lauantai 3. lokakuuta 2015

Matkaraportti. Kva-Pello-Kva 2333 km.


Tornion tullit tutkivat autoa sateessa syyskuun lopulla 2015.  Halusin matkalla selvittää itselleni, mitä tapahtuu minussa ja pakolaiskriisin sisässä työskentelevissä ihmisissä mentaalitasolla, ongelman ylittäessä sen mihin virkamiehet ovat tottuneet. Tai mihin niinsanottu kansa on tottunut. Kansa ei puhunut, kansa pelkäsi. Eniten kansa pelkäsi omia maanmiehiään. Pakolaiset olivat heille mysteeri, kuin joulupukki lapselle. Kiinnostava mutta kauhea.
-
Ministerin käsitys pussinperästä kuvaa hyvin Suomea. Pussinperässä on asunut kansa, ristiinainut sisäsiittoisesti ja lopulta omaksunut omertan lain. Mitään ei perkele sanota, mutta lyödään - jos ei ymmärretä. Ja miten näitä pakolaisia ymmärtäisi. Ne puhuvat omitusta älämölöä ja ovat erinäköisiä. Ajattelumalli on: "NE ei osaa kieltä, ovat siis jotenkin vajaita". Mutta hei, suuri osa näistä puhuu arabian lisäksi ainakin neljää viittä kieltä. Suomalainen keppanankiskoja puhuu yhtä ja sitäkin ajoittain hankalasti ymmärrettävästi.
-
Kenen vika on tilanne. Rasismiin ja fasismiin kuuluu yhteinen piirre. Kun itsellä on hankaluuksia ja kurja olo, tuntemuksille pitää löytää syyllinen. Usein ihminen tajuaa, että ollessaan jossain tilanteessa elämässä, hän on itse suurin syypää. Fasistille syypää on juutalainen ja rasistille mikä tahansa tumma, joka tulee ja raiskaa kaikki naiset .
-

Minun äitini pelkäsi hysteerisesti mustia. Häntä voi kutsua rasistiksi. Hän ei kuollessaan ollut koskaan nähnyt, tavannut tai jutellut mustan ihmisen kanssa. Suomalaisille ei mikään keskustelunavaus auta tajuamaan edes itseään. Kansamme toiminnot perustuvat henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan ja kateuteen, joka kalvaa kuin piru rinnassa. Mustan miehen seksuaalisuus on ikoni ja valkoisen miehen pienuus sen edessä saa aikaan taviksen mielessä armottomia raiskausfantasioita. Ne eivät parane, eivätkä mene pois. Niitä fantasioita äitinikin pelkäsi hautaan saakka, entä jos ne tulee ja....



Lapset eivät odota ja aikuiset eivät voi aavistaa minkä vihan kohteeksi he joutuvat selvittyään rekisteröintikeskuksesta vastaanottokeskukseen ja lopulta arkeen Suomessa, jossa tavalliset suomalaiset vihaavat toisiaan ja ovat mykkiä muille. Sosiaalipsykologi puhuisi kansan eristyneisyydestä ja uskonnon ylikorostuneesta ja rajoittavasta vaikutuksesta historiassa. Nuo tekijät tekevät selvää taipuisuudesta, kyvystä hyväksyä yksilöllisyys ja erilaisuus. Ne ovat pahin mahdollinen asia maassamme ja siksi Suomi on lamassa. Työpaikoilla äänekäästi älykäs, iloinen aktiivi osataan hiljentää muutamassa viikossa. Siinä ollaan ja ryvetään itsesäälissä. Rasistisivustojen hauska piirre on ns. pitäisi tematiikka. "Pitäiskö vetää Puusaa turpaan" "Pitäiskö mennä mielenosoitukseen" "Pitäiskö muutaa maasta kun tänne muutetaan." Pitäiskö siis ruveta tekee jotain?"



Vanha Tsaarin armeijan kasarmi Torniossa. Sen edessä jonossa irakilaisia nuoria miehiä. Kaksi suomalaista jääkäriä vahtii heitä. Tulkki kävelee ja juttelee heidän kanssaan ja yksi kerrallaan he menevät rakennuksen syövereihin "sucran"--kiitos. Sitten piha tyhjenee. Kaukaa heistä kiertää liikenne ja harva ohikulkija ei edes vilkaise pihalle. Tulee omituinen olo. Mitä tästä pitäisi ajatella. Monilla suomalasilla on vihasivustojen tarjoama selkeä malli. "Nuoret IPhonemiehet merkkilenkkareissa tulevat raiskaamaan naisemme ja syömään ruokamme". Tuota on maailmanhistoria täynnä, vuosisadasta toiseen. Pahuus voitta aina lopulta tai tilalle tulee vielä pahempaa.


Suomalaisten pelko verifioituu ympäristössämme. Ihmisiä ei juuri koskaan näy missään rentoina ja nauttien toistensa seurasta. Se tapahtuu vain eteläisimmässä Suomessa, muu maa on hiljaa. Kesään kuuluu pikkukaupunkien teinien pilluralli torin ympäri, ukkokerhot moittimassa paheksuen kaikkea olevaa huoltoaseman baarissa. Naiset matkalla rukouksiin Jehovien valtakunnasaliin ja Helluntaiseurakuntaan. Imemään Kristusta, jotta jaksaisi seuraavan viikon kaikkeen pettyneen miehensä keppanapöhnäistä örinää. Avioparit maaseudulla ovat kuin nuo kaksi karhua, kävelylläkin mies menee viiden metrin päässä ja naisen kasvot ovat täynnä kivettynyttä vihaa. Rakkaus...ja mikä pahinta fyysinen rakkaus...pappikin sanoi, että synnistä te olette siinneet. Mutta pakko on antaa, vaikka ei haluaisi.



Pikkukaupungin visuaalisuus on tahatonta ja viattoman liikuttavaa. Puutkin koettavat välttää toisiaan, vaikka ne on istutettu samaan aukkoon. Inhotaan urakalla kaikkea, mikä voisi olla hauskaa - kuten läheisyys.




Pikkukaupungissa voi kohdata kirkon, joka on muutettu käymäläksi.



....tai kirkon, jonka edessä kerrotaan suorin sanoin, mikä on kirkon perimmäinen tarkoitus, eikä sen tarkoituksen eteen saa edes pysähtyä, perkele.



Ajan tästä ohi vähintään kerran vuodessa. Aina Eero jaksaa vetää pitkää perinteistä tyyliään niin, että kivipaasi ei millään meinaa riittää. Ajattelen, että jos opettaisin täällä valokuvausta - antaisin jokaiselle uudelle kurssille tehtäväksi löytää jotain uutta tästä kivihiihtäjästä. Itse koetan sitä aina myös. Saa nähdä pääsenkö vielä tuonne (pello) vai tappavatko rasistit minut ennen sitä.



Suomalainen matkailuyrittäminen on myös liikuttavaa. SUORAMYYNTI - TERVETULOA- LETTUKAHVILLE.  Kuka siinä toivotetaan tervetulleeksi? Maisema on kuin villinlännen elokuvasta, vain Suomessa siihen maisemaan tökätään kyltti...lettukahville. Kun seuraat kylttiä toivoen lettuja niin nada. Tyhjää täynnä pajupusikko.



Kulmajärvi? Hiekkajärvi? Järvi. Kuin me. Ankara, suorakulmainen. Kovapohjainen. Ei turhia lisäkkeitä. Ei ihmisiä. Ei eläimiä. Ei veneitä. Ei.



Poro, hirvas. Painelee viittäkymppiä pöheikössä. Roukuu, vaikken kuule autoon. Pojalla taitaa olla naiset jo alustavasti mielessä, koska keskivahva seisokki oli. Ja varokin näitä, mitäsiehuijotetelänmies. Ne tulee kuin poro vaan voi - yhtäkkiä sinnesuntänne yli tien ja sitten kajahtaa. Poro on aikapieni hirveen verrattuna, mätät päin ja siitä tulee korpinruokaa, ei nouse usein edes konepellille, ellei ole mopoauto. Mutta jos se loukkaa ja verestää ja menee mehtään pakoon huutaen, saat tunnonvaivoja iäksi. Elä aja pääle.



Kyllä jumalan pithää olla olemasa, kun se nuin levittää viittansa liikekeskuksen ylle. Tai siis on kelle on. kelle ei ollenkaan. Mutta kun näkee tällaisen yössä yhtäkkiä ja on neandertali saattaa alkaa uskoa tai keksiä uutta jullea. Komia näky kun kuu purskahti esiin lipputangoista käsin.



Muna kivestä. Mitä siittä nyt voi kirjoittaa.




Raatteen tien tykit ruostuu aina himpunverran lisää joka vuosi. Aina ne poliittisen korrektisti osoittaa suoraan länteen. Mahtaako olla vieraskoreutta, mene tiedä. Itään ne suihki kymmeniä vuosia sitten kun puskarysy siis pensasneuvostoliittolainen koetti tästä panna Suomen kahtiapoikki. Ei pannut sitä, mutta pani kylmäksi ison kasan omiamme.



Silloin 1939 + katsoi Suomen suomalainen molotohvin koktaili käessään tuohon mustaan reikään ja kokosi rohkeutta raapasta tikku ja heittää panssarintorjuntaohjuksensa möyryävän masiinan konepellille. Ja sitten ukkoloihe perskarvat paloivat khikhihi tai vaunun KK ehti ensin. Tuon pikkuisen rumiluksen kylkeen on kait jälkeenpäin paukutettu koemielessä singoilla? Niillä - joilla mun kamu ampui intissä saappaan jalastaan ja tulejohtokapiainen luuli, että ukkelin oikea jalka irtosi ja pyörtyi mies.


Suomalaisen amisviiksen toyotacorollarakkaus on maalitettu ja ohjattu osumaan kittaan. Vittu mä mitää rehuja syö tai pussaamaan ala. Pöksyt alas ja kara sissään perkele niih. Kitta, ole tyytyväinen, sillä sinua halajaa illalla himan bunkassaan tutiseva janipetteri suoro jäykkänä, jotta kohta pamahtaa jos ei kohta sua sitä pessää perkele niih.



Näin kaupungit, joissa kaikki oli hiukan vinossa ja persut lestojen kanssa vallankahavassa. Jumala kuule, sie anna kaiken mennä päin helvettii, että meijän puolue pääsis vielä änempi valtaan. Anna timpan laihtua, ettei se kuale pumppuvikkaan ennen kauven loppua. Anna sen kunnahallituksen lestakepun ajjaa autolla mehtään, mutta älä tapa, anna vaa kärsii. Anna meile lottovoitto, mutta älä kovin issoo, ettei muija ylpisty. Anna sen ees kerran vielä antaa. Mulle ainaki.

17 kommenttia:

J-P kirjoitti...

Hienoja kuvia ja teksti on rautaa! T. J-P Rantanen

Jore Puusa kirjoitti...

Kiitos. Tuo lämmittää.

Tom Pesch kirjoitti...

Jäätävä raportti jäätävästä maasta. Jakoon menee.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä juttu, hienot kuvat!

Anonyymi kirjoitti...

Joo.terävää tekstiä ja komeita kuvia.

Jore Puusa kirjoitti...

Hei, kiitos kaikki. MV lehdestä saamani solvaamisen jälkeen tuntuu mukavalta.

Anonyymi kirjoitti...

Tämän tasoinen älykäs,kantaaottava ja kirjoittajan yleissivistyksestä kertova teksti on harvinaista.Kaikkein kummallisinta on,että sen on kirjoittanut lehtikuvaaja.Nehän ovat tunnetutusti henkilöitä,joita ei kiinnosta muut kun vee ja vee ja autot.Vieläkin törmään toimittajiin,jotka pitävät kuvaajia tietämättöminä tolloina,joille he hyväntahtoisesti hymyillää ,jos ne jotain.Tämä perinne ei näköjään poistu kuin sitten kun lehtikuvaajien ammattikunta poistuu.Ja se hetki ei ole kaukana.Kiitän Jorea tästä hienosta jutusta.Ja odotan lisää.Erityisesti kuvajournalismiin liittyviä,koska kohta ei ole mistä kirjottaa.JV.

Anonyymi kirjoitti...

Tätä kokonaisuutta voisi käyttää opetusmateriaalina siitä miten kuvat ja teksti synkkaavat 100 pros.Sehän on usein lehdissä ongelma,että näin ei ole.Tätä kattellessa tuntuukin, että mihin kahta tarvitaan,kun yksikin saa homman toimiin.IL taisi tehdä oikean ratkasun laittaessaan toimittajat kuvaan.Epäilen kuitenkin,että he eivät fakiireja, kuten JP.

Jore Puusa kirjoitti...

Vilpitön kiitos sanoistanne. JP.
Seuraan mielenkiinnolla miten IL:n kuvajournalistinen ilme muuttuu nyt toimittajien ottaessa sisäsivujen materiaalin ja vain kansien ym. spesiaalijuttujen jäädessä ammattilaisille.
Median tila vaikuttaa yhä enemmän vanhalta kunnon sammakkotarinalta. Siis tuhannenen kerran. Sammakko pudotettaan kuumaan veteen ja se loikkaa heti pois, mutta jos sammakko pannaan kylmään veteen se jää paikoilleen ja kun vettä hitaasti kuumennetaan, sammakkoparka kiehuu kuoliaaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Komeita kuvia ja hyvää tekstiä käsi kädessä. Tällaista lisää, voi saisipa lukea lehdistäkin. KIITOS!! MJV

Anonyymi kirjoitti...

Hienoja matkakuvia Jore, nautittavaa katseltavaa. Ja myös luettavaa. Kiitos. Tälläisiä juttuja on antoisaa nähdä, vaikka sisältö onkin vakava.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt on toimivaa kamaa ja paljon. Tälläistä olisi kiva lukea enemmänkin ja jos kovin optimistinen olisi niin jopa sanomalehdistä eikä pelkästään Puusan blogista ;) Kaino toivomus siitä kuvajournalismioppaasta elää vielä, uusi sukupolvi voisi olla valmis palaamaan "juurille"

JK

Jore Puusa kirjoitti...

Kovin moni on huolissaan PS:n käytöstä. Pidän sellaisista kuvista, joita näytän ihmisille. En pidä neutraaleista kuvista - kun aihe on rankka minulle. Kun arvioi kuvien käsittelya tai kuvaamista tms. on oikein hyvä asia kirjoittaa tarkasti siitä, miten kokee kuvaajan ottamat kuvat väärin otetuiksi tai väärin käsitellyiksi. Pelkkä...amatöörimäinen ei oikein minuun pure. Kannattaa vilkaista edesmenneen HH:n kuvia ja tehdä se IHAN läheltä. Saattaa tulla mietteitä esim Featherin pikselimäärästä. Eli kun on sanottavaa se kannattaa tehdä tarkasti määritellen. Ihan skeidaa en viitsi julkaista nimettömänä.

Anonyymi kirjoitti...

mitäpä jore on mieltä siitä, että nyt poliisit ja vartijat estävät (torniossa) julkisella paikalla (pakolaisten/siirtolaisten) kuvaamista ja käyvät vielä poistattamassa jo otetut kuvatkin..

Jore Puusa kirjoitti...

Kuulin huhun eilen. Soitin Tornioon kollegalle, joka kuvaa siellä kokoajan. Ei pidä paikkaansa koko huhu. Ja. poliisi voi kieltää kuvaajaa mutta siihen ei pidä suostua ja polisi EI saa poistaa kuvia tai koskea kameraan. Eri asia on sisälle reksiteröintikeskukseen meneet rasistit joiden kamerat oli otettu pois, ihan lainmukaisesti, suljettu tila.

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Jore Puusa kirjoitti...

Suojelen itseäni kusipäiltä, siksi moderaattorini poistaa minusta kirjoitetut kommentit.