maanantai 5. tammikuuta 2015

Kyllä taas sai hävetä...jne TÄYSIN UUSIKSI PÄIVITYS 5.1. klo 20.36


Mitä tässä kuvassa on?


1. 3,3 henkilöä, joilla ei ole mitään viitteitä yhteiseen asiaan tai asiointiin.
2.  Hankalasti havaittava paperi jossa HKO ja RSO teksti.
3. Kymmeniä asiaan kuulumattomia valopisteitä.
4. Otsansa menettänyt päähenkilö.
5. Omituinen valoristi etualalla.
6. Roikkuvia helmiketjuja sermien sulkemiseen
7. Päähenkilön omituinen vihreä tötterö päässä.
8. Tietokoneen näytön osa ja osa vihertävää näppäimmistöä.
9. päähenkilön mahdollisesti käsi, vaaleanpunainen möykky tiskillä.
10. Hiiri pöydällä
11. Parkettilattiaa.
12. Sinertävää ikkunaa ja seinää.

Näille asioille ei voi löytää yhteistä nimittäjää.
Ei voi löytää nopeaa yhtymäkohtaa otsikkoon.
Alaotsikko putoaa pois kuvasta kokonaan.


Tarvitaan otsikkoa tukeva kuva.
Juttu kertoo lipunostamisen vaikeudesta, siis negatio. Kuvattavan ilme on kuitenkin iloisen positiivinen. Kuvaajan on kyettävä säätämään kuvansa moodi jutun henkeen. Toimittajan on se henki kuvaajalle kerrottava. Kuvaan ei pidä tuoda koko maailman detaljimäärää, miljöö ei auta kuvaa ja lehtijuttua, jos se sekottaa katsojaa.
-
Minä en olisi lähtenyt tässä kuvaamaan.
Olisin lähtenyt rouvan kanssa ulos ja kuvannut tosipohjaisen vitutuksen, kun lippua ei saanut. Musiikkitalon varastotilan ominainen ruma laatikkosilhuetti ja rouvan murheellinen kävely pois. Asento, suljettu suunta, ilme negatio, tumma alkuilta. (musiikkitalo eli byrokraattinen kompleksi siis taustana).

Tässä on kuin mun naapurin puhelimella räppäämä kuva vaimostaan kassalla. Ihan oikeasti kansalaiset, se on juuri sitä. Kuvaa EI paranna, että se on julkaistu HS:ssä yli puolen sivun kokoisena. Tämä kuva kestäisi neljä tunnistettavaa elementtiä, jotta niin abstrakti asia kuin lipunostamisen vaikeus voitaisiin näyttää ja siten ajaa lukijat lukemaan. En käsitä miten näin huonoja lehtikuvia ylipäätään saa ottaa HS:n, eikö kuvaajien työtä enää valvo kukaan???




Kävin tuosta "päiväntasa" ohjelman hoitamisesta pienen keskustelu YLE:n päälliköiden kanssa...


Hei.
Tänään välititte ohjelman valokuvaamisesta, valokuvaajien toimeentulosta jne.
Haastateltavina oli mm Touko Hujanen.
Journalismin periaatteisiin kuuluu asettaa vastakkain myös toisistaan eriäviä mielipiteitä.
Oli masentavaa kuulla täysin kritiikitöntä ja todenvastaista puhetta erityisesti kuvajournalismista.
Ilman toimittajan minkäänlaista kykyä kyseenalaistaa esitettiin mm väite, että koskaan kuvajournalismista ei ole keskusteltu niin paljon kuin nyt, kun tosiasiassa keskustelu on vaiennut täysin.
On myös vastenmielistä kuulla miten Aamulehteen sidoksissa olevat ( ryhmä 11) henkilöt päästetään kehumaan Aamulehteä jatkotyötä pohjustaakseen jne jne..
YLE:n journalismi heikkenee kriittitisyyden suhteen jatkuvasti. Vanhan liiton journalistin on surullista kuulla silkkaa valhetta - jonka annetaan jatkua ilman että toimittaja olisi senverran perehtynyt alueeseen että voisi tehdä edes alkeellisimman jatkokysymyksen, joka panisi haastateltavan selittämään ajatuksiaan.
-
Masentavan  ammattitaidoton suoritus hetkellä, jolloin rakas ammattini on kuolemassa kokonaan, eikä taatusti niin typeristä syistä kuin ohjelma yritti esittää.

Jore Puusa
Lehtikuvaaja, kuvajournalismin opettaja

-------------------------------------------------------------


Hyvä Jore Puusa,

vastaan viestiinne koskien Radio Suomen klo 14 Ajantasassa tänään (5.1.2015) kuultuun haastatteluun koskien valokuvaamista.
Haastattelussa freelancetoimittaja Tuukka Pasanen haastatteli kahta nuoremman polven valokuvaajaa Touko Hujasta ja Aleksi Poutasta.
Haastattelussa nämä kaksi valokuvaajaa kertoivat alan vaikeuksista - siitä miten valokuvaaja joutuu miettimään työtään uusiksi, koska mm kustannusala on kriisissä. Haastattelussa esitettiin väite, että kuvajournalismista ei ole koskaan keskusteltu niin paljoin kuin nyt. Teidän mielestänne asia on täysin päinvastoin. Tästä on varmasti eri näkemyksiä; tarkoitetaanko keskustelulla ammattikuvaajia, jokamiehen/naisen känykkäkamerakuvaamista someulottuvuudella tai vaikka valokuvaa taidemuotona ?
Minusta haastattelu oli puheenvuoro valokuvaajan ammatin voimakkaasta muutoksesta, teemalla rakkaudesta valokuvaan. Kiinnostavaa oli kuulla kuinka valokuvaajat hahmottavat kameransa kautta ympäristöään, mitä yrittävät ja haluavat kuvillaan kertoa.
Haastattelija Tuukka ei ole aivan tietämätön valokuvaamisesta. Hän opiskelee Taikissa, tosin äänipuolella, mutta kuvaopintojakin suorittaen.
Kiitos palautteesta, välitän sen tekijöille - toivottaen, että aiheeseen kannattaa palata. Hyvä tietää, että valokuvaan suhtaudutaan syvällä intohimolla ja näkemyksiä on erilaisia.

Hyvää vuoden alkua, ystävällisesti

Petri Kejonen

-- 
Petri Kejonen
päällikkö
Radion ajankohtaistoiminta

-----------------------------------------------------------------

Hei.
Vastaat juuri niinkuin pelkäsin, etkä vastaa siihen mitä kysyin.
Miten haastateltujen henkilöiden annettiin mainostaa Aamulehteä työnantajana, samalla kun tiedämme --että ryhmä 11 tekee sinne töitä?? Vaikka mainitsin tästä ohitat sen hankalana asiana.
En käsitä tällaisen mielistelyn sallimista enkä sitä että ohjelmaan ei ole oettu vastapoolia, joka kertoisi aivan muuta, kehotan lukemaan journalistin ohjeet siitä miten väitteitä pitää perustella.
Kuvajournalismi on ammattilehtikuvaajan tuottamaa visuaalista aineistoa. En käsitä mitä tarkoitatte seuraavalla.
"Tästä on varmasti eri näkemyksiä; tarkoitetaanko keskustelulla ammattikuvaajia, jokamiehen/naisen känykkäkamerakuvaamista someulottuvuudella tai vaikka valokuvaa taidemuotona"
Tuo ei tarkoita yhtään mitään, koska muut luettelemanne tahot kuin PRO:t  eivät kuvajournalismia ammattimaisesti tuota.
Ja vaikkayrittäisivät tuottaa ei  keskustelua kuvajournalismista ole missään Suomessa, vai voitko osoittaa paikan missä sitä on..en ole 40 vuoteen vielä löytänyt ?????
-
Kehotan katsomaan CV:ni ja lukemaan sitten blogistani aiheesta. Olen ainoa kuvajournalismista kirjoittava lehtikuvaaja Suomessa, blogissani on joskus kommentteja yksi mutta yleensä ei yhtään per postaus. 
Siis voin perustellusti väittää että keskustelua ei ole, on vain potkut alan ihmisille ja epäinhimillisiin freesopimuksiin pakottaminen.
Pelko hallitsee alaa, kukaan ei uskalla sanoa sanaakaan, ettei menetä työtään.
Se näkyi myös ohjelmassanne, jossa haastatellut päästettiin varmistamaan omia free töitään lehdessä jonka vakikuvaajat ovat erittäin huonossa xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx painostuksen takia.
-
Surkea ja puolueellinen esitys.
Kirjoitatte että haastattelija Tuukka ei ole aivan tietämätön…voi hyvä taivas, laitatteko henkilöitä jotka eivät ole aivan tietämättömiä haastattelemaan.
Ainiin onhan hän Aalto yliopistossa. Sehän selittää kaiken ja haastateltujen valinnan.
-
Joudun antamaan tämän JSN:lle.


Jore Puusa
Lehtikuvaaja, kuvajournalismin opettaja
--

9 kommenttia:

Veera Korhonen kirjoitti...

Näin melko aloittelevana lehtikuvaajana on todella mielenkiintoista lukea näitä kuvien arvioita. Jos hyvin käy, niin opin ehkä jotakin. Näkisin kuitenkin mielelläni myös mielestäsi erityisen onnistuneita lehtikuvia ajatustesi kera!

Jore Puusa kirjoitti...

Hei upeaa, kommentti!!! Kiitos Veera, joskus tämä kirjoittaminen on aivan toivotonta - kun kukaan PRO ei uskalla töiden menettämisen pelosta kirjoittaa mitään.
Esität toivomuksen onnistuneiden lehtikuvien suhteen. kuten huomaat liitän jokseenkin aina otsikon, jutunkin mukaan lehtikuvan onnistumiseen, kyseessä on siis journalistisen kokonaisuuden onnistuminen. Jos toimittaja ei välitä journalistista tarvettaan kuvaajalle ---------------------------------ei keikasta tule mitään. Ja Suomessa nämä työt tehdään usein täysin erillään. Traditionaalisesti teksti- ja kuvatoimitukset ovat erillään, valovuosien päässä, siksi hyvin harvoin pääsee kirjoittamaan onnistumisesta, se on niin äärimmäisen harvinaista ja kyetäkseen näkemään enemmän lehtiä pitäisi tulla kotiin nykyisen kahden lisäksi noin 20. Siihen ei ole varaa kun ei työttömänä ole varaa oikein kahteenkaan. Suomalainen journalismi on niin surkeaa että en oikein viitsi mennä kirjastoon lukemaan sitä samaa juttua lehtikuvan geneerisellä kuvalla varustettuna.
Toisaalta en koe mielekkääksi kirjoittaa Boston Globesta tai Sternistä. Siellä on niin erilainen kulttuuri. Vinkit pitäisivät tiellä, eli jos näet tai näette jotain hienoa vinkatkaa, kamalaa näkee heti kun avaa minkä tahansa lehden.
Toivon että tekisin itseni tarpeettomaksi eli laatu paranisi, uskon kuitenkin että se vain huononee kunnes loppuu kokonaan.
--------------------------------

Veera Korhonen kirjoitti...

jep, omalla lyhyelläkin toimitustyökokemuksella on kyllä valjennut, että kuvat ovat monessa jutussa ikävän irrallinen osa eikä jutun ja kuvien toteutusta/yhteensopivuutta useinkaan liikoja suunnitella etukäteen. Pitäis varmaan tehdä uudenvuoden lupaus, että alan repimään toimittajilta lisää tietoa juttuja koskien, silläkin uhalla, että ne hermostuu muhun. :D

Anonyymi kirjoitti...

Onko kovasti rummutettu ja palkittu Raymond tuttu?

www.raymond.fi

Uudenlaista nettitaittoa suomalaisittain. Olisi kiinnostavaa lukea analyysi mitä olet mieltä. Voiko webissä tehdä lehtimäistä tarinankuljetusta ja miten toimii mobiilissa.

Lukijan toive.

Samppa kirjoitti...

En puutu muuhun, mutta Kejonen on hyvä toimittaja. Tosin, pitikö hänestä sitten päällikkö tehdä? Sitä en tiennyt ja nyt tiedän. Menee hyvä toimittaja piloille, kun pitää pomoa leikkiä.

Jore Puusa kirjoitti...

Raymond on kytketty RAY:n sivuihin. Sama kuin Alko ja Prisma naitetaan. Tuo liitto maistuu pahalta ja toisaalta raymondin jutut ovat yleensä kehnoja plagiaatteja jenkkikamasta, joten ei sytytä. Viimeinen Burning Man reppari oli niin amatöörimäiseti kuvattu ja kirjoitettu, että toiste tuskin menen sivulle varsinkaan kun taittoa ei ole vaikka kyseessä pitäisi olla näköislehti.

Anonyymi kirjoitti...

Tuota,tietysti se on naitettu, koska sehän on RAY:n asiakaslehti. Eikä sitä kyllä näköislehdeksi ole missään sanottu, en tajua? Ennenkaikkea mobiiliinhan se on taitettu, netissä näyttää kömpelöltä.

Tuosta amatöörimäisyydestä olisi kiinnostavaa lukea kritiikki. Varsinkin kun sivua ja lehteä on tosiaan niin kovasti kehuttu ja palkittu. Keisarin uudet vaatteet -ajatuksella. Burning Man taisi olla Hujasen kamaa, kuvista en sano mitään mutta pitikö sen nyt tekstikin kirjoittaa.

Jore Puusa kirjoitti...

Asiakaslehdissä ei ole vapaata journalismia.
Monet kollegat pitävät sitä näköislehtenä.
Mä olen kirjoittanut 20 vuotta ammattilaisten amatöörimäisistä kuvista, nyt en enää jaksa kirjoittaa pitkiä kritiikkejä. Se menee kaikki hukkaan, kukaan ei niistä piittaa eikä mitään keskustelua synny.Mä alan olla valmista kauraa.

Anonyymi kirjoitti...

"Monet kollegat" pitävät sitä näköislehtenä?"Kollegasi" ja sinä ette ole tainneet ko. lehden printtiä edes avata. Minäpä kerron teille: se ei ole näköislehti. Capisce? Lopetetaan änkkäys.

Mobile first -design on se suunta mihin maailmalla on menty ihmisten kulutustottumuksiin reagoiden, mutta Suomi tulee viisi vuotta jälkijunassa. Raymondissa tämä näkyy, mutta esim. HS.fi on aivan karmaiseva tässä suhteessa ja mobiilikäytettävyys & layout surkea.

Asiakaslehtiä ei tietenkään tarvitse lukea objektiivisena journalismina, mutta niitä voi benchmarkata, siis käyttää referenssinä ja poimia ideoita. Tosin kaikki journalismi alkaa valua siihen suuntaan, kun bannerimainonta on tullut jo ajat sitten tiensä päähän (kiitos AdBlock ym.) ja markkinointia pyritään ujuttamaan journalistiseen sisältöön.Koska nähdään Hesarin eka advertoriaali? Ellei Uimonen olisi täysi puusilmä, JSN tekisi jo kovaa vauhtia töitä rajanvetojen eteen tällä saralla. Maksettu sisältö on ok, kunhan se tehdään lukijalle selväksi – ja lukijalla on sellainen mediakasvatus, että hän osaa tulkita tekstin kulloistenkin tarkoitusperien läpi. (Äskeinen oli Suomessa sarkasmia: Täällä medialukutaitoa ei ole, joten kehitys on pelottava.)