Ei kiinnosta ( ketään - 1 hlö ) valokuvauksen ja kuvajournalismin problematiikka.
Vaihdetaan aihetta.
-
Seuraavaksi tulossa kokeellinen ohjeistus aiheesta: "miten kiinnitän syvyyskaikumittarin anturin veneen pilssiin siten, että se on helppo irrottaa kiinnityspaikkaa vaihdettaessa tai peräti veneen vaihdon yhteydessä."
Selvin Lumia 630 kuvin varustettuna tietysti. Välinekeskusteluun tulleekin suomalaiseen tapaan lukuisia asiantuntevia ja nimettömiä kommentteja erityisesti niiltä, jotka eivät edes tiedä, mikä on kaiun anturi :-)
-
Alla kuva kaiusta ja näyttödemosta. Tällainen yksikeilainen halpakaiku maksaa siinä 70 - 100 €. Sen kalanäytöllä ei minulle ole merkitystä, syvyys- ja lämpötilanäytöllä kyllä. Paras kaiku olisi tulitikkuaskin kokoinen näyttö, jossa pelkkä oikea syvyys ja that´s it.
Tai sitten oikea ihana viistokaiku, joka tutkisi mitä todella on edessäpäin. Kunnollisen viiston hinta on jopa 3000 €. Jätän sen ensi tiliin, heh :-)
-
Kaiunhan pitäisi näyttää mitä on veneen alla ja sen se tekeekin. Mutta kapteenin kannalta liian myöhään, silloin on jo jysähtänyt kivelle.
Itse olen siis käyttänyt kaikua aina mahdollisimman edessä pilssissä, sen mitä johto antaa periksi, parisen metriä siis, jolla ei kyllä yllä keulapiikkiin. NOH, kun tulee paikkaan, jossa vaanii kivikko eli kari, pitää ajaa aivan hiljaa käsi vaihdevivulla ja kun kaiku piippaa siihen säädetyn syvyyshälyn, voi välttää kivelle menon ja uppoamisen vetämällä pakin päälle ja kierrokset tappiin. Parempi, että pieni reikä on keulassa, kuin iso keskirungossa.
Keulaan saa nimittäin helpommin vedettyä pressun kölin ali veneen ulkopuolelle, jolloin vuoto on hallinnassa tai voi ottaa vanerinpalan ja ruuvata sen akkukoneella reiän päälle terassiruuveilla. Sekin toimii, ellei reikä ole metri kertaa metri, silloin olisi saanut torpedosta.
-
Kaiku on 12 v vehje tietysti ja siten herkkä virtapiikeille. Pitää laittaa sulake + johtoon.
Huomenna eli ylihuomenna asennan kaiun paikalleen, itse näyttö nyt menee paikalleen miten vain, mutta tärkein osa eli anturi, josta äänipulssi lähtee on ratkaiseva osa. Kaiun maksaessa antureineen kaupassa sen satasen, maksaakin pelkää anturi edellisen pudottua ulkoasennuksestaan pohjaan --noin 150€. Ota tuosta selvää.
-
Kaiun näytöllä näkyy kaikenlaista, kuten kaloja, no…ne ovat usein ajelehtivaa rakkolevää tai harppauskerroksen reunoja tai paskaa jonkun torvelon kyljen läpi pumppaavasta wc:stä tai tai uppotukki tai hukkunut tms. Saattaapa joku kalankuva olla kalakin. Jota kalojen tappaminen kiinnostaa, ostaa paremman ja paljon kalliimman kaksoiskeilaisen 3D vehkeen, jossa kalankuvat ovat kaloja.
-
Mutta syvyys.
Varmaan tiesit, että ulkona olevan ankkuriköyden mitta pitää olla ainakin 3, mutta mieluummin 5+ kertaa syvyys veneestä pohjaan. Bruce ankkurilla vähemmän, naara-ankkurilla enemmän. 5 metrin vedessä siis 15 metriä ehkä pläkällä riittää just ja just, itse laitan paljon enemmän, jos tilaa on.
Ja riippuuhan tuo ankkuriketjustakin, siis siitä 1,5 metrin mahdollisimman raskaasta ketjusta, joka yhdistää ankkurin köyteen tai ankkaroliinaan. Yövyttässä veneessä pitää ankkuroitua niin, että uskaltaa nukkua. On kuultu monesta veneilijästä, joka ankkuroitui huonosti vaikkapa Pellinkiin pikku oluessa ja löysi itsensa aamulla a) Ahvenmaalta b) Virosta c) keskeltä Suomenlahtea d) bunkka märkänä kiviltä.
Itse vedän keulan kiinni saareen kalliokiilalla tai mäntyyn, jota toiminnetta varten nartsaa on 100 metriä ja sitten pistän peräankkurin kaaaauas ja varmistan epävarmassa paikassa ns. kahviankkurilla. Noin uskallan nukkua ja tähän mennessä yli 40 vuoden aikana olenkin herännyt siitä, mihin illalla pysäköin. Yleensä, hiihaaaaa…sillä tuulen suunta on paatin parkkeeraajan piru vaihtuessaan. Siksi kannattaa kuunnella merisää sun muu. Jos illalla tuulee lännestä ja menet saareen parkkiin itäpuolelle tuulen alle ja keula länteen niin aamulla voikin tuulla 14 m/s idästä ja keula hakkaa kallioon reikää ;-)
-
Tuossa näytöllä FT eli jalat. Anglot ovat siirtyneet metrijärjestelmään, siis virallisesti. Mutta John Smith ei niistä vieläkään ymmärrä, kuten eivät suomalaisetkaan kilowateista autossa. Pitää olla jalat ja hevosvoimat. Onneksi näyttöön fahrenheittien ja feettien tilalle saa celsiukset ja metrit. Sitten merelle. Keikkakin on harkittu pahaan paikkaan. Emäsalon itäpuolella on saari, jonka luodoilla on merimetsojengi asumassa. Paikalliset katselevat kuun maisemaksi muuttunutta valkoista luotoa valkoisine puineen hieman kieroon, joten katson mitä sieltä saisi aikaan. Hiivin karikossa mahd.läh. kaikua katsellen ja soutelen lopulta jollalla rantaan. Toivottavasti en saa kuuttatoista vihaisehkoa metsoameri päälleni.
Kuvia tulossa.
Joko lähdet Ilkka mukaan, kun on tällainenkin turvavaruste?
Vaihdetaan aihetta.
-
Seuraavaksi tulossa kokeellinen ohjeistus aiheesta: "miten kiinnitän syvyyskaikumittarin anturin veneen pilssiin siten, että se on helppo irrottaa kiinnityspaikkaa vaihdettaessa tai peräti veneen vaihdon yhteydessä."
Selvin Lumia 630 kuvin varustettuna tietysti. Välinekeskusteluun tulleekin suomalaiseen tapaan lukuisia asiantuntevia ja nimettömiä kommentteja erityisesti niiltä, jotka eivät edes tiedä, mikä on kaiun anturi :-)
-
Alla kuva kaiusta ja näyttödemosta. Tällainen yksikeilainen halpakaiku maksaa siinä 70 - 100 €. Sen kalanäytöllä ei minulle ole merkitystä, syvyys- ja lämpötilanäytöllä kyllä. Paras kaiku olisi tulitikkuaskin kokoinen näyttö, jossa pelkkä oikea syvyys ja that´s it.
Tai sitten oikea ihana viistokaiku, joka tutkisi mitä todella on edessäpäin. Kunnollisen viiston hinta on jopa 3000 €. Jätän sen ensi tiliin, heh :-)
-
Kaiunhan pitäisi näyttää mitä on veneen alla ja sen se tekeekin. Mutta kapteenin kannalta liian myöhään, silloin on jo jysähtänyt kivelle.
Itse olen siis käyttänyt kaikua aina mahdollisimman edessä pilssissä, sen mitä johto antaa periksi, parisen metriä siis, jolla ei kyllä yllä keulapiikkiin. NOH, kun tulee paikkaan, jossa vaanii kivikko eli kari, pitää ajaa aivan hiljaa käsi vaihdevivulla ja kun kaiku piippaa siihen säädetyn syvyyshälyn, voi välttää kivelle menon ja uppoamisen vetämällä pakin päälle ja kierrokset tappiin. Parempi, että pieni reikä on keulassa, kuin iso keskirungossa.
Keulaan saa nimittäin helpommin vedettyä pressun kölin ali veneen ulkopuolelle, jolloin vuoto on hallinnassa tai voi ottaa vanerinpalan ja ruuvata sen akkukoneella reiän päälle terassiruuveilla. Sekin toimii, ellei reikä ole metri kertaa metri, silloin olisi saanut torpedosta.
-
Kaiku on 12 v vehje tietysti ja siten herkkä virtapiikeille. Pitää laittaa sulake + johtoon.
Huomenna eli ylihuomenna asennan kaiun paikalleen, itse näyttö nyt menee paikalleen miten vain, mutta tärkein osa eli anturi, josta äänipulssi lähtee on ratkaiseva osa. Kaiun maksaessa antureineen kaupassa sen satasen, maksaakin pelkää anturi edellisen pudottua ulkoasennuksestaan pohjaan --noin 150€. Ota tuosta selvää.
-
Kaiun näytöllä näkyy kaikenlaista, kuten kaloja, no…ne ovat usein ajelehtivaa rakkolevää tai harppauskerroksen reunoja tai paskaa jonkun torvelon kyljen läpi pumppaavasta wc:stä tai tai uppotukki tai hukkunut tms. Saattaapa joku kalankuva olla kalakin. Jota kalojen tappaminen kiinnostaa, ostaa paremman ja paljon kalliimman kaksoiskeilaisen 3D vehkeen, jossa kalankuvat ovat kaloja.
-
Mutta syvyys.
Varmaan tiesit, että ulkona olevan ankkuriköyden mitta pitää olla ainakin 3, mutta mieluummin 5+ kertaa syvyys veneestä pohjaan. Bruce ankkurilla vähemmän, naara-ankkurilla enemmän. 5 metrin vedessä siis 15 metriä ehkä pläkällä riittää just ja just, itse laitan paljon enemmän, jos tilaa on.
Ja riippuuhan tuo ankkuriketjustakin, siis siitä 1,5 metrin mahdollisimman raskaasta ketjusta, joka yhdistää ankkurin köyteen tai ankkaroliinaan. Yövyttässä veneessä pitää ankkuroitua niin, että uskaltaa nukkua. On kuultu monesta veneilijästä, joka ankkuroitui huonosti vaikkapa Pellinkiin pikku oluessa ja löysi itsensa aamulla a) Ahvenmaalta b) Virosta c) keskeltä Suomenlahtea d) bunkka märkänä kiviltä.
Itse vedän keulan kiinni saareen kalliokiilalla tai mäntyyn, jota toiminnetta varten nartsaa on 100 metriä ja sitten pistän peräankkurin kaaaauas ja varmistan epävarmassa paikassa ns. kahviankkurilla. Noin uskallan nukkua ja tähän mennessä yli 40 vuoden aikana olenkin herännyt siitä, mihin illalla pysäköin. Yleensä, hiihaaaaa…sillä tuulen suunta on paatin parkkeeraajan piru vaihtuessaan. Siksi kannattaa kuunnella merisää sun muu. Jos illalla tuulee lännestä ja menet saareen parkkiin itäpuolelle tuulen alle ja keula länteen niin aamulla voikin tuulla 14 m/s idästä ja keula hakkaa kallioon reikää ;-)
-
Tuossa näytöllä FT eli jalat. Anglot ovat siirtyneet metrijärjestelmään, siis virallisesti. Mutta John Smith ei niistä vieläkään ymmärrä, kuten eivät suomalaisetkaan kilowateista autossa. Pitää olla jalat ja hevosvoimat. Onneksi näyttöön fahrenheittien ja feettien tilalle saa celsiukset ja metrit. Sitten merelle. Keikkakin on harkittu pahaan paikkaan. Emäsalon itäpuolella on saari, jonka luodoilla on merimetsojengi asumassa. Paikalliset katselevat kuun maisemaksi muuttunutta valkoista luotoa valkoisine puineen hieman kieroon, joten katson mitä sieltä saisi aikaan. Hiivin karikossa mahd.läh. kaikua katsellen ja soutelen lopulta jollalla rantaan. Toivottavasti en saa kuuttatoista vihaisehkoa metsoameri päälleni.
Kuvia tulossa.
Joko lähdet Ilkka mukaan, kun on tällainenkin turvavaruste?
1 kommentti:
Nyt alkoivat merimetsot pelottaa. Tuli mieleen Linnut-leffa. Merellä ei edes puhelinkoppia pakopaikaksi.
Lähetä kommentti