torstai 23. lokakuuta 2014

Mitä sitten pitäisi tehdä?


Ei päivää, ettei otsikon kysymystä. Peräkaneettina: "kai sä sen tiedät kun räyhäät samaa asiaa jokapuolella".
Ja tiedänhän minä.

1. Suomen journalistiliitto ilmoittaa kaikille jäsenilleen, että ne- jotka ovat allekirjoittaneet sitovia sopimuksia esimerkiksi Alman, Sanomien, TS:n tai vastaavien kustantajien kanssa vastoin SJL suositusta irtisanotaan liitosta, elleivät kuvaajat irtisano omia sopimuksiaan välittömästi.

2. Suomen lehtikuvaajat ry tekee saman ilmoituksen ja lisää, että lehtikuvaajien asemaa vaikeuttaneet päällikkökuvaajat erotetaan myös, jos heidän linjansa ei muutu. Journalistiliitostahan heidän pitäisi erota automaattisesti siirryttyään päälliköiksi.

3.  Erottaminen koskee myös kuvaajia, jotka myyvät kuviaan ao lehtiin, vaikka heillä ei sopimusta olisikaan, lehdet siis asetaaan tilanteeseen, jossa freelancekuvaajia ei ole saatavilla.

4. Kaikki freet pitää koota jonkun uuden järjestelmän alle, joka kategorisesti ajaa vain freekuvaajien asiaa ja joka ilmoittaa kaikin tavoin estävänsä rikkurityövoiman käytön.

5.Amatöörijärjestöjä / kameraseuroja houkutellaan pyytämään jäsenistöltään, etteivät nämä kuvaa tai luovuta aineistoaan ilmaiseksi tai korvaustakaan vastaan lehdille. Vain todelliset uutisaiheet, joihin ammattilainen ei ehdi, hyväksytään julkaistaviksi.

6. Laaditaan sitova säännöstö kaikille lehtikuvaajilla, sitä on myös staffereiden noudatettava. Heidän on työssään oltava freenlanceille solidaarisia.

7. Freekuvaajia koulutetaan oivaltamaan, että he sahaavat omaa oksaansa poikki suostumalla yhä huonompiin ehtoihin. Käytetään ammattimaista työnohjausta ja työmarkkinapsykologeja.

8. Kuvajournalismikoulutus siirtyy luvanvaraiseksi ja sitä valvomaan perustetaan elin, joka tekee ilmaiseksi työnsä. Ennen koulutusta opiskelijan on oivallettava, ettei alalle enää työllisty. Opiskelulle asetetaan 10 uuden nuoren vuosikatto. Mahdollisimman monta kuvajournalismilinjaa suljetaan.

9. Free- ja vakituiset kuvaajat muodostavat ympäri maata opiskelupiirejä, joissa käsitellään alan tilannetta, journalismin teoriaa ja niihin hankitaan työnohjausta.

10. Lehtitaloille ilmoitetaan, ettei yksikään free työskentele enää nykyisillä ehdoilla ja että sopimusten on suojattava myös kuvaajien oikeuksia.
Palkkiopolitiikasta avataan julkinen keskustelu ja se saatetaan terveelle pohjalle. Lehtiä vaaditaan estämään ilmaiskuvaaminen ja lehtien johdolle motivoidaan heiltä unohtunut visuaalisuuden merkitys modernissa maailmassa


11. Kaikki tämä on alku muutokselle, joka tähtää kuvaajien suurempaan osaamiseen ja vastuuntuntoon toisistaan ja kuvajournalismista.

Kuvankaappauksen lähde YLE uutiset. Kuvassa lehtikuvaajia rivissä kohteen ympärillä.
Näin ei kuvajournalismia synny, vain reproduktioita. Lehtikuvat otetaan ennen tai jälkeen poliitikon puhetta. Kuvataan kun hän on haavoittuvimmillaan ja jolloin luodaan hienovarainen kontrasti kontrasti poliitikon valheen ja visuaalisen toden välille. Kuvaajalla on oltava mielipide, ettei kuva ole repro. Näin me tapamme kuvajournalismin itse.