Hyvä, neljä kommenttia! Kiitos.
Otsikointi ja ingressöinti kuvapinnan sisään on osa printin keinoja, joskus se toimii hienosti ja joskus tuhoaa kuvan kokonaan. Uskon että kuvaajaa? on kehotettu jättämään graafisia elementtejä varten tyhjää. Mutta graafisen suunnittelijan ja AD:n kokemuksellani ( esim. Hämeenlinnan Kaupunginteatterin AD 2001 - 2003) kaikki ns. jäykät elementit ovat kuvapinnassa väärin.
Keskitetty otsikko painaa kuvatun päällä armottomasti, vasempaan laitaan mars ja fontin koko paljon suuremmaksi. Samalla voitaisiin nostaa kuvatun kasvojen kokoa, hänen kallon linjastaan ei tässä ole kukaan kiinnostunut. Ingressikin roikkuu omituisesti ilmatilassa kuin ei kykenisi päättämään ollako ylhäällä vai alhaalla. Inkun pidennys kuvan alalaitaan saakka ja samalla kavennus. Graafisesti hyvin alkeellinen veto.
-
KUVA on varmasti HS:n karmaisevin kasvokuva vuosikymmeniin. Nenä nimittäin hallitsee koko kuvaa onnettoman valoratkaisun takia.. Sen koko oikea sivu on musta aukko tyhjyyteen. Näin käy jos valon tuottamista ei osaa. Nenän orsi tai ulkokaari on omituinen valosilta terävän tukossa olevan kolmion päällä.
Silmä roikkuu kuin krapulaisella ja silmälasin varjo raastaa poskipäätä. Niskassa on omituinen möykky ja korva on outo punainen kierukkakooste. Iho on kuin rasvassa uitettu kovan valon takia.
Jos siis jos opiskelijani olisi tuonut tällaisen kuvan, hän olisi mennyt samantien takaisin keikalle paikkaamaan.
HS ei olekaan viisaasti laittanut bylineä kuvan alle, vaan kertoo kuvaajan sisäsivulla. Senverran vielä tajutaan, ettei laiteta kuvaajatytölle tällaista kauheutta avoimeksi synniksi.
7 kommenttia:
tämä tyyppi haistaa tulevat finanssiteemat vihikoiramaisella tarkkuudella jo valovuosien takaa ja valaa itseluottamuksen ilman puhelimia, jopa ennen uudenvuodentaikoja
:-)
Kai tuossa nenänpituus korostuu, erilaisuuden merkkinä, pinokkiomaisesti. Sirittävät silmät yhdessä auki seisovan suun kanssa antavat koomisen, sarjakuvamaisen vaikutelman. Simpsoneistako tämä oli? Valaistuskin korostaa tuntematonta erilaisuutta. Kuvasta tulee ylipäänsä miehestä jotenkin pieni vaikutelma. Asiatekstin vieressä kyseinen osoitteleva koomisuus on hämmentävää.
Millaisiakohan ne huonommat kuvat olisivat olleet? :-)
On ihan hyvä otos, valo ja varjo kuljettaa katsetta ympäri kuvaa. Jätetty taittajalle tillaa otsikkoa ja ingressiä varten. Kiinnittää huomion, ell ajaa asiansa, sanoisin etä keskimääräistä paremmin.
Jos HS:n kuvan tärkein funktio on "kuljettaa katsetta ympäri (pintaa)" ja "jättää tilaa otsikkoa ja ingressiä varten", voidaan koko kuvatoimituksellinen kuluerä varmaankin lehdestä lakkauttaa.
Pointsina se, että paremmin nuo vaatimukset täyttää vaikka sutimalla tuohon tekstinviereiseen boksiin paintilla. Sitä paitsi iso osa kuva–alasta on punertavaa tukkovarjoa.
Tässä luodaan todellisuutta, mielikuvia ulkomaailmasta. Kyllä siinä yhteydessä pitää kuvasta voida kysyä rohkeasti. Tämä on hieman samanlainen tilanne kuin jos juttu olisi otsikoitu vastaavalla, kämäisellä ja pelottavan rasistisella vitsillä höystettynä.
Karsea tukottava sivuvalo, pinokkionenä ja silmät sirrissä kuin jurrisella. Ei jatkoon.
Omaan kommenttiini jatkoksi: Mainitsemani asiat voi helposti nähdä myös positiivisina.
–Erilainen kuva tilanteesta, jossa kuvaajarivi räiskii puhujaa kohti 30s ajan. (ja toimii lehden sivulla siinä muodossa johon se on speksattu)
–Kerronnallisuus juuri tuossa pinokkioelementissä, "valehteleekohan tämä(kin)?"
Ei siinä, kontekstissaan kuvat toki toimivat, irrallisina pläjäyksinä framille nosto ja arvosteleminen saattaa olla vähän kökköä.
Vasemman reunan varjo ja tukkoisuus pilaa muuten hyvän toteutuksen. Silmiin pikkuisen valoa ja avot, ihan näköisensä :)
Henkilöiden vähemmän standardienmukaisten fyysisten ominaisuuksien kautta EI kerrota journalistisia koukkuja. Sitä kutsuttiin ennenvanhaan nenänkaivuujournalismiksi. Ihmisiä kunnioitetaan ja journalistinen vire otetaan henkilön fysiikan ulkopuolelta. Piste.
Lähetä kommentti