Varkaudessa, tarkemmin Huruslahdella toimeenpannut "Huruslahden murha-arpajaiset" olivat hyvin tyypillinen kostonkierteen todentuma keväällä 1918. Sisällisodan loputtua nykyisen kokoomuspuolueen esiaste, valkokaarti murhasi eritavoin ainakin 25 000 punaista. Sotasurmaprojektikin arvioi kuolleiden luvuksi 28 000 punaista, joista 3500 olisi kaatunut taisteluissa, mutta punaisten kokonaistappioiksi on eri lähteissä mainittu jopa 34 000.
Kun rva Räty nyt kangertelee tietämättömyydellään köyhän kansaosan palkoista, oli samanlainen tietämättömyys kansan vähäväkisten elämästä vallalla jo silloin. Yhteneväisyyksiä näkee jatkuvasti vaikkapa UudenSuomen kommenteissa.
-
Huruslahdella saatiin vangiksi punaisia, joista ammuttiin joka kymmenes ikäänkuin järjestysmielessä.
Kuvassa tapetut maassa jo lumen ja kuuran peittäminä ja murhaajat röökillä valokuvaajan viritellessä kuvakulmia.
Etuala toimii hyvin, olisin kuvaajana koettanut mennä lähemmäs ruumiita, jotta kontrasti vielä pystyssä olevien tappajien välillä kasvaisi. Siis alakulmille kolmijalalla seisovan ison laakakameran kanssa. Vasemmasta laidasta voisi lisäefektinä pistää esiin pohjanmaalaisen tulevan iikollin hymyilevä naama iloisena punaisen saastan kaatamisesta. Myöhemmin papit siunasivat tappajat ja kehuvat heidän tehneen Jumalan tyytyväiseksi.
Kuva on miljöön suhteen skarppi ja hyvä niin. Tämä on dokumentaatio paikasta ja ajasta ja kohtauksen näyttelijöistä. Representaatio on staattinen ja kuvastaa ajan henkeä ja tekee selväksi, kuka on oikeassa. Tappajien asennot, koivistolaiset vinossa leikkisästi ja röökit suupielissä, kertovat iloisesta voitonhuumasta. Mutta me jotka katsomme tätä nyt tunnemme pienen pistoksen..olemme vain askeleen päässä siitä, että toisinajattelijoita alettaisiin taas viemään tapettaviksi. Yhteiskuntamme on kuin putkiremonttia odottava vanha talo, putket pysyvät kasassa maalikerrosten avulla, mutta pienikin tönäisy kirvoittaa paskan ulos.
-
Toisessa tiukassa rajauksessa yksi murhaajista katsoo kameraan. Haluatko analysoida hänen habitustaan?
Tasapuolisuuden vuoksi pitää vielä todeta, että lyhyen sodan aikana punaiset ns. "lentävät" patrullit murhasivat valkoisia kaikkialla Suomessa. Nuo murhat olivat usein sotaa edeltäneen ajan loukkauksista syntyneitä kostoja. Kuten myös monet valkoisten tekemistä tapoista. Jou oli vienyt jonkun tyttöystävän ja maksoi sen hengellään, joku oli sanonut torpparille pahasti pellolla ja maksoi myös hengellään. Näistä teoista, siis punaisten "suorituksista" on vähemmän valokuvia. Valkoiset dokumentoivat useat väkivallantekonsa kuin ylpeinä saavutuksistaan. Jos aihe on vieras, kannattaa lukea aluksi Heikki Ylikankaan "Tie Tampereelle". 1918 kevään tapahtumat ovat historiamme ruma, karmea ja epäoikeudenmukainen osio, johon pitää tutustua ymmärtääkseen suomalaisuutta.
Kun rva Räty nyt kangertelee tietämättömyydellään köyhän kansaosan palkoista, oli samanlainen tietämättömyys kansan vähäväkisten elämästä vallalla jo silloin. Yhteneväisyyksiä näkee jatkuvasti vaikkapa UudenSuomen kommenteissa.
-
Huruslahdella saatiin vangiksi punaisia, joista ammuttiin joka kymmenes ikäänkuin järjestysmielessä.
Kuvassa tapetut maassa jo lumen ja kuuran peittäminä ja murhaajat röökillä valokuvaajan viritellessä kuvakulmia.
Etuala toimii hyvin, olisin kuvaajana koettanut mennä lähemmäs ruumiita, jotta kontrasti vielä pystyssä olevien tappajien välillä kasvaisi. Siis alakulmille kolmijalalla seisovan ison laakakameran kanssa. Vasemmasta laidasta voisi lisäefektinä pistää esiin pohjanmaalaisen tulevan iikollin hymyilevä naama iloisena punaisen saastan kaatamisesta. Myöhemmin papit siunasivat tappajat ja kehuvat heidän tehneen Jumalan tyytyväiseksi.
Kuva on miljöön suhteen skarppi ja hyvä niin. Tämä on dokumentaatio paikasta ja ajasta ja kohtauksen näyttelijöistä. Representaatio on staattinen ja kuvastaa ajan henkeä ja tekee selväksi, kuka on oikeassa. Tappajien asennot, koivistolaiset vinossa leikkisästi ja röökit suupielissä, kertovat iloisesta voitonhuumasta. Mutta me jotka katsomme tätä nyt tunnemme pienen pistoksen..olemme vain askeleen päässä siitä, että toisinajattelijoita alettaisiin taas viemään tapettaviksi. Yhteiskuntamme on kuin putkiremonttia odottava vanha talo, putket pysyvät kasassa maalikerrosten avulla, mutta pienikin tönäisy kirvoittaa paskan ulos.
-
Toisessa tiukassa rajauksessa yksi murhaajista katsoo kameraan. Haluatko analysoida hänen habitustaan?
--
4 kommenttia:
Historialähteiden mukaan arpajaiset ovat vähän huonosti tilannetta kuvaava termi. Huruslahdella teloitetut eivät siis saaneet "tämä arpa ei voita" -tekstiä, vaan ammuttavaksi valikoituivat lähinnä tunnistuksen perusteella aktiivisiksi punaisiksi tiedetyt.
Tämä ei tietenkään muuta mitenkään teon raakuutta ja kaikkien oikeusperiaatteiden roskakoriin heittämistä. Kansalaissodan jälkipyykki jäi harvinaisen likaiseksi. Omalla kotipaikkakunnallani Orivedellä käytiin 1918 yhdet verisimmistä kansalaissodan taisteluista. Muistan vieläkin, miten avonaiset nämä haavat olivat omassa lapsuudessani 1950-luvulla. En vain silloin ymmärtänyt niiden syitä, ne kun pidettiin visusti pinnan alla ainakin lasten korvilta. Ihmettelin vain hiljaa itsekseni, miksi jotkut eivät halunneet kaveerata minun, porvarien kakaran kanssa. Omat vanhempani olivat kuitenkin hyvin epäpoliittisia ja ennen kaikkea olimme junan paikkaunnalle tuomia. Isäni gruntvikilaisen kansanopistoaatteen edustaja ja äitini paikkakunnan köyhien lääkärinä tunnettu. Vääryttä kokenut mieli ei anna helosti anteeksi ja tämä siirtyy sukupolvelta toiselle.
Liitin tuohon jutun loppuun G-haun ruutukaappauksen. Harrastan 1918 historiaa ja "Huruslahden arpajaisina" tuo tapahtuma on kulkenut ainakin ns. "kansan" muistissa. Eli kyllä siellä kuitenkin taidettiin nimenomaan summanmutikassa ampua joka kymmenes.
Oman sukulaiseni ampui jääkäripappi mauserilla kun mies ei ollut halukas sen paremmin punaisiin kuin valkoisiinkaan pakkoliittymään.
Suomi tarvitsee totuuskomissiota. Meillä on paljon selvitettävää, joka painaa kansan mieltä jatkuvasti. Pohjanmaalla on taloja vieri vieressä, missä ei tiettävästi vieläkään tervehditä koska toisen talon isäntä teloitti eli sen ajan kielellä arkebuseerasi toisen talon isännän 1918.
Enpä ollut paikalla, joten käsitykseni perustuu vain satunnaisesti silmiini osuneisiin historialähteisiin. Erään tuttavani sukulaiselle oli kuitenkin sattunut siellä voittoarpa (joita siis oli 9 10:stä) ja hänen näkemyksensä oli kuulemma samansuuntainen. Teloitukset olivat ainakin osittain valikoivia.
Asiasta en lähde kinaamaan, koska tietämykseni taso on tasan tässä esitetty. Hirveä tapahtuma joka tapauksessa, jonka arvet ovat syvät ja pitkät ja joka voi tapahtua uudestaan koska vain ja missä vain maailmassa. Ihmisluonne voi olla aika raadollinen, kun sille annetaan mahdollisuus siihen.
Tutustuin aiheeseen lisää. Työväen kirjallissa lähteissä esitetään tuo arpajaisarvio mutta toisaalta löytyy myös seuraavaa:
--
"Kun vankijoukossa huomattiin tunnettuja punaisia "kiihottajia", väkivallantekoihin osallistuneita tai punakaartin johtajia oli valkoisten edustajien yksinkertainen kommentti: "Ammutaan".
Ilman oikeudenkäyntiä kuolemaantuomitut siirrettiin syrjään, ja 15-miehinen teloitusryhmä ampui illan ja yön aikana noin 90 punaista 5-henkisissä ryhmissä. Eli siis noin 10% vangeista. Josta tämä joka kymmenes lienee lähtenyt elämään."
Lähetä kommentti