"...siitä johtuen sulla on vain pari minuuttia aikaa kuvata!"
Tämän lauseen kuulin kymmeniä kertoja ministerien sihteereiltä 30 vuoden aikana. He johtavat valtakunnan politiikkaa päättämällä, kuka tavataan ja kuka ei. Jos olet persona non grata, et pääse ikinä puhumaan ministerille, siis lobbaamaan. Toimittajat pääsevät, ministerin naaman näkyminen lehdissä on edellytys kansakunnan toiveelle, että meillä on toimiva johto. Johto tosin ei tiedä juuri mitään siitä, mitä tekee, mutta sitä varten on tuhansien virkamiesten armeija, joka varsinaisesti maata johtaa ministerien sihteerien kanssa.
-
Ministerit ovat aina myöhässä. Se vain on niin. Jos haastis on iltapäivällä, on agenda pettänyt jo monta kertaa ja ministeri on tunnin myöhässä kaikkialta. Aamupäivän haastisaika saattaa pitääkin.
-
Anneli Taina on kokoomuksen uraputkesta pudonnut ja jonnekin aluehallintavirastoon haudattu yhdenkauden ministeri. Mutta millainen ministeri. Toinen nainen kautta aikojen puollustamassa maataan jakkupuvussa. (Ellei nykyistä rouvaa oteta huomioon :-)
Naispuollustusministeri on hiukan sama juttu, kuin mies koettaisi synnyttää. Halu voi olla kovakin, mutta asia vaan ei onnistu. Joskus myötähävetti armottomasti -varsinkin kun rouva oli monta vuotta ministerinä ja sain seurata ansioitaan vierestä kauan -90 luvun lopulla. On tämä outo maa, valtioneuvosto menee yhdessä jumalanpalvelukseen, vaikkei ministereistä kukaan jumalaan usko, eivät edes kristilliset. He uskovat itseensä ja järjestelmään - narsisteja kun ovat. Järjestelmä on heitä varten, ei sitä joka järjestelmän maksaa.
-
Ministerin sihteerin kaksi minuuttia pitää. Toimittaja tekee jutun puhelimessa. Minä kuvaan kahdenkesken ne kaksi minuuttia. Olen odottaessani käynyt kuvion läpi ja koska tunnen ministerin hyvin, käyn työhön. HUOM! lehteen mennyt kolmas ruutu ei ole tässä mukana, en löytänyt. Ehdin siis kuvata kolme vetoa kolmessa paikassa, kahdessa minuutissa.
-
Vertaan Anneli Tainaa naamakuvien miesrivistöön, oletan toimittajan saavan noin selvästä rinnakkainasettelusta kiksejä. Ei saa, ei ymmärrä miksi otin kuvaan noita muita ministerejä. Hukkaan meni.
-
Sitten työhuoneeseen, olen antanut kertoa, että siellä on taisteluhekon malli. Tehdään kolmio. Heko, rouva ja marsalkka. Nyt kuvassa on jo omaa indoktrinaatiotani, nauratan itseäni tällä vertauksella. Mitähän Emil M. sanoisi naispuollustusministeristä. Emilille paras nainen oli lotta, siis neitsytmadonna ja toiseksi paras vaakatasonainen appoavoinmajava asennossa. Emilin vaakatasonaisella sai mielellään olla rahaa maksamaan marskin kallis maku. Ei mene vertaus perille toimittajalle.
-
Lopuksi se frame, mikä pitää vetää. Käännän rouvan ikkunan viereen pohjoiseen valoon ja otan lärvin, jatketun passikuvan miljööllä. Pehmeä valo diffusoituu verhon läpi, refle on pöydällä. Veivaan rouvaa niin, että silmän luomi ei näy ja estän hymyn, kokoomuslaisilla se on aina niin rietas. Passikuva menee lehteen. Muissa näkyi lisäksi liikaa jalkaa…paljasta. Katsokaa naisministerien virkapukua, halattia. Tässä onneksi piilokaulus, yleensä kaulus hankaa helttoja, jotka illalla puuterissa ja töhnässä.
-
Kova duuni hanit, kuvaus meni alle kahteen minsaan. Ruutuja 10 kpl. Niistä skarppeja 9. Niissä silmät hyvin 7:ssä. Noista revitään juttuun se kuva. Tästä kaikesta sain laskuttaa jonkun killingin ja 30 markkaa / rulla kehityksineen filkoista + jokunen kilometri.
-
Sopii kokeilla, kaksi minuuttia ministeriä, silvuplee. Eikä mokata saa, ei sitten ollenkaan. Silloin maailmassa mokaan loppui keikat, nyt ne loppuvat väärään sukupuoleen ja liian vähäiseen ostajan nuolemiseen. Sic transit gloria mundi.
Onnea Annelille sinne aluehallintavirastoon, liksa lienee noin 18 kiloeuroa kuussa, eihän se paljoa ole - mutta kun pihistelee niin sillä pärjää. Suurin murhe taitaa olla oman tähden lasku, eikä saa pompottaa kuin virastomestaria enää. Asento, lepo, ASENTO. Monistusasentoon mene, monistakaa.
PS:
Konttailin vuosikymmenet kymmenien isojen ja tärkeiden rouvien edessä laajis tanassa, hakien etualaa. Joskus mieleni lävisti pakkomielle. Mitä tuo sanoisi, jos ottaisin reidestä kiinni pehmeästi, katsoisin silmiin mesmeroivasti ja alkaisin hivuttaa kättä kohti rouva ministerin haaroväliä, juuri sinne minne Pekkarinen ja Väyrynen aina halusivat, mutta joutuivat tyytymään lentoemoihin. Vetäiskö tuo turpaan vai sulaisko matolle lammikoksi kiljuen: "ihanaa Jore, mutta oletko varmasti kokoomuslainen?" En koskaan kokeillut ministeriä, muita kyllä - mutta siitä sitten kerron haudassa.
ÄLÄ katso alla olevien kuvien teknistä laatua, ne ovat repron reproja. Negakamaa skannattuna, printattuna, reprottuna, cmykattuna ja itse kuva lehdestä reprottu rasteri poistaen. Huh. Nykykama on teknisesti paaaaaljon parempaa, välivaiheita ei juuri ole.
Paavo V. tarina koko mies. Näyttelijä, teatteriohjaaja, kirjailija, kansanopiston johtaja, majoitusliikemies, viinitilallinen, omenanviljelijä ja tiettävästi eräänlainen poliitikko. Vieläkö Paavon jäljiltä on lentoemojen peput nipistellyt Brysselin vuorokoneen businessluokassa?
Vieläkö kaatuu vallan edessä kepulainen nuorkansanedustaja? Vieläkö Paavo kansantanhun hurmoksessa puristelee paikkoja? Ehkä ei, ehkä ikä on laittanut norran notkumaan.
Politiikka on testosterinipyörre. Ennenvanhaan Tullinpuomista hakivat kansanedustajat seuraavan yön panokaverin, sairaanhoitajaopiskeijat siellä haaveilivat ministerinvaimon duunista. Muistan miten ministeri käveli sisään jurrissa, katsoi läpi osallistujat, heilautti yhdelle kättään ja lähtivät menemään, silloin Smolnan rakennuksessa oli pari mestaa muualla asuville ministereille yöpymistä varten, siellä kävi aika kuhina.
-
Nyt sutina käy Storyvillessä. Mutta henki on sama. Naiset katsovat kostuneinen silmin ja…...johtavia poliitikkoja. Ei väliä onko miesrauniolla onepack housunkauluksen päällä, nainen haluaa miehen -- jolla on valtaa ja…hiukan rahaakin. Paavo oi Paavo, muistatko miten nastaa oli Mosambikillä? Entä Victoriaputouksilla. Sinua taisi hiukan pelottaa se krokotiili, jonka löin sinulle nahkantuotantofarmilla käpälään. Aika entinen ei koskaan enää palaa…..
Tämän lauseen kuulin kymmeniä kertoja ministerien sihteereiltä 30 vuoden aikana. He johtavat valtakunnan politiikkaa päättämällä, kuka tavataan ja kuka ei. Jos olet persona non grata, et pääse ikinä puhumaan ministerille, siis lobbaamaan. Toimittajat pääsevät, ministerin naaman näkyminen lehdissä on edellytys kansakunnan toiveelle, että meillä on toimiva johto. Johto tosin ei tiedä juuri mitään siitä, mitä tekee, mutta sitä varten on tuhansien virkamiesten armeija, joka varsinaisesti maata johtaa ministerien sihteerien kanssa.
-
Ministerit ovat aina myöhässä. Se vain on niin. Jos haastis on iltapäivällä, on agenda pettänyt jo monta kertaa ja ministeri on tunnin myöhässä kaikkialta. Aamupäivän haastisaika saattaa pitääkin.
-
Anneli Taina on kokoomuksen uraputkesta pudonnut ja jonnekin aluehallintavirastoon haudattu yhdenkauden ministeri. Mutta millainen ministeri. Toinen nainen kautta aikojen puollustamassa maataan jakkupuvussa. (Ellei nykyistä rouvaa oteta huomioon :-)
Naispuollustusministeri on hiukan sama juttu, kuin mies koettaisi synnyttää. Halu voi olla kovakin, mutta asia vaan ei onnistu. Joskus myötähävetti armottomasti -varsinkin kun rouva oli monta vuotta ministerinä ja sain seurata ansioitaan vierestä kauan -90 luvun lopulla. On tämä outo maa, valtioneuvosto menee yhdessä jumalanpalvelukseen, vaikkei ministereistä kukaan jumalaan usko, eivät edes kristilliset. He uskovat itseensä ja järjestelmään - narsisteja kun ovat. Järjestelmä on heitä varten, ei sitä joka järjestelmän maksaa.
-
Ministerin sihteerin kaksi minuuttia pitää. Toimittaja tekee jutun puhelimessa. Minä kuvaan kahdenkesken ne kaksi minuuttia. Olen odottaessani käynyt kuvion läpi ja koska tunnen ministerin hyvin, käyn työhön. HUOM! lehteen mennyt kolmas ruutu ei ole tässä mukana, en löytänyt. Ehdin siis kuvata kolme vetoa kolmessa paikassa, kahdessa minuutissa.
-
Vertaan Anneli Tainaa naamakuvien miesrivistöön, oletan toimittajan saavan noin selvästä rinnakkainasettelusta kiksejä. Ei saa, ei ymmärrä miksi otin kuvaan noita muita ministerejä. Hukkaan meni.
-
Sitten työhuoneeseen, olen antanut kertoa, että siellä on taisteluhekon malli. Tehdään kolmio. Heko, rouva ja marsalkka. Nyt kuvassa on jo omaa indoktrinaatiotani, nauratan itseäni tällä vertauksella. Mitähän Emil M. sanoisi naispuollustusministeristä. Emilille paras nainen oli lotta, siis neitsytmadonna ja toiseksi paras vaakatasonainen appoavoinmajava asennossa. Emilin vaakatasonaisella sai mielellään olla rahaa maksamaan marskin kallis maku. Ei mene vertaus perille toimittajalle.
-
Lopuksi se frame, mikä pitää vetää. Käännän rouvan ikkunan viereen pohjoiseen valoon ja otan lärvin, jatketun passikuvan miljööllä. Pehmeä valo diffusoituu verhon läpi, refle on pöydällä. Veivaan rouvaa niin, että silmän luomi ei näy ja estän hymyn, kokoomuslaisilla se on aina niin rietas. Passikuva menee lehteen. Muissa näkyi lisäksi liikaa jalkaa…paljasta. Katsokaa naisministerien virkapukua, halattia. Tässä onneksi piilokaulus, yleensä kaulus hankaa helttoja, jotka illalla puuterissa ja töhnässä.
-
Kova duuni hanit, kuvaus meni alle kahteen minsaan. Ruutuja 10 kpl. Niistä skarppeja 9. Niissä silmät hyvin 7:ssä. Noista revitään juttuun se kuva. Tästä kaikesta sain laskuttaa jonkun killingin ja 30 markkaa / rulla kehityksineen filkoista + jokunen kilometri.
-
Sopii kokeilla, kaksi minuuttia ministeriä, silvuplee. Eikä mokata saa, ei sitten ollenkaan. Silloin maailmassa mokaan loppui keikat, nyt ne loppuvat väärään sukupuoleen ja liian vähäiseen ostajan nuolemiseen. Sic transit gloria mundi.
Onnea Annelille sinne aluehallintavirastoon, liksa lienee noin 18 kiloeuroa kuussa, eihän se paljoa ole - mutta kun pihistelee niin sillä pärjää. Suurin murhe taitaa olla oman tähden lasku, eikä saa pompottaa kuin virastomestaria enää. Asento, lepo, ASENTO. Monistusasentoon mene, monistakaa.
PS:
Konttailin vuosikymmenet kymmenien isojen ja tärkeiden rouvien edessä laajis tanassa, hakien etualaa. Joskus mieleni lävisti pakkomielle. Mitä tuo sanoisi, jos ottaisin reidestä kiinni pehmeästi, katsoisin silmiin mesmeroivasti ja alkaisin hivuttaa kättä kohti rouva ministerin haaroväliä, juuri sinne minne Pekkarinen ja Väyrynen aina halusivat, mutta joutuivat tyytymään lentoemoihin. Vetäiskö tuo turpaan vai sulaisko matolle lammikoksi kiljuen: "ihanaa Jore, mutta oletko varmasti kokoomuslainen?" En koskaan kokeillut ministeriä, muita kyllä - mutta siitä sitten kerron haudassa.
ÄLÄ katso alla olevien kuvien teknistä laatua, ne ovat repron reproja. Negakamaa skannattuna, printattuna, reprottuna, cmykattuna ja itse kuva lehdestä reprottu rasteri poistaen. Huh. Nykykama on teknisesti paaaaaljon parempaa, välivaiheita ei juuri ole.
Paavo V. tarina koko mies. Näyttelijä, teatteriohjaaja, kirjailija, kansanopiston johtaja, majoitusliikemies, viinitilallinen, omenanviljelijä ja tiettävästi eräänlainen poliitikko. Vieläkö Paavon jäljiltä on lentoemojen peput nipistellyt Brysselin vuorokoneen businessluokassa?
Vieläkö kaatuu vallan edessä kepulainen nuorkansanedustaja? Vieläkö Paavo kansantanhun hurmoksessa puristelee paikkoja? Ehkä ei, ehkä ikä on laittanut norran notkumaan.
Politiikka on testosterinipyörre. Ennenvanhaan Tullinpuomista hakivat kansanedustajat seuraavan yön panokaverin, sairaanhoitajaopiskeijat siellä haaveilivat ministerinvaimon duunista. Muistan miten ministeri käveli sisään jurrissa, katsoi läpi osallistujat, heilautti yhdelle kättään ja lähtivät menemään, silloin Smolnan rakennuksessa oli pari mestaa muualla asuville ministereille yöpymistä varten, siellä kävi aika kuhina.
-
Nyt sutina käy Storyvillessä. Mutta henki on sama. Naiset katsovat kostuneinen silmin ja…...johtavia poliitikkoja. Ei väliä onko miesrauniolla onepack housunkauluksen päällä, nainen haluaa miehen -- jolla on valtaa ja…hiukan rahaakin. Paavo oi Paavo, muistatko miten nastaa oli Mosambikillä? Entä Victoriaputouksilla. Sinua taisi hiukan pelottaa se krokotiili, jonka löin sinulle nahkantuotantofarmilla käpälään. Aika entinen ei koskaan enää palaa…..
2 kommenttia:
Tämähän käy jo kunnon poliittisesta satiirista! Tuskin jaksamme edes odottaa muistelmiasi!
"Sitten työhuoneeseen, olen antanut kertoa, että siellä on taisteluhekon malli. Tehdään kolmio. Heko, rouva ja marsalkka. Nyt kuvassa on jo omaa indoktrinaatiotani, nauratan itseäni tällä vertauksella. Mitähän Emil M. sanoisi naispuollustusministeristä. Emilille paras nainen oli lotta, siis neitsytmadonna ja toiseksi paras vaakatasonainen appoavoinmajava asennossa. Emilin vaakatasonaisella sai mielellään olla rahaa maksamaan marskin kallis maku. Ei mene vertaus perille toimittajalle."
Äijä on kone :-)
Indoktrinaatio ei minua niin kiinnosta, kuvaajana/katsojana, mutta tuo *itun suora linja hekosta Emil-setään.
Sillee 3D-tyylilajissa, johon punainen henkilö asettuu hyvin.
Kuin Dartsia heitettynä.
Täytyy olla setä-samuli, jotta menee 2minuuttiin.
Nykypäivän potrettikuivaajalta menisi 2h asetella studionsa kondikseen vastaavaan.
Ja se, että toimittaja ei tajua, ei johdu toimittajan idiotista(se mitataan pääsykokeessa:-) vaan kukkaisita ja perhosista.
Kaloreista ja hiivaisesta viivasta.
Iloisesta tekohymystä ja ikuisesta alisuorittamisesta(versus omat unelmat siis).
Yhteisyrityksen tuottamisen mahdottomuudesta.
Ja kaikkinaisesta vihasta omaa työtään kohtaan.
Nainen(oletan taas kerran että kyseessä on naistoimittaja) kun ei tykkää jaetusta huomiosta.
Ei jaetusta Nobelista eikä jaetusta mistään.
(Tästä syystä naisella on mies, joka on tämän naisen mies.
Mutta miehellä ei ole naista, joka olisi tämän miehen nainen.
Jos on, niin silloin päästään Alibiin.)
Oman navan tuijottaminen sopii naiselle hyvin.
Vaikka kilpailija ei hänen kanssaan edes todellisuudessa kilpailisi.
(kuva - sanat)
Tähän teemaan ei tule sotkea naisen 80snt vs miehen molo.
Lähetä kommentti