( JSN päivitys jutun lopussa )
Koutaniemi voittaa taas hyväksikäyttämiensä kenialaistyttöjen kuvasarjalla. Perpignanissa tilille tulee 8000 euroa. Varovaisesti arvioituna hän on tienannut kuvilla ainakin 20 000 €. Hs:n jutussa Koutaniemi toteaa:
Minä kysyn nyt:
1. Miten paljon Koutaniemen kuvaamat tytöt ovat saaneet siitä hyvästä, että luovuttivat identiteettinsä kuvaajalle. Onko Koutaniemi ehkä ajatellut korjauttaa tyttöjen rikki revityn labian saamillaan rahoilla.
Oli Koutaniemen hypetyslaahus mitä mieltä tahansa, hän on käyttänyt säälimättä tyttöjä ja kyläyhteisöä hyväkseen. Tätä mieltä ovat myös kenialaiset kontaktini, joista osa on raivoissaan siitä, että valkoinen tulee heidän maahansa, vie tyttöjen identiteetin ja päästää sen someen.
2. Helsingin Sanomat tuntuu ottavan osan kunniaa itselleen. Onko Koutaniemi ajatellut, että myymällä kuvansa HS:n hän samalla tukee lehden törkeää sopimuspolitiikkaa, joka on aikaansaanut hyvien freelancien poistumisen alalta ja paljon murhetta. Journalistiliitto suhtautuu kielteisesti HS:n sopimukseen ja kuvien myyminen HS:lle toimii vastaan liiton pyrkimystä saada sopimus kohtuulliseksi. HS julkaisemalla ao reportaasin on myös vastuussa tyttöjen tulevista kohtaloista.
Ja pitää muistaa vielä seuraava. Jutun tekstiaines perustuu kuvaajan haastatteluun Suomessa. Toimittaja ei nähnyt tapausta, ei ollut Keniassa, eikä voi tietää mikä on totuus, esimerkiksi maksoiko Koutaniemen fikseri kyläläisille tai vanhemmille jotain? Jos näin olisi tapahtunut, ei juttua olisi voinut julkaista.
- Lopuksi. Olen saanut kyseisestä asiasta kymmeniä maileja, pääasiassa vihaisilta naisilta. He katsovat, että kateuttani ja pahantahtoisuuttani kritisoin tätä casea.
Minä en ole kateellinen. Mutta minä olen vihainen moraalin puutteesta, siirtomaamentaliteetista ja siitä mahdollisuudesta mihin valokuvaajan toiminta voi pahimmillaan johtaa. Olen ollut riittävästi noissa maissa töissä tietääkseni, miten ihmiset voidaan pyyhkäistä pois ns. länsimyönteisen toiminnan takia.
Esimerkiksi Boko Harum toimii siellä tappaen naisia, joilla on ollut kontakti valkoisiin..
- Loppujen lopuksi. UNESCO ym järjestöt ovat tehneet vuosikymmeniä töitä tyttöjen silpomisen lopettamiseksi. Silpominen ei ole Meeri Koutaniemen keksimä ja esilletuoma ongelma, vaikka hän yrittää niin esittää. Suomen Unescon tiedottaja oli haastattelussaan avoimen pahoillaan Koutaniemen toiminnasta. Ongelmia voi koettaa hoitaa, se vie vuosikymmeniä. Mutta Koutaniemi on vastuuttomasti vaikeuttanut UNESCON toimintaa, koska nyt kylissä ajatellaan, että seurauksena silpomisen näyttämisestä on valkoisten perverssien katseiden alle joutuminen. Näin myös kenialaisten kontaktieni mukaan.
-
Post Scriptum.
JSN esittää sivuillaan seuraavaa:
Koutaniemi voittaa taas hyväksikäyttämiensä kenialaistyttöjen kuvasarjalla. Perpignanissa tilille tulee 8000 euroa. Varovaisesti arvioituna hän on tienannut kuvilla ainakin 20 000 €. Hs:n jutussa Koutaniemi toteaa:
Olisiko kannattanut miettiä eettisiä kysymyksiä ENNEN kuin teki tytöille dramaattisen karhunpalveluksen. Jälleen kerran kirjoitan seuraavan -- jos kuulen kontaktieni kautta, että tyttöjen elämä tuhoutuu Koutaniemen kuvien takia, teen sen selväksi koko maailmanlaajuiselle kuvajournalistiyhteisölle.
-
Ajattele seuraavaa vertausta. Kenialainen kuvaaja tulee Suomeen ja pääsee suomalaisten varhaisteinien perjantaibileisiin kuvaamaan. Siellä dokataan, vedetään huumeita, juostaan alasti pitkin vanhempien asuntoa ja naidaan nurkissa. Kun tämä kuvasarja julkaistaan Keniassa, leviävät kuvat kaikkialle SOMEEN, eikä niitä saa IKINÄ pois. Miltä se tuntuisi?
Minä kysyn nyt:
1. Miten paljon Koutaniemen kuvaamat tytöt ovat saaneet siitä hyvästä, että luovuttivat identiteettinsä kuvaajalle. Onko Koutaniemi ehkä ajatellut korjauttaa tyttöjen rikki revityn labian saamillaan rahoilla.
Oli Koutaniemen hypetyslaahus mitä mieltä tahansa, hän on käyttänyt säälimättä tyttöjä ja kyläyhteisöä hyväkseen. Tätä mieltä ovat myös kenialaiset kontaktini, joista osa on raivoissaan siitä, että valkoinen tulee heidän maahansa, vie tyttöjen identiteetin ja päästää sen someen.
2. Helsingin Sanomat tuntuu ottavan osan kunniaa itselleen. Onko Koutaniemi ajatellut, että myymällä kuvansa HS:n hän samalla tukee lehden törkeää sopimuspolitiikkaa, joka on aikaansaanut hyvien freelancien poistumisen alalta ja paljon murhetta. Journalistiliitto suhtautuu kielteisesti HS:n sopimukseen ja kuvien myyminen HS:lle toimii vastaan liiton pyrkimystä saada sopimus kohtuulliseksi. HS julkaisemalla ao reportaasin on myös vastuussa tyttöjen tulevista kohtaloista.
Ja pitää muistaa vielä seuraava. Jutun tekstiaines perustuu kuvaajan haastatteluun Suomessa. Toimittaja ei nähnyt tapausta, ei ollut Keniassa, eikä voi tietää mikä on totuus, esimerkiksi maksoiko Koutaniemen fikseri kyläläisille tai vanhemmille jotain? Jos näin olisi tapahtunut, ei juttua olisi voinut julkaista.
- Lopuksi. Olen saanut kyseisestä asiasta kymmeniä maileja, pääasiassa vihaisilta naisilta. He katsovat, että kateuttani ja pahantahtoisuuttani kritisoin tätä casea.
Minä en ole kateellinen. Mutta minä olen vihainen moraalin puutteesta, siirtomaamentaliteetista ja siitä mahdollisuudesta mihin valokuvaajan toiminta voi pahimmillaan johtaa. Olen ollut riittävästi noissa maissa töissä tietääkseni, miten ihmiset voidaan pyyhkäistä pois ns. länsimyönteisen toiminnan takia.
Esimerkiksi Boko Harum toimii siellä tappaen naisia, joilla on ollut kontakti valkoisiin..
- Loppujen lopuksi. UNESCO ym järjestöt ovat tehneet vuosikymmeniä töitä tyttöjen silpomisen lopettamiseksi. Silpominen ei ole Meeri Koutaniemen keksimä ja esilletuoma ongelma, vaikka hän yrittää niin esittää. Suomen Unescon tiedottaja oli haastattelussaan avoimen pahoillaan Koutaniemen toiminnasta. Ongelmia voi koettaa hoitaa, se vie vuosikymmeniä. Mutta Koutaniemi on vastuuttomasti vaikeuttanut UNESCON toimintaa, koska nyt kylissä ajatellaan, että seurauksena silpomisen näyttämisestä on valkoisten perverssien katseiden alle joutuminen. Näin myös kenialaisten kontaktieni mukaan.
-
Post Scriptum.
JSN esittää sivuillaan seuraavaa:
Oli täysin selvää, että JSN antaa vapauttavan tuomion. Ensinnäkin juttu oli HS:n ja neuvoston jäseniä on ollut siellä töissä. Toiseksi neuvostossa ei ole ainuttakaan lehtikuvauksen tai kuvajournalismin spesialistia, ei ole ollut pitkään aikaan. Kuvajournalismi on aina ollut epämääräinen ja halveksittava tekijä kunnon journalistien, siis kirjoittavien mielestä.
-
Yllä olevassa otteessa on käsittämätön perusongelma. JSN muotoilee---ilman alaikäisten tyttöjen huoltajalta saatua lupaa julkaisemiseen jne…………………
Mistä JSN tietää varmasti, että tällainen lupa on olemassa?
Osasivatko nuo henkilöt lukea? Osasivatko he kirjoittaa?
Ymmärsivätkö he, missä kuvat julkaistaan, oliko Koutaniemellä siis esisopimus HS:n kanssa.
Käsittivätkö he, mihin antoivat luvan SOME julkisuus huomioon ottaen?
Kertoiko Koutaniemi vanhemmille, että kuvat leviävät internettiin?
Tiedettiinkö kylässä mikä on SOME ja web?
Ymmärsikö JSN, että tällaista kuvauksista lähes poikkeuksetta maksetaan?
Luottavatko he täysin Koutaniemen sanaan?
Ymmärsikö JSN, että HS:n toimittaja ei ollut Keniassa, vaan tekaisi jutun Helsingissä Koutaniemen kertomuksen perusteella?
-
En tiedä miten moni JSN toimijoista on tehnyt journalistista työtä Afrikassa, minä olen. Pohjoismaisen yhteiskunnannallisen perustelun mukaanko tytöiltä sai viedä pois heidän identiteettinsä ja mahdollisesti tuhota heidän loppuelämänsä, vaikka meillä tässä maassa ei tiettävästi ole silpomista suuressa mittakaavassa.
Nämä kuvat eivät koskaan tule vaikuttamaan Afrikan vuosisataisiin käytäntöihin mutta UNESCO:n työ saattaa vuosikymmenien aikana vaikuttaa, he ovat työskennelleet silpomista vastaan kauan. Toivotaan, ettei JSN ole omalta osaltaan tuhoamassa heidän työtään, kun ympärileikkausturismi kuvien seurauksena lisääntyy, kuten kenialaiset kontaktini ovat jo kertoneet.
-
JSN ja HS ja Koutaniemi ja hänen palkitsijansa ovat tehneet dramaattisen virheen pilaamalla työttöjen elämän tai tukemalla sen pilaamista. Seuraan asiaa paikallisten kontaktieni kautta.
6 kommenttia:
Olet oikeassa. Meeri K on moderni kolonialisti, joka käyttää kehitysmaiden köyhiä hyväkseen oman uransa rakentamisessa. Tätä ei tietysti voi sanoa omalla nimellä, koska saa heti kuvaajayhteisön vihat niskoilleen. Jos Meerillä olisi omatunto, hän antaisi palkintorahat tytölle, jonka seksuaalisuus tuhottiin kameran edessä.
Julkaisen edellisen vaikka se on anonyymin kirjoittama.
Erityisesti sen takia, että kirjoittaja tietää saavansa kuvaajayhteisön vihat niskaansa jne…Tämän takia Suomen valokuvaus polkee paikallaan. Meillä ei ole mitään -- ei ollenkaan ammattilaisten välistä keskustelua. vain loputonta mielistelyä …tai…vaikenemista.
Olen jo kerran kysynyt, mutta kysynpä uudestaan, koska en ole saanut vastausta. Missä muodossa, millä kielellä ja keiden henkilöiden välityksellä Koutaniemen luovari julkaista ao. jutun kuvat tunnistettavassa muodossa saatiin? Kysymys on perusteltu, koska JSN:n vapauttavan päätöksen e-asiakirjoissa ei tätä käsitellä. Todetaan vain, että luovari oli. Piste. En minä sillä, voihan se olla ollutkin, mutta kyllä asioiden oikein ymmärtäminen edellyttäisi varmempaakin tietoa kuin olettaman, että "tokihan nyt JSN:n on tarkistanut asian ennenkuin on hyväksynyt sen".
Kysymyksen lopullinen selvittäminen olisi tässä tapauksessa suorastaan elintärkeää, sillä puhutaan useissa suhteissa äärimmäisistä asioista: ihmisoikeusloukkaus, hengen- ja terveydenvaara, journalistinen kajoaminen yksityiselämään, kulttuurien välinen ongelmakenttä sekä ties vielä mikä muu mitä en ole vielä ehtinyt ajatellakaan. Jos tästä vaietaan, minkä arvoinen on journalistien ammattikunta(olitpa sitten kuppikuntiin jaettuna sanasta, kuvasta tai jossain tuolla ulkona)?
On vaikea olla ajattelematta, että asia haluttaisiin tahallaan ymmärtää väärin ns. mielensäpahoittamisena, iik -reaktiona tai Meeri Koutaniemen julkkisuran kiemuroihin kuuluvana "eräiden keskusteluiden" yläpuolelle nousemisena. Sekä onhan tässä tietysti tilinteko +200 sadan vuoden sovinismista journalismissakin, mutta kuinka menneen ajan naisjournalistien unohdus ja arvostamattomuus voisi oikeuttaa tänään mitä vain? Vaikka ammattikuntakin olisi tänään kovin naisistunut.
Sitäpaitsi, onko meillä nyt tai onko koskaan ollut ketään Barbro Alvingin tai Martha Gellhornin mittaista tekijää? Kahdenkertaisesti anteeksi. Ensin siksi että molemmat olivat tietääkseni pääosin tekstintekijöitä, ja toisen kerran koska ensinmainitusta kerrotaan myös vähemmän kuin mairittelevaa lehtikuvan merkitykseen liittyvää anekdoottia. Mutta ei mittaa sovi panna uusiksi eikä vaieta kiusallisista asioista edes siksi, että kaivattaisiin kovasti esikuvaa.
Siitä nimittäin ei hyvää seuraa. Jos entisessä ajassa kunniattoman käyttäytymisen nostattama huuto vaikeni, kun lentokone nousi ilmaan, sekä Siellä Itsekin Olleet vanhat miehet kuopattiin, tulee siitä tänään kohteensa täysin ryvettävä tutkivan journalismin työ. Joka epäilee, katsokoon vaikka Ruotsiin missä varottavia esimerkkejä on kyllin useimmilta elämänaloilta. Kuka suomalainen naislehtikuvaaja siis ehdointahdoin haluaa kuvajournalismin Anneli Jäätteenmäeksi?
Jari Kähkönen
Kuka meistä lopulta koskaan tietää mikä on totuus. Minulle tarjottiin varsinkin Afrikassa, mitä uskomattomapaa asiaa kuvattav aksi, kunhan ensin annan vitosen tuolle, kympin sitten tuolle ja lopulta 500 sille - joka tietää kenelle annetaan 1000 usd että pääsee kuvaamaan jne. Maksaminen keikoista ei ole journalismia. En väitä että Koutanimen tapauksessa olisi maksettu, kunhan ajattelen asiaa omien Afrikka kokemusteni suhteen. Valkoinen ei voi noin vain kävellä kylään jossa sitten kuvaa jne...fiksereitä tarvitaan ja kuka se tässä tapauksessa sitten olikaan, tietää lopullisen totuuden keikasta.
-
Ainoa mitä minä tiedän varmasti on, että tyttöjen kuvat ovat somessa heidän lopun elämäänsä. Onko se heille hyvä asia, sopii jokaisen miettiä.
Sanoman laskutus Bermudalle – kyselyt nyt vain englanniksi
Sanoma on lähestynyt laskuttajiaan, kuten freelance-journalisteja, uusista laskutuskäytännöistä kertovalla kirjeellä.
Yhtiö ilmoittaa ulkoistaneensa valtaosan Talouden palvelukeskuksestaan Genpact-nimiselle yritykselle. Genpact on rekisteröity Bermudalle, joka tunnetaan edullisesta verotuksestaan.
Ulkoistamisen seurauksena Sanoma ilmoittaa ottavansa vain englanninkielisiä laskuja. Niin ikään yhteydenotot Talouden palvelukeskukseen tulee hoitaa englanniksi. Yhtiö pyytää myös huomioimaan, että 5.9.2014 jälkeen vastaan otettujen suomenkielisten laskujen käsittelyssä voi olla sovittuihin maksuaikoihin vaikuttavia viiveitä.
Kirjeen mukaan Sanoman normaali maksuaika on 30 päivää netto tai sopimuksen mukaan.
Journalistiliiton lakimies Jussi Salokangas kommentoi asiaa näin:
”30 päivän maksuaika on kohtuuton monelle itsensätyöllistäjälle, joiden pitää maksaa juoksevat kulut ja elättää perhe palkkioillaan. Lain mukaan freelancer voi päättää itse lähettämänsä
Julkaisen myös tämän nimettömänä, koska kyse on jälleen yhdestä osoituksesta media-alan toimintamalleista. Tiedän omasta kokemuksestani, että työt alalla loppuvat samantien kun kertoo tietoa tai mielipiteen julkisuuteen.
Lähetä kommentti