torstai 18. joulukuuta 2014

Pentikäisen varjossa - Puusaa poliisista

Lehtikuvaaja Markus Pentikäinen teki Suomen Kuvalehdelle keikan Smash Asemista ja joutui kiinniotetuksi. Ajatuksena on tietysti Pentikäisenkin tapauksessakin se, ettei poliisi halua kuvia itsestään hakkaamassa mielenosoittajia. Sen varmaan kaikki tajuavat.  Samalla nämä caset ovat aina poliisin viesti lehdistölle, että poliisi ja valta ovat synonyymi.  He ovat patriarkaalinen pakkovalta, jota vastaan nouseminen on niskoittelua, termi -joka saa villat niskassani pystyyn. 
Poliisi vartioi taitavasti lehtikuvaajia, mutta muut paikalla olijat jäävät usein huomioimatta. 
40 vuoden kokemuksella esitän, että Suomen poliisi ei pystyisi estämään random terrori-iskua, sen verran kokematonta ja päätöntä toiminta on usein ollut. Pieni maa, pienet kuviot.
-
Edelleen 40 vuoden kokemuksella totean, että osa jouhan ( joukkojen hallinta) miehistä suhtautunee positiivisesti väkivaltaan toisinajattelevia kohtaan, se on demokratian kannalta pelottavaa. Olen kuvannut aivan vieressä kun pamppu heiluu - katsoen poliisia silmiin... ja kuunnellut poliisin rajun väkivaltaisia kommentteja ennen ja jälkeen yhteenottoa.
Kuitenkin, tämä yhteiskunta tarvitsee poliisinsa, mutta tarvitseeko poliisi yhteiskuntaa tässä muodossa?
-
Kokosin uuniin menevistä ja jo menneistä muistikirjoistani muutaman tapauksen kuorruttamaan omia kokemuksiani.
Tarkennan vielä, että tunnen henkilökohtaisesti kolme hyvää poliisia ja heitä on tietysti paljon enemmän. En siis yleistä, mutta en voi tarkentaakaan, koska nimet ovat hävinneet ajan huminaan. Erityisesti painotan rikospoliisin palonsyytutkijan ja Harjunpään kirjoittajan Matti Yrjänä Joensuun miellyttävää, huolehtivaa - mutta surumielistä persoonaa.

Jakomäen panttivankidraama laukeaa. Viimeinen kuva kuljettajasta hengissä. Muutamien tuntien kuluttua poliisi ampuu autoon Mikkelin torilla ja räjähdys tappaa kaappaajan ja vapaaehtoisen kuljettajan.Ehkä olisi voinut odottaa kaappaajan nukahtamista?

1992 kauppatori, jengi huutelee Linnaan menijöille. Kaksi nuorta poliisia vierelläni.
" Voi vittu ku pääsis hakkaan noita homoja"
-
1988 Ronald Reagan Suomeen, naispoliisi koppalakissa kiertelee kuvaajia narun takana. Pysähtyy kohdalleni ja kysyy: "millä asioilla olette täällä…Etkö sä nää ottamassa valokuvia, mutta milläs asioilla sä olet". Näyttää asekoteloa ja sanoo, oleppas hiljaa tai joudun käyttämään voimaa. Kuvaajat vierelläni purskahtavat nauruun.
-
Sama vierailu ja Sverker Ström keskellä kulkuetta, kunniakomppanian ja presidenttien autojen välissä, näytän tilannetta hymyillen poliisille. Saattueen loputtua sama setä tulee mukanani autolleni ja antaa huomautuksen palaneesta takalampusta ja on aivan lähellä lyödä, näen miten hän koettaa hillitä itseään.
-
Nyerere Suomeen. Seison naruneliössä, iso lentokenttäpoliisi tulee luokseni, näyttää laskeutunutta konetta ja sanoo: " Tekiskö mieli juosta tuonne. Jos tekee, niin et kauas juokse" ja osoittaa asettaan.
-
EU mielenosoitus eduskuntatalolla ennen Suomen liittymistä. Kävelen taaksepäin kuvaten, kun farmarit kantavat palavia kantavat olkipaaleja. Osun poliisiin kohdalle,  joka vetää pampulla täysillä jaloille, vaikka näkee että lehtikuvaaja tekee työtään. Katsoo ja nauraa kun istun kadulle pitelemään jalkaani, johon sattuu helvetisti.
-
1983 MM kisat. Käyn kusella stadikalla ja tulen takaisin kohti viheriötä. Poliisi estää tulon ja alkaa solkata englantia! Näytän akreditoinnin ja kamerani ja selitän suomeksi mitä teen,  poliisi yrittää edelleen solkata englantia ja lopulta tönäisee minut melkein nurin kohti porttia.
-
1986 Jakomäki ja panttivankitilanne.  Naispoliisi valvoo kuvaajien naruneliötä. Vaikka hänen pitäisi myös estää siviiliautojen tulo tilannepaikalle, hänen kummaltakin puoleltaan ajaa jakomäkeläisiä katsomaan kaappausta. Siviilit ovat aivan lähellä katsomassa, mutta meidät pidetään noin 200 metrin päässä. Kun valitamme, ettei tässä ole järkeä hän kivahtaa: "Olkaa onnellisia, että saatte olla siitä - jos kuuluu lisää narinaa ajan teidät tuonne metsään." Samaan aikaan ohitseen ajaa auto ja pysähtyy miltei pankin eteen ja sieltä tulee paikallisia, jotka alkavat töllistellä aseistettuja poliiseja parin metrin päästä.
-
2001 Huoltoasema Lohjalla ennen radan alikulkua,  tulen kahvilta öiseen aikaan olkapäällä kameralaukku, jota en viitsinyt jättää autoon. Pihalla poliisin Saab, ikkuna aukeaa ja kuuluu huuto:" tules tänne manne, ootsä varastanu jotain".
Menen lähemmäs ja kerron mistä kyse, näyttäen lehdistökorttini, poliisi veivaa ikkunan kiinni sanoen: "voi vittu".
-
Noin yleensä, olen tummempi-ihoinen ja tukkainen ja minulla on iso kyömynenä. Sen seurauksena olen aina ensimmäisenä ollut poliisin toimien kohteena, jos paikalla on useampi kollega. On fiksuja ja hyviä poliiseja, joiden aito tarkoitus on auttaa ja toimia yhteiskunnan parhaaksi, mutta olen kohdannut myös väkivaltaisia rasistipoliiseja, heitä kohtasivat myös kollegani ja kohtaavat edelleen, tarinoida eivät vaan uskalla julki. Ymmärrän, että poliisi turhautuu kun heitä ärsytetään hakkamaan, aika moni heistä ei kuitenkaan provosoidu.
-
Harvassa ammatissa joutuu niin suoraan konfrontaatioon poliisin kanssa kuin lehtikuvaajan. Kuvat on saatava, koska esimies määrää niin ja oma työmoraali. 
Koska poliisi ei pysty parempaan, se usein kohdistaa ensimmäisen vallankäytön lehtikuvaajiin, joista ei mitään vaaraa ole..
Toki Suomen poliisi useimmiten lyö vain kerran, enkä usko, että lyö vahingoittaakseen vakavasti, mutta ei tarvitse mennä kuin 500 km etelämmäs, niin poliisi pyrkii selvästi eliminoimaan hakkaamansa ja vahingoittamaan pysyvästi. Se tulee yllätyksenä suomalaisille lehtikuvaajille.
-
Varsovassa itselläni oli kovin kokemus oli solidaarisuuden aikana. Isossa mielenosoituksessa ammuttiin kumiluoteja ja paljon kyynelkaasua, lähdin poispäin puolisokeana.. Poliisi löi puupampulla aivan yllättäen takaa vinosti selkään, johon turposi  kuin puolikkaan lenkkimakkaran kokoinen, viikkoja helvetillisen kipeä vamma. Kun juoksin pois kyynelkaasusta ja menin hotelliin, olivat ovet lukossa ja kaksi siviilipukuista otti minut kiinni ja alkoi tivata filmejä. Kun en antanut -veivät kellariin, sitoivat tuoliin ja alkoivat hakata, kaatoivat tuolinkin selälleen ja potkivat kylkiin. Rullat olivat jemmassa sukanvarsissani, kuten aina. Jostain syystä eivät katsoneet sinne.
Samana yönä LK:n Olavi Ahlfors, joka ei voinut sietää minua, esti piruuttaan kuvieni lähettämisen ulos, kunnes ulkomaat tarpeeksi kauan pyydettyään materiaalia sulkivat telefotovastaanoton lehtien mentyä kiinni. Olin ainoana Varsovassa niinsanotusti uutisen päällä ja kohtelu suoraansanoen vitutti minua. Elämä on aina askelta ylempänä olevien valtaa ja vallan väärinkäyttöä.


HUOM! Kävin läpi vain muutaman random muistikirjan tätä juttua varten, ennenkuin poltin ne muun rojun kanssa. Menköön menneisyys jo. Aineistoa olisi riittänyt

Kommenttisi tähän, kiitos!