Hyvin harvoin me journalistit olemme itse esillä. Poislukien Rita Tainola ja muutama muu, joiden narsismi on lähtenyt käsistä ajat sitten. Niinpä toimituksissa kautta maan on seuraava käytäntö. Kun toimittaja näkyy lehtikuvassa ( vahingossa toki) hän tarjoaa kaikille kahvit. Kuvaaja tarjoaa sumpit, kun kameralaukku on jäänyt esiin ja esiintyy edukseen kuvissa. Olen syyllinen viimeksimainittuun, en kehtaa edes kertoa missä kaikkialla Tenbani on luurannut, ennenkuin lopetin kameralaukun käytön kokonaan niskani hajottua lopullisesti.
-
Tämä kuvan yllä otti kamera, kuten Makakiapina otti viidakossa juuri nyt oikeusprosessissa natisevan selfiensä. Minulla on tapana pitää myllyä pystyssä vasemman käden kyynärtaipeessa, kun katson miljöötä. Painoin myllyä rintaani vasten kun innokas lapsipotkupalloilija keskitti nenuni edesta ja nirhaisin vahingossa peukulla laukaisijaa. Eikö olekin hieno kuva. Silkkaa taidetta. Ryhmä 11 saisi massaorgasmin tästä :-)
-
Huolimatta maailman digitalisoitumisesta, on kollegan tärkein työväline kynä ( lyijäri) ja lehtiö….edelleen. Jotkut käyttävät aluksi haastisnauhuria, siis tänään MP3 värkkiä, mutta purettuaan muutaman pitkän jutun tallenteen, kaikki oppivat toimittajan työstä kyvyn kuunnella ja muistaa. Muistia vahvistetaan lehtiön hieroglyfeillä. Joku sankari jopa on kirjoittanut läppärillä haastista auki samalla kysellen, silloin haastateltava puhuu suoraan kuvaajalle…kuten niin usein muutenkin. Miksiköhän?
Minulla oli kerran työpari, joka kroonisesti ei saanut selvää omasta käsialastaan, onneton soitti aina keikan jälkeen ja vertasi muistojani omiinsa.
-
Nimet ovat tärkeitä, mistään ei nouse niin suurta kalabaliikkiä kuin väärin kirjoitetusta nimestä. Jos Mauri Pajusesta tulee Lauri Panonen, soi toimituspäällikön puhelin ja seuraavaksi soivat toimittajaparan korvat. Tämä ei ole naurun asia. Ihminen vaivautuu puhumaan kanssasi ja sinä kirjoitat hänen nimensä väärin. Omituiset uudet etunimet pitää tarkistaa pari kertaa väliviivoineen.
Penjamiin-Ukkopoika Suoronen-Von Hösselqrendberheimersson. :-D Anna lehtiö käteen ja pyydä kirjoittamaan tolppakirjaimilla. naura vasta toimituksessa.
Kollegani kuvasi kerran Anu Saukko nimistä henkilöä. Miesparka joutui syöksymään kesken keikan autoonsa nauramaan tajunnan leimahduksen jälkeen. Isät ja äidit, ennen nimen antoa lapselle kannattaa ajatella hetki ja muistella Johnny Cashin biisiä "A boy named Sue"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti