maanantai 29. syyskuuta 2014

Tämä on Suomi! / Päivitys

Olen elänyt tässä maassa katkoksia lukuunottamatta 62 vuotta.
Jos tämä maa ahdisti pahasti -50-60 luvuilla, niin vielä enemmän Suomi ahdistaa nyt.
Elämme hyvin ainutlaatuisessa maassa vuodenaikoineen ja luontoineen. Saaristomme ja järviseutujemme laajuutta ja kauneutta ei ole missään muualla. Olemme onnistuneet kuitenkin ihmisinä pilaamaan maamme elinkepoisuuden ja viihtyvyyden täysin.
-
Suomi on muuttunut jättimäiseksi keskitysleiriksi, jonka vartijat - virkamiesluokka ja eliitti kaikin keinoin kuristavat vankeja - eli meitä tavallisia pulliaisia kaavaan, josta on muodostunut lamaava maan tapa. Hallitsevan joukon onneksi on syntynyt kaikkien leikkikalu, SOME, joka on strutsille se kuoppa hiekassa, jonne pää työnnetään. Mitään ei siinä kuopassa nähdä, ei ymmärretä, eikä kyetä muuttamaan. On vain kuopan seinät ja näennäinen turvallisuus.
-
Se mistä me kärsimme on kaikille selvää, jos ei…avaa silmäsi pystyessäsi.
Lamaannuksestamme on kaikkialla riittävästi indikaattoreita ja indisioita.
Kansalaisten pahoinvointi on niin käsittämättömän suurta, että se on muuttunut kansainvälisesti katsoen kadehtituksi onnellisuudeksi. Kukaan ei kerro totuutta masennuksestaan ja surustaan ennenkuin vasta narun jatkona. Jos silloinkaan ;-(
-
Parempi kuin kirjoittaa, on näyttää kuluvalta päivältä - 29.9.2014- ottamani valokuva.
Tämä kuva kertoo jutustani kaiken, kerrankin. Visuaalisesti kuva on vain heikkolaatuinen reproduktio paikasta ja hiukan ajasta, mutta sen sisällä on totuus. Jos olet herkkä sielultasi, ymmärrät mitä ajan takaa. Jos et ole herkkä ja oivaltava, et käsitä mitään. 
Kirjoitan kuvan auki keskiviikkoaamuna, ennenkuin lähden pohjoiseen.
-
KUVA =
Meillä kaikilla on tie auki taivasta myöten, myös tällä maalla.
Teoriassa.
Mutta oman maamme petturit - oman kansamme keskeltä nousevat normien luojat koettavat kaikin keinoin ja kateellisuudesta sairaina tappaa ja rajoittaa luovuutta ja muutoshakuisuutta. Sitä kuvatkoon liikennemerkkisuma paikassa, jossa mitään rajoituksia ei tarvita, eikä niille ei ole mitään syytä. 
Tie jatkuu horisonttiin vapaana, mutta ruuhkaudumme orjamaisesti merkin taakse odottamaan sen poistamista, eikä sitä koskaan poisteta. Itse olemme syypäät siihen, mikä meitä odottaa. 
Mutta meillä on myös mahdollisuus pyyhkäistä pois kaikki rajoitukset. 
Me voimme elää, jos uskallamme.





----------------------------
Kommenttilomake on poistettu käytöstä. Lähetä mielipiteesi julkaisua varten suoraan minulle jore.puusa (ät) kolumbus.fi 
Julkaisen vain kommenttisi, en osoitettasi. Arkaluontoiset viestit julkaisen nimettöminä ja journalistiliiton jäsenenä suojelen lähteeni aina. Kuvien ym. lainaus perustuu sitaattioikeuteen, jolloin kuvia käsitellään kriittisesti. Pelastetaan kuvajournalismi!
---------------------------