keskiviikko 27. elokuuta 2014

Jore Puusan kuva BBL:ssä 20.8.2014

BBL toimii taitossa usein samoin kuin esimerkiksi Aamulehti. Ei aina, mutta tässä on esimerkki lukujärjestysongelmasta. Koulu ja kirjasto ovat tärkeitä -- leijailee kasvihuonekuvan päällä ja viittaa siihen. Välissä on parin pisteen linja, joka auttaa hiukan. Ylipäätään koko premi tai etusivu tai tuore on vahvasti linjoitettu ja jaettu. BBL.n vahva puoli on voimakas kuvankäyttö ja suuri kuvakoko, samoin kuin Aamulehdessäkin. 
Jännittävää miten staattinen HS:n taitto on näihin verrattuna. Tabloidiin menon jälkeen HS:n taittoideat loppuivat kuin seinään. Juttu kuin juttu alkaa kokosivun yli vedetyllä vaakakuvalla ja se siitä. Kun nuo kuvat vielä ovat samannäköisiä viikosta viikkoon, lukija tympääntyy. HS:n kuvaajilla on jonkinlainen sisäinen standardi - josta ei livetä, miksi?


BBL:n Eveliinapalkki on voimakas. Sen cyani on ilmaisesti nostettu ID:n pipetillä alakuvan miehen paidasta, käytetään siis kertautumista, joka on ajoittain käytettynä hyvä keino, mutta liian usein käytettynä siitä tulee rasite, koska väripalkki syö kuvien tehoa. Puusan kuvan alla on samaa cyania oleva otsikko ja yhteneväisyys sivulla toimii mainiosti. Tätä ei näe monissakaan lehdissä Suomessa.
Puusan kuva on siis lehden etusivun äläys ja viittaa sisäsivun juttuun, jossa lisää kuvia. Viitelinkki voisi olla isompi, mutta jokaisella lehdellä on oma visuaalinen kieli tai merkkijärjestelmä, jolla lukijoita ohjataan. He myös tottuvat tähän kieleen.
-
Kuva on järjestetty ja puolipönötys. Ihmisille on annettu tehtävä. He toteuttavat saamaansa ohjetta, eli tekevät sitä - mitä voisivat tehdä muutenkin, ainoa toimiva tapa ohjata kuvattavia. Jos heidät olisi HS:n tapaan laitettu keskelle vaakakuvaa tuijottamaan kuvaajaan softi kasvihuone taustalla, olisi kyseessä kokopönötys, joka on hyvin huono tapa informoida lukijoita siitä, missä ollaan.
Se lukijan on tiedettävä ( paikka ja aika). Kuvajournalismissa ollaan aina tekemissä esineen, ajankohdan ja ihmisen suhteiden kanssa. Tässä esine on viini, jonka terttu viinirypäleitä on harvinaisuus Suomessa. Henkilöt ihan aidosti katsovat marjoja.
-
Viiniköynnös kehystää puutarhureitaan. Ikkunan pokat kehystävät heitä. Tuplavangitsevuus siis. Köynnös nousee kolmannekselta ylös. Marjat tertussa hukkuvat pohjaan. Ikuinen mittakaavaongelma. Puusalla on maneerina kuvata etualat megasuuriksi ja upottaa henkilöt toisarvosina taustaan. Tässä niin ei ole tehty. 
Laajis toki yliskarppaa taustan, sille ei voi mitään. Talo, varjot ja pation katos ovat hankalasti vältettäviä. Kuten näet,  pitäisi nousta noin 1-1,5 metriä ylös, jotta henkilöt olisivat vasten pihaa. Niin olisi ehkä pitänyt tehdä. 
Taustan siivoaminen olisi parantanut kuvaa selvästi, samalla olisi voinut mennä enemmän kiinni katsojiin. Mene tiedä. Kuvan clou toki on sen visuaaliset faktat määrittävä sisä-ulko asetelma. Henkilöt katsovat viiniä kasvihuoneen ulkopuolella, jotta kuvaan tulisi edes hiukan ajateltavaa.
-
Kasvot punertavat, tyypillistä (painolle) silloin kun kuvataan ilman salamaa, kuten Puusa lähes aina tekee. Luonnonvalo on toki aina aitoa valoa…Refle olisi heijastunut ikkunaan samoin salama. Punerrus kasvoissa johtuukin siitä, että niitä on avattu jälkeenpäin. Painomekanismit ( automaattirepro esimerkiksi) tutkivat värejä omilla algoritmeillään, siksi konaissaturaation laskeminen ei auta, punertavuus tulee mukaan kuitenkin. On aikamoinen riski laskea kasvojen saturaatiota pelkästään, silloin  kasvot jäävät helposti värittömiksi, kun kokonaisvärihallinta ei huomaa tilannetta. Kun kuvaa lehdelle, jonka järjestelmää ei tunne riittävästi, ei ole käytössä numeraalisia arvoja kasvojen RGB arvoille. 
-
Naisen käsi katkeaa, Puusan olisi pitänyt huomata pyyttää peukalo esiin, samoin miehen sormia. Vaikka aukko on täysin auki, on optiikka niin laaja, ettei syväterävyydelle mitään voi. Kikkailla toki voisi. Voisi esimerkiksi valaista etualan salamalla, vaikkapa siten, että tausta menee pari aukkoa ali -- jolloin kameraa voisi liikauttaa kuvaushetkellä hiukan-- jolloin liike näkyisi vain taustassa ja blurraisi sen. Efektihän tuo kuitenkin olisi.
-

Pystylinjat on Puusa saanut suoraan, mutta vaakalinjassa on perspektiivikallistus. Pitäisikö se feidata? Olisiko pitänyt seisoa suoraan kohti ikkunalinjaa. Mene tiedä. Jonkun linjan kuvassa on oltava vatupassissa, siis suoraan. Kaikkien linjojen kaatuminen ei ole tarpeen. Vanhan ukkelin kuva voisi olla huonompikin. Värikontrastia on hiukan, rakenne on tukeva ja klassinen ja ihmiset osaavat näyttää aidoilta ts. heitä ei henkilöohjaus jäykistä.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

BBL ei ole tuttu lehti. Printtiversiota en ole nähnyt. Olin kuitenkin sen verran lähdekriittinen että kävin heidän nettisivuillaan. Sama palkin syaani näyttää olevan käytössä nettisivujen leiskassa otsikoissa ja korostevärissä. Screenshotissa se (ainakin lähelle) löytyy myös Eveliinan paidasta.

Onko sattumaa, osaamista vai oivallusta, että yhden numeron etusivun kaksi kuvaa kolmesta toistavat samaa väriä kuin taitossa käytetty väri ja mikä on vaikuttanut mihin? Nettisivun elementtien värimaailma lienee kuitenkin sama numerosta toiseen.

Tekstisi kaltaiseen itseanalyysiin kannattaisi kaikkien pyrkiä omassa työssään ammatista riippumatta.

Antti Penttala
Espoo

Jore Puusa kirjoitti...

Kyllähän tuon yhden värin jatkaminen yli taiton sen eri elementeissä on aikakausilehdissä yleinen tapa. Harvemmin sanomalehtipuolella. Jo 70 luvulla Aartomaa opetti, että konsistenssi on hyvä säilyttää ja käyttää saman asian versioita kautta taiton. BBL:ssä kuvaa suomen yksi parhaita kuvaajia Kristoffer Åberg ja kuvatoimittaja tuottajana Evy Nickströn HBL:N kuvaaja. Toimitus on erittäin kuvayhteistyöhalukas.

Anonyymi kirjoitti...

Mieleen tulee että tekstissä ehdotettu korkeammalta kuvaaminen auttaisi kyllä - jos siis kovasti häiritsee taustan terävyys. Itseäni ei häirinnyt, henkilöt ovat kuitenkin selkeästi esillä. Tuplaraamitus toimii hyvin. Perspektiivikallistus ei ole ongelma, jos joka linja olisi viivasuora olisi kuva ehkä liian staattinen?
Maneereista sen verran että itse olisin kuvannut laajiksella marjat esille hyvin isoksi jolloin ihmiset olisivat jääneet todella pieniksi. Luottaisin siihen että riittäisi se että katselinja olisi kohti marjoja ja tietysti marjojen koko tuomaan viesti perille. Marjat vai puutarhurit?
Tälläisenä myös toimiva kuva ehdottomasti. Yritäppä tässä sitten tuoda jotain uutta keskusteluun kun itse kuvaaja on jo sanonut melkein kaiken ;)

t. Jari K

Jore Puusa kirjoitti...

Niin…kuvasta voi kirjoittaa myös puhtaasti assosiaation kannalta. Mitä kokee katsoessaan kuvan. Ja sitten perustellen avata näkemäänsä. Se on aika mielenkiintoista. Kuvattujen sosiaalinen asema, heidän välinen suhteensa, tulotasonsa ja se miten se heijastuu juttuun jne. Lähestymistapoja on hurjan paljon. Esimerkikis poliittinen.

ir kirjoitti...

Mikä ihmeen valkoinen side näiden kahden pään välillä on?? Ja syväterävyyttä piisaa. Aika palapeli muutenkin koko kuva, josta rypäleiden tuijotus ei kyllä ensi näkemältä käy ilmi. Liki lärvin värinen huvimajan ? katto aivan väärässä paikassa. Teennäinen tuijotus, selvästi odotetaan joko se kuvan otti. Aijai Jore!

Eikä sit mitään "mee ite vastaavaan tilanteeseen".

Mutta mikä mää mitään olen sanomaan, mähän oon vaan lehden lukija. Onneksi.

Vesa Laurila kirjoitti...

Itsekritiikki ja kuvien analysointi tekee kaikille kuvaajille hyvää säännöllisesti. Nettiaikana kuvia on teoriassa paljon helpompi saada muiden silmien alle arvosteltavaksi, mutta palaute on monesti vaihtelevaa tai luokatonta netissä.
Kuvastasi en löydä mitään korjattavaa, joka keskimääräiselle lehdenlukijalle hyppäisi silmään.

-Vesa Laurila