Eikö tällainen median kuvottava rahastusmalli todella kiinnosta ketään 500:sta lukijastani edes yhden kommentin verran? Samaan aikaan on Pupulandiassa- meikki ja sisutusblogin jokaisessa jutussa 20 - 100 kommenttia, siitä miten ihana on joku kynsilakka. Hei Zombiet, herätys. Kenelle minä oikein kirjoitan?
IS ja IL toimituksineen hyppäsi kattoon riemusta, kun tuli tieto uudesta lapsimurhasta, upeaa--ajattelivat toimituspäälliköt, nyt on kiva tehdä lööppiä. Kuopion R:lle lisää lehtiä -huusi logistiikkasetä.Metrokin halusi oman osansa tapetuista lapsista, mutta meni laittamaan kuolinilmoituksen päälle nauravan miehen iloisen naaman. Hm..kevyt ristiriita.
Ruumiista rahaa hei höpönassut ja kahdesta enemmän, olisipa tullut kolme ajatteli media. No mennään näillä, lisää tulee taas keväämmällä: mietittiin Sanomissa ja Almassa.
7 kommenttia:
Tykkään lukea sun provosoivasti ja kärkkäästi kirjoitettuja julkaisujasi ja toivottavasti jaksat kirjoitella jatkossakin. Luen kyllä provosoivasti ja kärkkäästi kirjoitettua iltistäkin. Mitä tähänkin kirjoitukseen edes voisi kommentoida, havainto alhaisimpiin tunnereaktioihin vetoavasta rahastusmallista ei ole uusi tai mielenkiintoinen. Naurava ukko metron kannessa muodostaa alemman otsikon kanssa kyllä ironisesti hymähdyttävän yhdistelmän, joka ei innosta tuhahdusta suurempaan reaktioon, kommentoinnista puhumattakaan. Ironinen yhdistelmä on myös jatkaa kulmikasta ulosantia (vittuilua) ja odottaa elävää keskustelua :-) mielenkiinnolla odotan joren kulmikasta comebackia kuinka anonyymit ei taaskaan tajua mitään. Kaikesta huolimatta, kaikkea hyvää ja tsemppiä blogin kanssa.
Tämän blogin kommentointi on nyt sallitttua anonyymeille. On surullista, ettei uskalleta kirjoittaa omalla nimellä -koska siinäkin heijastuu yhteisikuntamme tila. Olen aina krisitoinut anonymimeettiä ja sanonut että se on pelkuruutta ja olen edelleen sitä mieltä mutta koskaan en ole kirjoittanut etteivät anonyymit tajua mitään. Kommentointi voi johtaa keskusteluun jossa yhdessä löydetään enemmän, se ei ole mennyt suomalaisille perille.
Minä pidän naurun ja kuolemanotsikon yhdistämistä huonona ammattitaitona ja sitäkin tämä blogi kritisoi.
Kaikki lehdet kirjoittavat, asiantuntijat ryömivät koloistaan, heti luvataan lisää virkoja, rahaa mitä vaan. Ja kuvituksena, vaikka sitä ei tarvittaisi ollenkaan ryhmä marketin hautakynttilöitä.
Se on oikeastaan kaikista pahinta, meillä osallistutaan suruun levittämällä euron muoviroskaa paikat täyteen eikä sitten itse käydä edes siivoamassa pois.
Jossain toisessa maassa viedään kukkia.
Jaakko Ruohtula
"Samaan aikaan on Pupulandiassa"
Veikkaan, että pupulandiassa määrä korvaa laadun, jotta sitä ei tule tuijottaa niin kirjaimellisesti.
Pääasia, että sivua luetaan ahkerasti.
Kukaan ei kyseenalaista julkisuudessa IS.n lööppijournalismia koska pelkää lehteä. Mitä sille voisi tehdä?
Hei Jore. Tykkään kyllä lukea särmikästä blogiasi, ja olen mielenkiinnolla parhaani mukaan yrittänyt sisäistää opettamaasi "kuvalukutaitoa". Yleisesti ottaen jutuissasi on paljon hyviä pointteja jotka saavat palaamaan blogisi pariin lähes päivittäin. Henk.koht kommentointiin on kuitenkin pieni kynnys, ja ehkä loppujen lopuksi tuntuu että ei ole niin paljon edes kunnolista asiaa minkä katsoisi julkaisemisen arvoiseksi.
Metro-lehden lööpin kritisointisi osui taas kerran nappiin. Lopputuloshan on taas kerran suhteellisen brutaali. Luulen kuitenkin, ettei nykyisenlaisen tolkuttomaan informaatiotulvaan tottuneet ihmiset osaa edes lukea lööppiä niin visuaalisesti kuin sinä tai muut alan ammattilaiset! He yksinkertaisesti osaavat blokata aiheet toisistaan, vaikka asettelussa olisi noin räikeä ristiriita. He lukevat Radioheadin hyväntuulisen keikkauutisen omana juttunaan, ja siirtyvät sujuvasti lukemaan surullista juttua lapsisurmasta omana juttunaan...Sillä tälläistähän tämä on nykyihmisen arkipäivä - tunteiden vuoristorataa.
Tietysti voisi kysyä, että voisiko media hillitä moista tunteiden pamputusta, ja edes yrittää suodattaa uutisista enemmän harmonisia kokonaisuuksia?
Voittaako siinä loppujen lopuksi ketään, jos lukijoista kehittyy pikkuhiljaa tunteiltaan turtuneita zombeja joita ei kohta voi koskettaa oikeasti syvältä enää millään?
Jore, odotatko kommentteja, kun olet kieltänyt niiden lähettämisen? Kerran kritisoin näyttelyäsi ja vedit herneet nenääsi ja kielsit kommentoimasta koskaan ja mihinkään. Itseesi ei kai kritiikki saa osua, näin tulkitsin.
Martti Kapanen, eläkeläinen
Lähetä kommentti