maanantai 8. syyskuuta 2014

Metrossa liikututaan

Metro-lehti on mixed bag. Sana "kaikenlaista" kuvaa parhaiten tuotetta. Etusivun otsikot ja äläykset ovat myyntipuhetta tietylle kansanosalle. Urheilua eli uskonnon korviketta tietenkin paljon, mysteereitä kuten Viiltäjä Jackia. Human interestiä eli minulle totaalin tuntemattoman Chloe Moretzin haastattelu. Saatu varmaan halvalla jonkun juttupaketin osana ja promoaa elokuvaa. Tekstimainontahan oli kiellettyä.
-
Pääkuva on irtokuva. Tämä juttuni käsittelee nimenomaan Ateneumin luona otettua lukijan kuvaa, josta kuvaaja on saanut 100 euroa.
-
Kuvan sisään leiskattu otsikko kertoo "KULTTUURI LIIKUTTI".
Jokainen tuntemani kieltä opiskellut oli samaa mieltä. Kulttuuri sai ihmiset liikkeelle, mutta hautajaiset liikutti ihmisiä. Mene tiedä. Ei tuo ole homman koko clou. Pidän Suomen kielestä paljon, vaikka itselläni on paha dysleksia. Liikuttava kulttuuri yksiselitteisesti merkitsee koskettavaa, eikä sitä minkä kuvasta näkisi - jos se olisi kuvattu tarkoittamaan kuvaajan näkemää asiaa. Siis sankoin joukoin liikkeelle lähteneitä helsinkiläisiä, jotka kuvassa tosin seisovat paikallaan ja jonottavat. 
-
Se mikä kuvassa on tarkoitettu kuvaamaan sanoja, on pinta-alasta alle 15%. Kuvapinnan jakautuminen prosenttiosuuksiin on  tehokas tapa määrittää, mitä halutaan kertoa. Ei aina, kun käytetään negatiivista tilakäsitettä, saattaa kuvan tyhjä miljöö merkitä enemmän kuin jossain kyyristelevä hahmo. Tämä kuva on negatiivista tilaa täynnä. Vain tarkoin rekisteriä myöten identifioitu mersu rikkoo harmaata asfalttia. Kulttuurisana todentuu ateneum sanasta. Sana voi olla missä hyvänsä esillä, ei välttämättä ateneumin kyljessä. Oleellista on aneeminen ilmaisu,  hankalasti oivallettava ihmisjoukko on piiloutuneena kuvaan. Suuri osa on kuin spårapysäkillä ja loput hukkuvat miljööseen.
-
Tästä saisi myös lehtikuvan. Voisiko se olla tuossa alempana olevan kaltainen? Avataan salamalla etualaa ja käytetään niin hidasta aikaa, että kameran nopealla sivuttaisnykäisyllä saadaan tausta juoksemaan, liikkumaan ja kuvaamaan kiirettä. Auto rajataan pois, samoin muutama muu elementti. Kasvatetaan jonon syvyyttä perspektiiviä liioittelemalla. Nyt ei puutu kuin etuala, josta saisi otsikon, sen tekeminen jääköön kuvaajan vastuulle seuraavaa kertaa varten. Tämä kuva lehdessä on vain taso ja sen voimakkain elementti on keltainen otsikko, jossa jokin ruma displayfontti. 
-
Tästä kuvasta saa sata euroa. Samaan aikaan monille lehdille kuvaavat ja korkeatasoista työtä tekevät, saavat keikasta 40-80 euroa - vaikka eivät sitä kehtaa myöntääkään. Missä siis vika?
-
Amatöörimäinen näpsy maksaa satasen ja  koulutetun ammattilaisen kuva verojen ja myllyjen kuolettamisen ja muiden investointien  ja valokuvausopintolainan ja autolainan ja ja ja jne…... jälkeen nettoaa ehkä 10 €. Kuvana kuva ei ole sadan euron arvoinen. Se reprodusoi, että joukko ihmisiä seisoi Helsingissä tiettynä aikana. 
Pitäisikö sen tehdä muuta? Edellisessä jutussa arvioin US:n verkkolehden luisumista fasististen kommenttien temmellyskentäksi. Halpakuvat ovat US:ssä juttujen alussa aina samoin leiskattuna. Sellainen toimintamalli, jossa ei edes yritetä tehdä kunnollista journalismia, ei voi pitemmän päälle kestää. Vai voiko. Ehkä rappiojournalismi Tuksun botoxnaamoineen on tulevaisuus.  Bradburyä lukemaan, mars.
-
Lopulta onkin tarkoitus vetää lukijat siten mukaan lehdentekoprosessiin, että he alkaisivat hyväksyä kelvottoman jäljen, koska tietävät sen amatöörien tekemäksi. He ovat osa kelvottoman journalismin koneistoa ja kiinteä osa jotain kokee tuotteensa tuloksena me henkeä. Me teimme tämän. Silloin lehtien omistajat voivat vain tarkistaa kasvavan pankkitilinsä ja antaa massan tehdä, mitä huvittaa tarjotulla alustalla…(kuten tämä blogger)
-
En mitenkään oleta, että tästäkään keskustelua heräisi. Toivon kuitenkin, että koettaisitte lausua jotain. Mykkinä menetämme koko lehdistön ja vaivumme seiskan lukijoiksi. Ei teistä kukaan sitä halua.


Lähde METRO lehti. Kuva: Tuomas Lilja. Kuvankäsittely kuvajournalismikritiikkiä varten.


5 kommenttia:

Jaakko Turpeinen kirjoitti...

Ehkä seiska/tuksulinjakaan ei ole niin paha kuin se todellinen linjattomuus jolla koko maailman media ja kaikki kansat tuntuvat hilluvan antaen Putinien ynnä muiden diktaattoreiden tehdä ihan mitä huvittaa, "ei meidän ongelma" ja sitten kun siitä tulee "meidän ongelma", ollaankin about siinä missä oltiin 1938.

Jore, eikö hauskinta tuossa lukijan kuva -puhekuplassa oo se että näyttää sen kuplan osoittavan jonkun siellä jonossa voittaneen sen 100 euroa? Puhekupla on sarjiksilla lukemisensa aloittamien ensimmäinen tapa yhdistää tekstiä kuvaan, kai nyt Jorekin pikkunassikkana Aku Ankkaa luki?

Harri Vappula kirjoitti...

Metpo on tosiaan ihme juttu. Aina kun joskus luen läpyskää, harmittaa että lehti on niin tasoton. Aika hämmästyttävä juttu, sillä lehdellä olisi ns. rako! Potentiaalinen levikki on ehkä suurempi kuin Hesarilla? (kuinka paljon stadin joukkoliikenteessä päivittäin mahtaa matkustaa...) Miksi kaikki ne urheilujutut, tv-ohjelmalistaukset ja loputtomat viihdeuutiset? Miksei yksi kova juttu per päivä tai edes viikko, jotain joka saisi ihmiset odottamaan työmatkaansa? Sellainen 20 minuutin laatupläjäys siihen kohtaan päivästä kun silmät on joka tapauksessa pakko suunnata johonkin ettei joudu kammottavaan tilanteeseen - kohtaamaan muiden ihmisten katseita.

Jore Puusa kirjoitti...

hyvä huomio jaakko. satasen saaja on jonossa. akuankka kului puhki mutta se olikin laadukas 50 luvulla, olisipa mutsi jemmannut kaikki.
kaikki ovat niin sidoksissa toisiinsa ettei kenekään toimia voi osoittaa pahaksi kompastumatta samalla omiin mokiinsa.

Jore Puusa kirjoitti...

pahoin pelkään etteivät ihmiset enää kykene lukemaan laadukasta journalismia. kyky oivaltaa tuksun tissien ulkopuolelta asioita on menetetty.

Jari Niiniö kirjoitti...

"Suuri osa on kuin spårapysäkillä ja loput hukkuvat miljööseen."

Minä luulin, että HKL on mennyt lakkoon, kuvaa katsoessani.