Ola Fogelbergin Pekka Puupää sarjis vuodelta 1943 sivuaa nykykuvajournalismia. Eikä vain sivua, vaan tietämättään ennustaa ja osuu 100% oikein. Pekka on tässä sanomalehtikuvaaja. Itse olin lehtikuvaaja ja nyt kollegoita kutsutaan enää valokuvaajiksi. Ollaan asemasotavaiheessa. Korsujen polkujen reunoja kivetään pyöreillä kivillä ja veli venäläisen valmistuessa hitaasti Kannaksen läpimurtoon kesäkuussa 1944, suomalaiset unohtavat olevansa sodassa ja keskittyvät rintamateattereiden rakentamiseen viihdekiertueita varten.
-
Pekan kädet ovat ( Pekkahan oli vasenkätinen) ensimmäisessä ruudussa ihan oikein laatikkokameran suhteen, vasen käsi pitelee kameraa ja sormi on laukaisijalla ja oikea käsi suojaa alkeellista prismaetsintä, joka kirkkaassa valossa on vaikea käytettävä, aivan kuten nykydigien takanäyttö.
Pekka ottaa kuvan sanomalehtiä varten. Hän on siis kuvatoimistokuvaaja :-) Mallin on oltava hiljaa, koska valotusaika oli 1/25s. Lisäksi kameran jäykkä laukaisu heilautti laitetta. Tuplahankalaa.
-
Toisessa ruudussa Pekan kuvaa käytetään "Takakylän uutisissa" lehden oman propagandaviestin viemiseen riippumatta siitä, mikä on kuvanottohetken totuus. Hyvin monet lehdet toimivat näin (edelleen). Kuvalle annetaan otsikko, joka ei seuraa totuutta tai joka ei mitenkään liity kuvaan. Nykyään sellainen ei ole propagandaa, vaan osaamattomuutta.
-
Journalismi on edelleen tai taas kaksijakoista. On toimittajat, tekstintekijät - jotka rakentavat lehden ja sitten on NE. Kuvaajat. Hiukan hölmöt ja halveksitut.
-
Pekan kädet ovat ( Pekkahan oli vasenkätinen) ensimmäisessä ruudussa ihan oikein laatikkokameran suhteen, vasen käsi pitelee kameraa ja sormi on laukaisijalla ja oikea käsi suojaa alkeellista prismaetsintä, joka kirkkaassa valossa on vaikea käytettävä, aivan kuten nykydigien takanäyttö.
Pekka ottaa kuvan sanomalehtiä varten. Hän on siis kuvatoimistokuvaaja :-) Mallin on oltava hiljaa, koska valotusaika oli 1/25s. Lisäksi kameran jäykkä laukaisu heilautti laitetta. Tuplahankalaa.
-
Toisessa ruudussa Pekan kuvaa käytetään "Takakylän uutisissa" lehden oman propagandaviestin viemiseen riippumatta siitä, mikä on kuvanottohetken totuus. Hyvin monet lehdet toimivat näin (edelleen). Kuvalle annetaan otsikko, joka ei seuraa totuutta tai joka ei mitenkään liity kuvaan. Nykyään sellainen ei ole propagandaa, vaan osaamattomuutta.
-
Journalismi on edelleen tai taas kaksijakoista. On toimittajat, tekstintekijät - jotka rakentavat lehden ja sitten on NE. Kuvaajat. Hiukan hölmöt ja halveksitut.
1 kommentti:
Kas, kun unohtanut olen jopa nämä Puupäät, niitähän löytyy Fogelin sarja 1-6 hyllystä. Tämäkin oli tuttu heti ensivilkaisulla ja kai siinä oli ei totuuden siemen vaan Fogelin oma ymmärrys siitä miten homma on pyörinyt jo tuhansia vuosia. Ei se mitä kerrotaan vaan miten kerrotaan. Nyt monessa paikassa alkaa näyttämään indoktrinaatio jo propagandalta ja siinä vaiheessa kun kukaan sitä ei enää huomaa, on massahysteria valmis. Ne jotka huomaavat, poltetaan tietysti roviolla tms. totuttuun tapaan.
Lähetä kommentti