maanantai 26. tammikuuta 2015

...ja mitä nyt?

En enää keksi mitään uutta keinoa vaikuttaa tilanteeseen KUJO 2014 kilpailun jälkeen.
15 vuoden aikana ole koettanut kaikki vaikuttamisen keinot ja hävinnyt lopullisesti.
Katselen Imagessa miten Meeri Koutanimen julkisuuskuvaa rakennetaan Meeri Koutaniemestä otetuilla umpiposeeratuilla kuvottavilla naistenlehtikuvilla. Täytyy olla kysymys sukupolvieroista, en enää ole läsnä tai elä tässä maailmassa, enkä haluakaan.

Kuvajournalisti 2014 kilpailu kirvoitti 4 kommenttia ja kaksinkertaisen määrän vihaviestejä.
Lähes 900 kävijää on katsonut tulossivun ja analyysit ja vain 4 kirjoittanut kommentin. Kuten ymmärrätte, ei tässä muodossa ole 
enää mitään mieltä yrittää keskustelun herättelyä kuolevan lehtikuvauksen suhteen. 


Pidän nyt ainakin kolmen kuukauden tauon ja mietin onko järkevää tehdä kaikkensa kuvajournalismin tason säilyttämiseksi. Miten jatkan vai jatkanko, en tiedä -- mutta palaan kesän kynnyksellä ilmoittamaan. Mittani on täysi, yhden miehen sota on hävitty.

Kun palaute kollegoilta ja entisiltä työtovereilta on ylläolevan kuvan mukaista - pitäisi jo typerämmänkin tajuta - että peli on pelattu. Kaksi luentotilaisuutta vielä Tampereen kuvajournalisteille ja sitten voin aloittaa hitsauksen ja sorvauksen opettelun. Elämässä pitää olla jotain muutakin - kuin jatkuvasti solvatuksi tuleminen siksi, että haluaa parempaa ja hyvää.

Ja tähän vielä kuva, joka kertoo osaksi, miksi on upeaa olla lehtikuvaaja. Jos en olisi alalla -en koskaan olisi kokenut, miltä tuntuu -kun kaksi lammasta imee sormiani. Paluu mielikuvissa lapsuuden maatilalle oli kuin moukarin isku. Pienenpieni juttu maailmalle tai Sinulle, mutta minulle syvä kokemus henkisyydestä. Ei ateistille jumalallisesta -vaan yhteydestä itseäni parempaan, luontoon.







19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Muista Jore, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan... Neroutesi tunnustetaan vasta kuolemasi jälkeen, kuten kaikilla suurilla taiteilijoilla. (Mutta älä silti mene vielä narun jatkoksi:)

Anonyymi kirjoitti...

Etkö voisi jatkaa niin, että edelleen kriitikoitset huonoja kuvia, mutta välillä olisi joukossa myös joku ajankohtainen esimerkki onnistuneesta lehtikuvasta? Tai edes vähemmän paskasta? Toisten virheistä voi oppia, mutta niin voi toisten onnistumisistakin.

Samppa kirjoitti...

Tän päivän Hesarissa oli tilasto avoimista työpaikoista suhteessa työttömiin.

Valokuvaajia oli työttöminä 500. Avoimia paikkoja 17. Lehtikuvaajan paikkoja nuo tuskin olivat.

Mutta hitsaamaan ja sorvaamaan. Tere tulemast. Haku päättyy Edupoliin parin päivän päästä. Pistä pahvit vetää. Sulla on ihan lyhyt matkakin tänne.

Työttömiä hakijoita hitsarin paikkaa kohtaan on 6,3. Joista yksi on alkkis, toisella puuttuu luokkia. Että 4 hakijaa per paikka. Vaikka työtilanne on heikentynyt, se on edelleenkin parempi kuin valokuvaajalla.

Kainulaiselle sellaisia terveisiä, että ei lentelisi kännissä autopilotilla. Katoaa kalliit dronet ja kamerat.

Jore Puusa kirjoitti...

Kiitos Samppa. Mä en taida enää ammattimielessä opetella mainittuja taitoja kuitenkaan. Ukkoja ei alalle tarvita. Mutta opettelen sorvaamaan, koska se on hienon näköistä ja mulla on faijan vanha sorvi täällä ja hitsaamaan vain siksi, että osaan korjata paatin rosterikaiteita ja moottorikiinnikkeet ym... Siis itselle puhtaasti harrastusmielessä, en muille. En vie kenenkään duunia. Saattaa olla, että joskus kirjoitan tähän blogiinkin, kunhan selvittelen päätäni kaikkien musertavien epäonnistumisien jälkeen pari-kolme kuukautta....

Jore Puusa kirjoitti...

Anonyymi ykköselle. En sentään narun jatkoksi mene, murheellinen olen kun kaikki elämäntyöni ovat päättyneet romahdukseen mutta mulla on kaksi hauvaa ja hieno nainen joten kyllä tästä selvitään.
-
Ano kakkoselle. Mun kuvakritiikit saa nyt olla jonkun aikaa. harkitsen muutaman kuukauden mitä teen tämän katastrofini kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

Hieman sitä nikotteli kun luin mitä vanhan liiton lehtikuvaaja Kainulainen menee kirjoittamaan. Luulisi että osaisi käyttäytyä netissä mutta oli tuo aika järkyttävää luettavaa. Siksi ymmärrän hyvin että et välttämättä jaksa kun törkyä tulee vastaan :( Harmi tietysti meille, mutta ehkä tauko auttaa miettimään mitä seuraavaksi.
Jaksamista ja jatkoa toivoen

JK

Anonyymi kirjoitti...

Hyvän suuntainen päätös. Harkitse vielä kuitenkin, että lopettaisit blogaamisen kokonaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä Joren jutut joka päivä lisäävät kuvajournalismin ymmärrystä. Eli kannattaa jatkaa. Harvahan meistä suuria muutoksia muutenkaan saa maailmassa aikaan. Vähään joutuu tyytymään. Juuri muuten USAn iso Sports Illustratedkin laittoi kuvaajansa pihalle. Joten emme ole ongelman kanssa yksin. Joren juttuja jaksetasn lukea ja ne tekevät hyvää, kunhan ihmisten henkilökohtaista mollausta vältetään iskuilla vyön alle ja pysytään asialinjalla.

Mikko kirjoitti...

Onko vaikuttamisen tärkein asia välttämättä oikeassa oleminen, vaan asioiden nostaminen esille ja yhteinen päätöksenteko.
Vaikuttavan usein Jore on kyllä oikeassa, mutta muistaakseni Joren vaikuttamisen merkitys on herättää ajattelemaan asioita.

On hyvin vaikeaa kuitenkin varmasti arvioida Joren vakavuutta hänen ajatuksesta elämän mielenkiinnosta tässä uuden sukupolven maailmassa, koska en tunne Joren tietoisuutta hänen vaikuttamisen ja oikeassa olemisen halun välisestä merkityksestä.

Sioille on turha opettaa mitään monimutkaista, ne kuitenkin vain hermostuvat.

Jore on yksi tärkeimmistä opettajistani. Varmasti vaikuttavin.





Unknown kirjoitti...

Blogihan on hyvä ja kirjoittaja myös, tämän tyylistä kirjoittelua tarvitaan! Pistää silmään vain Martin sähköpostissa, että siinä on vastattu aikaisempaan postiin ja journalistisessa mielessä olisi kiinnostava nähdä mitä siinä on kysytty?

Jore Puusa kirjoitti...

Yksi Kainulaisen monista privamaileista minulle.
Hän on tässä muuten merkityksetön mutta oli viimeinen pisara.

Anonyymi kirjoitti...

En ole itse lehtikuvaaja, mutta olet ainakin omat silmäni saanut avattua näiden vuosien aikana. Kun katson monia lehtiä, näen niissä paljon paskaa kuvien tilalla. Ansiostasi osaan katsoa kuvaa ja vaatia niiltä jotain muutakin kuin vain räpsyn paikalta. Yksin on toki vaikea taistella yhtään minkään asian puolesta kuten sinun tässä.

Olen nauttinut suuresti lukiessani blogiesi tekstejä, sinulla on paljon elämänkokemusta ja tietoa eri osa-alueilta ja niitä käsitteleviä tekstejä on aina ollut ilo seurata ja odottaa. Mielestäni kirjoitat asiaa monien muiden muassa aiheista "miehen rooli ja asema", "naiset (läheisyys, seksi, rakkaus)" sekä "yhteiskunta". Lisäksi kaikki "matkakertomuksesi" valokuvauskeikoilta ja myös kotimaasta mailta että vesiltä ovat olleet hyviä. Uskon, että tuollaiset kirjoitukset kiinnostaisivat muitakin jatkossakin. Hyviä vointeja sinulle! :)

JS

Jore Puusa kirjoitti...

Kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

Motivoiduin minäkin kirjoittamaan tämän viimeisen blogisi luettuani. Tutustuin nimeesi alkujaan noiden internet-kampanjoittesi kautta, joissa mollasit lehdille kuvansa myyneitä amatöörejä leivän viemisestä lehtikuvaajan suusta.
Olin silloin ja olen edelleen kanssasi eri mieltä: meitä amatöörireppanoita on turha syyllistää tilanteesta. Ajat ovat muuttuneet ja lehtikuvaajat ovat yksi niistä ammattikunnista, joiden kohtalona on kadota historian unholaan. Se, että olen kanssasi eri mieltä, ei kuitenkaan tarkoita, etten allekirjoittaisi mielipidettäsi nykyisin lehdissä julkaistavien kuvien ala-arvoisesta tasosta. Mutta niin on ala-arvoista kerrostalojen kiinteistönhoito jne. Me säästämme itsemme hengiltä, jotta pystymme elättämään tuota valtaisaa koneistoamme.
Täytyy myöntää, että alun erimielisyydestämme huolimatta luin blogisi: aivan alusta loppuun asti. Mua kosketti se mielipaha, jota koet rakkaan alasi rappiosta ja siitä, että sinut on korvattu itsekin kansikuvakelpoisilla näppäilijöillä (jep, MK_pa hyvinkin: sen kuvasarja MM-kisoja seuraavasta kotiyleisöstä oli täysin ala-arvoinen).
Jore, älä anna periksi. Taistelu on varmaankin turhaa, saat siitä vain pahan mielen, mutta kerää pelimerkkisi ja lähde pois kasinolta. Tee omia projektejasi ja anna pellejen pyörittää sirkusta.

Jore Puusa kirjoitti...

Amatöörit antavat kuvansa ilmaiseksi lehdille, he voisivat myös olla tekemättä sitä ja ajatella lähimmäisiään. Sellaista sanotaan moraaliksi.

Anonyymi kirjoitti...

Lehdille on kautta aikain annettu ja tarjottu ilmaista materiaalia. Ilmaisen materiaalin määrä on ehtymätön sammio. Annettu materiaali on antajalle suotuisaa, oli kyse sitten lehdistötiedotteesta tai lukijan kuvasta. Sillä tavoitellaan taloudellista hyötyä, julkisuutta tai vaan mielihyvää. Lehdet ovat osanneet hyödyntää tätä aineistoa mutta moraalin pitää olla julkaisijalla. Siitä on houkutus lipsua varsin lyhytnäköisesti kun tavoitteena on vain taloudellinen etu ja hyöty.

-JK-

Jore Puusa kirjoitti...

Olen ollut alalla lähes 40 vuotta. Koskaan ennen amatööreillä ei ole ollut sellaista mahdollisuutta antaa ilmaiseksi kuviaan kuin nyt. Tilaisuus tekee varkaan ja vaikka tiedettäisiin, että annettu kuvamateriaali on surkeaa ja johtaa ammattilaisten elinkeinon tuhoutumiseen. Itse amatöörit sen kuvan lehtiin tarjoavat, ei sitä kukaan Teiltä väkisin hae. Ihminen syyttää aina muita omasta moraalittomuudestaan.

Anonyymi kirjoitti...

”Amatöörit antavat kuvansa ilmaiseksi lehdille, he voisivat myös olla tekemättä sitä ja ajatella lähimmäisiään. Sellaista sanotaan moraaliksi.”

Maailma muuttuu, tulevaisuudessa sisällöntuotanto tulee olemaan enenevissä määrin yhteisöllistä toimintaa. Sitä eivät myöskään kustantamot ole vielä ihan aidosti sisäistäneet. Niiden toiminta siihen suuntaan on näennäistä, todellisuudessa siellä on kaivauduttu syvälle poteroon – aivan kuten sinä olet tehnyt omalla puolellasi. Tuo kiinteistönhuolto ei näköjään ollut hyvä esimerkki, joten yritän toista. Wikipedia on nykyään yleisimmin käytetty tietolähde, silti monien sen artikkeleiden tarkkuus ei pärjää ammoisille tiiliskivisarjoille, joiden asiasisältö tarkastettiin huolella asiantuntijoilta. Silti kukaan ei (ainakaan tietääkseni) kampanjoi Wikipediaan kirjoittavia vastaan syyttäen heitä moraalittomasta toiminnasta: viette leivän tietosanakirjatoimittajien suusta!

Sinä et mahda maailman muuttumiselle mitään, tässä ei ole kyse sinusta. Ainut, mihin voit vaikuttaa, on se, millaisen sisällön ja vaikutuksen annat näille muutoksille omaan elämääsi. Tähän toivovon sinulle ihan aidosti onnea. Teksteistäsi näkyy selvästi läpi herkkä ja älykäs ihminen, jonka elämää katkeruus myrkyttää. Älä anna niiden päästä pääsi sisään. Vihaa peliä, jos pakko on vihata – älä pelaajia.
- JM

Jore Puusa kirjoitti...

Minulla on ollut loistava kansainvälinen ura lehtikuvaajana, siksi en ole katkera. Mutta olen hyvin surullinen siitä että ihmiset eivät enää välitä toisistaan. Ja siihen ovat syynä pelaajat, eivät peli. Ketään meistä, ei keskitysleirivartijoitakaan, ole pakotettu tekemään pahaa. Aina voi tehdä valintoja.
Minulla ei ole pienentäkään mahdollisuutta muuttaa mitään, mutta voin olla pieni epämukavuus moraalittomien elämässä tällä alalla kunnes kuolen.
Jokainen vastaa itse siitä vahingosta minkä tekee itselleen tekemällä pahaa muille.