tiistai 9. syyskuuta 2014

Päivystävä rintamakuvaaja...

Kun Niklas Meltio ja  Meeri Koutaniemi juuri nyt ovat tekemässä oikeita duuneja kriiseissä ja ahdistuksissa, niin  "korvaava kriisikuvaaja" kutsutaan haastatteluun ;-)
Leikki sikseen.
-
Tänään suorana PuheRadiossa 1300 tuon linkin takana. 
( nyt jo YLE AREENASSA tallessa.)
-
Go listen…
http://ohjelmaopas.yle.fi/1-2363063
-
Ohjelman toimittavat Perttu Häkkinen ja Panu Hietaneva.
Toineen haastateltava Eeva Matsuuke, Ebola-alueelta juuri palannut SPR:n avustustyöntekijä ja sairaanhoitaja.
-
Tässä hieno valokuva meistä.


8 kommenttia:

Simo Väisänen kirjoitti...

Olipa mielenkiintoinen haastattelu! Sekä Joren että Eevan työ kriisialueilla on enemmän kuin hatunnoston arvoista. On todella ikävää, että tällaisen työn kunnioittaminen kotimaassa on ollut sitä mitä se on ollut eikä kummankaan kokemuksia ole osattu hyödyntää kunnolla. No, kateus vie kalatkin vedestä. Tai sitten kukaan ei ainakaan Suomessa saa olla profeetta omalla maallaan.

Jaakko Turpeinen kirjoitti...

Ajatuksia herättävä haastattelu, vaikka siinä lähinnä raapastiin pintaa, syväluotaavampi haastis ois varmasti vienyt vuorokausia. Eniten jäi mietityttämään se, miten sitten lapset jotka sen kaiken keskellä elää, voivat kehittyä ehjiksi aikuisiksi ja monet mahdollisesti siihen jopa pystyvät, onko lapsilla kuitenkin joku erityinen kyky sopeutua aivan epäinhimillisiinkin olosuhteisiin, vai traumatisoituvatko hekin, niin että se näkyy sitten taas sukupolven päästä seuraavana sotana taikka kriisinä heidän tulevissa elämissään vaikka maisema ja elämänkuva muuttuisi, seuraako se kaikki paska mukana lopun elämää?

Jore Puusa kirjoitti...

Omien kokemuksieni mukaan lapset leikkivät sotaa sodan keskellä. Sodasta ja tappamisesta tulee heille kauhistuttava normi. islamilaisen propagandan alaisina heistä tulee nuoria vihaisia miehiä, jotka jatkavat perinnettä tapaa. Tappaminen johtaa omaan kuolemaan mutta….sitä halutaan ja toivotoon, oikeasti. marttyyrikuolema on todella toivottu ja kuunioitettu.
Nuorten miesten mahdollisuus lähi-idässä seksiin 15-25 vuotiana on huono. Naimisiin ei vielä pääse. Prostituutiota ja vapaita suhteita ei islamilaisissa maissa juurikaan ole eikä viinaakaan saa juoda--- ei jää kuin testosteronin ohjaaminen tappelemiseen.

Jaakko Turpeinen kirjoitti...

Kyllä me sodan kauheuksista tietämättä koko naapuruston sakki leikittiin sotaa pikkupoikina tälläkin kylällä. Lumipallot tietysti, mutta myös sellaset pärisevät muoviset M-16-kopiot ynnä muut joita sai lelukaupasta oli kovassa huudossa noin kymmenvuotiaiden poikien keskuudessa niinkun oli tietysti vesipyssyt ja hernepyssyt ynnä muut ritsat ja tietysti uudenvuoden aikaan kaiken sortin pommit. Lieneekö koko ilmiö vaan sukupuolesta kiinni? Aika harvat tytöt poikien sotaleikkeihin osallistuivat... Ilman parempaa tietoa voisin silti perstuntumalta arvioida että about sama prosentti kuin nykyajan nuorista naisista vapaaehtosena menee inttiin. ???

Harri Vappula kirjoitti...

En tiedä miten pojat nykyään leikkivät -- minulla on vain tyttöjä -- mutta ainakin (nais)pedagogit ovat jatkuvasti kieltämässä sotaleikkejä ja lelupyssyjä. Erityisesti holhous-Ruotsissa osataan sukupuolineutraliuden vienti väkisin sinnekin missä sitä ehkei kaivattaisi. Uskoakseni kysymys on kuitenkin lajityypillisesti luonnollisesta nuorten koiraiden käytöksestä josta ei kannattaisi kovasti huolestua.

Olen ymmärtänyt, että lapset selviävät traumoista helpommin kuin aikuiset, mutta tietysti kriisialueilla puhutaan niin karmeista asioista, että sitä ei voi käsittääkään tällainen jonka päivä on pilalla jos ulkona sataa eikä ole sontsaa mukana...

Minua näissä kriiseissä kylmää erityisesti se, kuinka helposti kaikki voi romahtaa ja katastrofi olla käsissä. Otamme täällä asiat itsestäänselvyytenä ja pinnalta katsottuna ei näytä hullummalta, mutta ei tarvita kovin ihmeellistä tönäisyä niin jo ollaan toistemme kurkuissa.

Jore Puusa kirjoitti...

Jeps. luulemme ja olemme varmoja että siwa on auki huomenna ja siitä maailman tappiin, että saa pullaa ja banaaneja. mutta se voi olla huomenna kiinnikin ja pysyä lopullisesti. ja joku voi huomenna tulla ja ampua vaimosi ja lapsesi ja heittää koirasi seinään ja vetää kurkkusi auki vaikket uskonut että se voi ikinä täällä tapahtua…mutta voi se.

Jore Puusa kirjoitti...

Jeps. luulemme ja olemme varmoja että siwa on auki huomenna ja siitä maailman tappiin, että saa pullaa ja banaaneja. mutta se voi olla huomenna kiinnikin ja pysyä lopullisesti. ja joku voi huomenna tulla ja ampua vaimosi ja lapsesi ja heittää koirasi seinään ja vetää kurkkusi auki vaikket uskonut että se voi ikinä täällä tapahtua…mutta voi se.

Harri Vappula kirjoitti...

Minulla on teoria, että Suomessa (miksei muuallakin, mutta rehellisesti mulla on laajempaa kokemusta elämästä vain Suomessa) ollaan sen verran naimisissa kaikkien hienojen systeemiemme kanssa, että siinä vaiheessa kun (huomaa, ei "jos") paskaa osuu tuulettimeen vähän isompi nokare, merkittävä osa kansasta on aika lailla liemessä.

Ei ole tietenkään mitään erä- tai itselääkintätaitoja, eihän sellaisia ole vaadittu enää aikoihin, mutta ei ole myöskään välttämättä verkostoja jos vaikka "rakennemuutos" on repinyt asumaan kauas muualle, eikä ole sellaista jokapäiväisen sujuvan ja pohjimmiltaan pyyteettömän kanssakäymisen kulttuuria joka saisi tuntemattomat toimimaan yhdessä.

Trendi vain kiihtyy. Kohta ei ole edes rahaan perustuvaa kanssakäymistä kun automaatio ja itsepalvelu viedään maksimiin jolloin taas yksi luonteva ihmiskontaktien muoto katoaa. Ja kun tähän lisätään paheneva massatyöttymyys niin yhä useampi jää täysin vailla mitään päivättäistä vuorovaikutusta muiden kanssa. Puhalla siinä sitten yhteen hiileen jos tosipaikka tulee (ei sillä etteikö henkilökohtainen tosipaikka tule monellekin joka päivä).

Taidan lopettaa korttiautomaatilla tankkaamisen...