyyn jatkajaa tekemään lauantaisin peiton alla klo 22.10 - 22.14 kun luvan saa. Voisee nopeemminkin mennä, jos emäntä edes hiukan vaan liikkuis!





Hautuumaan portti on apposen avoin ja odottaa syliinsä viljelijää, joka näkee 150 000 euron traktorin pukiltaan kirkontornin muistutuksena katoavaisuudesta. Hetken tässä ajelen ja sitten makaan tuolla. Jumala vahtii kuolevaisia ja puutuu heidän elämänsä harvoihin ilonhetkiin asettamalla syyllisyydentunnon ja synninpelon. On se melkoinen järjestelmä, jonka ovelat seemiläiset satusedät iltanuotiolla tuhansien kilmetrien päässä keksivät silloin tuhansia vuosia sitten elannokseen. Jullesysteemi nyt täällä toteutuu pelon ja kauhun kautta. Amen.





Sitten näitä ankaria totuuden sanoja suoraan lähihistoriasta.
Ylläolevien kuvien teksti tässä alla ;-)
Jos oli säätyyn päässyt, siitä piti kertoa haudallakin. Entinen talon emäntä. Tarkoittaako se itseasiassa entisen talon emäntää, eli ryyppäsikö isäntä talon ja hummasi rahat ja emännästä tuli piika jonnekin? Mene tiedä.
Anna Rauha eli pikkuruisen elämän. 1898 - 1899 ja hiukan yli kolme kuukautta. Saattoi saada kurkkumädän eli hinkuyskän. Äiti valvoi tuska sydämessä sängyn vierellä ja pyyhki kuumeista otsaa. Ja sitten Rauha hinkaisi viimeisen kerran. Ja poikaa koettamaan isännän kanssa, vaikka se onkin inhottavaa puuhaa ja isännän hampaaton suu haisee pirtulle.
Ulrika Kustaantytär koki kovemman, mutta aivan tavallisen kohtalon. Päivämääristä hänen ja Nestorin suhteen voi päätellä, että Ulrika kuoli lapsivuoteeseen. Nestor ehti elää parisen viikkoa ja Ulrika kuoli  muutamaa päivää aiemmin kuin poikansa, joka Ulrikan tappoi tahtomattaan. Siihen maailman aikaan kätilö oli lapsenpäästäjä ja yleensä vanhempi eukko, joka hallitsi normaalisynnytyksestä paljonkin. Mutta kun lapsi tuli perätilassa tai Ulrikan lantio oli ahdas, piti väliliha leikata ilman puudutusta keritsimillä ja siitä seurasi usein tulehdus eli lapsivuode. Senajan lääkintä ei olisi pelastanut, vaikka olisi saatu Ulrika sairaalaan. Niissä kuoli yleensä vielä nopeammin, kuin kotonaan. Katsele päivämääriä ja elä tapahtumat mielikuvituksessasi maatalon naistenkammarissa. Huone on kylmä ja mätä haisee vienosti, sairas on horroksessa ja ääntelehtii, eikä lapsi saa maitoa mistään.
Mauno Juliuksen ei käy paljon paremmin, pääsee sentään kolmevuotiaaksi.Kannattaa muistaa, että tätä tapahtuu kaikkialla maailmassa edelleen, lapsikuolleisuus on valtavaa. Meillä on vielä hetken mahdollisuus kunnon hoitoon, vaikka oikeistomme yrittää repiä yhteiskunnan tarjoamat edut alas. Tuohon maailman aikaan mauno saattoi päätyä pihalta suren suuhu. Ennen vuosisadan vaihdetta esimerkikis varsinaiSuomessa kierteli vanha koirasusinaaras joka tappoi ja söi parikymmentä lasta. "Äiti, äiti--iso koira vei pikku Jaakon pihalta"--huusi tyttönen äidilleen, jossain Mynämäen suunnalla.



Välillä joku unohtuu kokonaan. Risti vain kumoutuu, tömps. Jää siihen ja alkaa hautautua hautausmaan laidan pusikkoon. Mutta joku tunteva ja eläväinen siinäkin makailee alla. Mikä oli elämä hällä, ikinä ei selviä.





Työ, TYÖ ja vieläkerran kova työ on näiden ruraalialueiden perusehto ja ankaran kunnioituksen satama. Niin ankaran, että hautapaateen saakka se seuraa. Senverran vanha olen, että tuosta puutteellisesta reliefistä näen, että pernavakoa kynnetään auki -kun on ohjasperät niskassa. Nuin oli munkin isällä kun teki opettajien omaan maahan omaa pernavakoa eli pottuvakoa. Joka potun viereen silakka ja silleen ja vako kiinno joo. Vanhalla ovella sitten lanattiin. Humma piereskeli.




Osa haudoista on sukujen, jotka ovat vielä olemassa, osaa on lakattu hoitamasta. Vaikka olishan tuosta voinut haravoida viereisenkin. Se on se raha joka seurakuntaa ajaa eteenpäin. Jos et maksa, nukkuu kuolleesi epäsiististi, Pitää olla kunnolla, niih! 
Olet maksamati, et pääse taivaan iloon. Eikä sinne muuten pääse juuri kuollut, sehän tapahtuu vasta, kun on yleinen Harmageddon ja ylösnousemus ja muu hulabaloo. Koko jengi lähtee yhtäaikaa ja sitten teot punnitaan. Että älä sie pappi puhu paskaa hautajaisissa. Ei se --kaikkien kaipaama-- Jessuksen viereen niin vaan pääse. Enste pitää venätä maailmanloppua, sitten vasta temmataan ylös, ehkä!





Ja lopuksi kaikille niille, joiden mielestä lapsia ei pidä rokottaa. Katsokaa rauhassa Poutalan pojan lasten kuolinaikoja ja miettikää, minkä helvetin rokottamalla lopetutun taudin haluatte tuoda takaisin ja tappaa siihen omat ja vieraiden lapset.Mites tuo lapsiliudan tarinan kokoava Matteus 5:8 menikään….ööh onhan sekin mun nuppiin kansakoulussa taottu, odotas nyyt.  "Siunatut ovat armorikkaat sillä he saavat armon ja siunatut ovat sydämestään puhtaat sillä he näkevät jumalan kuoltuaan" tai jotain sinnepäin. Joopajoo. Kova on väite. Onko mun ateistin sydän puhtaampi kuin Päivi "päkä" Räsäsen, joka olis valmis tekemään vaikka mitä kamaluuksia Jullen ja Jessen takia. Mä taas olen aika kiltti noin yleensä.









5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Muualle haudattujen muistomerkille voi käydä jättämässä kukkia tai kynttilöitä jos haluaa muistaa toiselle paikkakunnalle haudattuja läheisiään. Eniten sitä käytetään mm. jouluna ja vainajien muistopäivänä. Näitä on useilla suomalaisilla hautausmailla. Sillä ei ole mitään tekemistä evakkojen kanssa. Karjalaan jääneiden muistomerkeissä on useimmin (aina?) ortodoksiristi.
Olli Lähdesmäki

ir kirjoitti...

Hieno tarina, oikein hieno. Kuvatkin kun ammattimiehen kuvaamia.
Jatkoa varmaan seuraa...

Ilkka R, kotona makoeleva laiskimus

Jore Puusa kirjoitti...

@ Olli. Olen kuvannut hautajaisia varovasti arvioiden kolmellakymmenellä hautuumaalla Suomessa, yleensä silloin pyydän suntiota kertomaan hautuumaasta. ( toivoen salaa, että pääsisin kirkon kryptaan) Jokseenkin aina hän sanoo että: "Kun meillä ei ole erikseen Karjalaan jääneiden muistomerkkiä niin tähän evakkojen jälkeläisetkin tuovat kukkia Pyhäinmiestenpäivänä"
Luterilaisilla hautuumailla on myös Karjalaan jääneiden muistomerkkejä, mutten itse ole koskaan nähnyt niillä ortodoksiristiä. Mahtaisivatkohan edes laittaa. Se Karjalan osa josta oma sukuni tuli - oli jokseenkin 100% luterilaisia. Laatokan Karjalasta alkaa löytyä ortodoksejakin.
Nämä tietoni siis perustuvat kysymyksiin kirkkojen työntekijöille. Koska en kuulu kirkkoon, ei asia ole minulle tärkeä. Mutta jos tästä saa enemmän tietoa korjaan ilman muuta tekstini. Tässä kerroin erityisesti evakoista, koska tiedän miten heitä kohdeltiin Varsinaissuomessa, Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla.

jouni yläkyhny kirjoitti...

Hyviä valokuvaesseitä ja kerrontaa. Harmi, että asetut noin pitkälle lomalle, mutta uudella asenteella sitten syksyllä. Jatkuvuus on hyve

Jore Puusa kirjoitti...

Kiitos. Pitää ladata patterit. Ja pitää uudistua hiukan.
Ja erityisesti pitää kasvattaa lukijamäärää, siksi todennäköisesti luennoin Kameraseuroissa syksyllä.