maanantai 17. marraskuuta 2014

HS125


12 kommenttia:

Risto Syrjä kirjoitti...

Kiitos Jore!

Reilu 20 minuuttia mielenkiintoista ja havahduttavaa analysointia.

No oli se vähän viihdyttävääkin, mutta niin tanakkaa asiaa että koin jopa hailuja myötähäpeän tunteita.
Jopa tällainen täysi amatööri näki, koki ja ymmärsi mikä sua korpee.

Lisää tällaisia, anna valon loistaa :)

Jore Puusa kirjoitti...

Kiitos! Puhun siitä mihin työvuodet brittien, jenkkien, ranskalaisten ym kanssa ovat opettaneet. miten hienoa olisi jos täälläkin olisi voimakasta keskustelua joka vaikuttaisi siihen mitä tehdään.

Anonyymi kirjoitti...

Asiallista analyysia!

Mieleen jai erityisesti leikkaussalikuvassa mainittu symboli, ja sen puute.

Milla sina symboloisit vakuutusyhtiota?

Kavisko esim jokin tukeva/kannatteleva elementti? Kasi, pelkka kaden ote jostakin?

Mikali sairaala muodostuu haavasta/arvesta niin siihen viereen tai vahan sen ylle kasi kuvaamaan huolenpitoa? mita oot mielta, olisko tosta mihinkaan?

Mut ajatuksia herattava kritiikki jalleen. Kiitti kiitti!!!

Ville

Jore Puusa kirjoitti...

Vakuutusyhtiö voi olla petollinenkin. Mä en tiedä mikä se vakuuttamisen symboli olisi mutta mä keksisin sen kyllä tuoltakin. Riippuu jutun kärjestä ja + tai -merkkisyydestä.

Anonyymi kirjoitti...

Tassa yhteydessa viesti nayttaa positiiviselta..

Kavisko kasi, osoittamaan tukea ja siihen ehka jokin leikkaussalin instrumentti/palanen puuvillaa ja arpi taustalle?

Vai tuleeko mieleen jotain muuta?

Ville

Jore Puusa kirjoitti...

Kuten sanoin, miljöö pitää nähdä ja tietää etukäteen toimittajan ajatus jutun kärjestä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos. Todella hyvä ja mielenkiintoinen juttu! Lopultakin alkaa valjeta miksi taannoin lopetin hesarin tilaamisen, kuin myös kotipaikkakuntani paikallislehden. En lukenut niitä lehtien juttuja. Miksi en lukenut? Siksi että aamukahvin yhteydessä tapahtuvaa selailua ei mikään pysäyttänyt. Mikä olisi voinut pysäyttää? Hyvä ja asian hermoon iskevä kuva. Oliko niitä hyviä kuvia lehdissä? Liian vähän hintaan nähden. Sayonara.

Anonyymi kirjoitti...

Moi. Erinomaisen silmiäaukaisevaa. Kiitokset ja jaksamisiin. IM

Anonyymi kirjoitti...

Voisitko avata hieman miksi lehtikuvassa salaman käyttö on kyseenalaista? Jos sillä saadaan pääkohde valaistua ja osoitettua selkeästi kuvan viestin kannalta tärkeimmäksi elementiksi ja sillä tavalla katsojan huomio kiinnitettyä olennaiseen niin eikös se silloin puolusta paikaansa? Toki jos kuva-alalla on turhaa sälää muuten niin tokkopa taiten käytetty salamakaan mitään auttaa..

Vesa Laurila kirjoitti...

Katsoin itsekkin laihimmat Amerikkalaiset kuvia Hesarista ja mietin miten kuva liittyy aiheeseen. Olen kyllä kuullut kyseisestä kuvaajasta aiemmin kuinka luova hän on taiteellisesti, mutta googlen kuvahaku paljasti totuuden tasosta.

Jore Puusa kirjoitti...

En käytä itse salamaa koskaan, eikä sitä käytä eniten arvostamani muutkaan kuvaajat. Salama ei ole totta sillä hetkellä, jolloin kuva otetaan ja kuvan pitää olla aina 110% totta - kun se julkaistaan lehdessä. Se valo joka vallitsee on totuus ja sitä pitää käyttää, on vain osattava. Jos ei osaan niin hmm.....

Anonyymi kirjoitti...

Kuvan käytön kannalta täyttä asiaa mielestäni. Sotaveteraanin pilkkaaminen oli turhaa ja ylenkatsovaa. Olen muutaman kuvan myynyt lehtiin, ja kanssasi eri mieltä siitä mikä on kuvan ja tekstin yhteispeli. En ole itse saanut etukäteen ohjeita siitä, mitä ollaan hakemassa. En kuvapomolta, enkä toimittajalta. Keikalta olen yrittänyt saada kaikkea mahdollista. Jos kuvat ovat sisällöltään tyhjiä, ei voi syyttää taittajaa. Jos kuvat eivät toimi tekstin kanssa, syynä lienee kuvaajan ammattitaidottomuus tai informaatikatkos toimittajan ja/tai taittajan kanssa. Luin Rauli Virtasen kirjan toimittajan työstä eri kriisialueilla vuosikymmenten ajan. Itselleni oli hieno nähdä, miten kyynisyys ja negatiivisuus on mahdollista ohittaa. Vaikka kriittisyys asioiden hoitoon on ilmeistä. Mukavaa syksyä.